UNESSANI;
ASUN KERROSTALOSSA JA HUONEISTOSSA OVAT ISOT IKKUNAT. NÄEN LENTOKONEEN LÄHESTYVÄN. KONEESSA SINIVALKOISET VÄRIT, KUIN SUOMENLIPUSSA.
Olet läsnä oman elämäsi moniruutuisessa tilassa eli sinulla on oma "näköalanteesi" keskellä eri tavoinkin maailmaan suhtautuvien ihmisen yhteisöä.
Miten kukin ajatteleekin, kokonaisuuden sitovuudesta (= paikallaan pysyvä ja näkyväinen kerrostalo) voi muodostua uhan tuntua silloin, kun muutos ilmaantuu horisonttista lähestyvänä lentokoneena.
Koneen sinivalkoiset värit ovat omaleimaisuutesi tunnusvärien ilmeneminen muidenkin ajattelussa. Eli omiin asenteisiinsa ihminen törmää vaikkapa lukiessaan suomenkielistä päivänlehteä. Kyse on yksilön tietoisuuden paikasta osana kollektiivista "yhdessä luomisen" kenttää.
KONE KIERTÄÄ IKKUNOIDEN YMPÄRILLÄ TALOA YMPÄRI. VAIKUTTAA, ETTÄ SE TÖRMÄÄ TALOON, KOSKA KONEENRUUMA PEITTÄÄ IKKUNANI.
Se tulee lähelle, se MUUTOS, jota koneen liikkuvuus edustaa.
Se ympäröi, se kiertyy ympäri - kuin muutoksen TUNTU, joka muistuttaa ukkosen kerrytystä helteisessä ilmassa.
Ei kohta näe edes eteensä.
Eli muutoksen paine on koettua illuusiota, joka aivan kuin peittää näkyvyyden niihin omiin suuntimiinsa, joita ihmisellä aina on eteensä luotuna. Voi tuntua myös siltä, ettei tiedä, mikä on "se oikeampi valinta", mikä on paras ratkaisu, mikä on --- elämän suunta.
Ja kaikki tuo hämmennys vain siksi, mitä häkellystä ulkoinen näkymä ihmisessä virittää!
NAPPAAN OMAN LEMMIKKI KANINI JA SYÖKSYN TALOSTA ULOS. TUNNEN, ETTÄ KONE UHKAA MINUA/MEITÄ. EN NÄE KONEEN ISKEVÄN TALOON, MUTTA PAKENEN HENKENI EDESTÄ TALOSTA ULOS.
Jokin läheisin, hellittävin - ja kuin sydämensä jatke - on otettavissa mukaan, jotta säilyisi tuntu "maailmansa pelastamisesta" itse.
Ulkopuolinen kaaos tapahtuu niin kuin tapahtuu, mutta pelastamalla muita tiedät pelastavasi olennaisen - myös itsesi.
Turvallinen, vakaa perusta tulee isketyksi kumoon,
mutta oletkin liikkeellä, oletkin liike
kannalla eli liikkuvalla perustallasi viemässä - kuten sanoit - henkeäsi turvaan eli vapauteen.
Jätät tuhon taaksesi, jolloin se menettää otteen todellisuudestasikin.
Sitä ei ole, etkä ole suolapatsas vaan elämänliikettä itseään.
UNENI OLI PELOTTAVA.
Kohtasit kokonaisvaltaisesti uhan, josta onkin helpompi selvitä irtautumalla kollektiivisen kentästä, kuten yleismaailmallisesta paniikkimielialasta, joka senkun ruokkii omaa sähellystään harvojen päättäessä monien kohtalosta.
Rauhasi on maailmaakin syvempi; kuin lähde, josta maan joetkin virtaavat ympäriinsä.
Rauhaasi sinä annat meille.
