No täähän vasta oli kiinnostava juttu. Yleensä varsinkin lännessä sanotaan, että se on just päinvastoin, että ainoastaan henkisesti korkeatasoiset ihmistet ovat tarpeeksi hienovirittyneitä aistimaan ulkoplaneettojen hienoviritteisiä värähtelyjä
Mulle on joskus kerrottu ihan kasvokkain, että intialaiset ei siksi käytä ulkoplaneettoja, koska he ovat lapsisieluja ja sikäli kollektiivisen karman pauloissa, etteivät ymmärrä yksilöllistäviä energioita. Nyt tietysti herää kysymys, mitä yksilöllistävää on planeetassa, joka pysyy yhdessä merkissä parisenkymmentä vuotta?
Mutta tää Julian Leen huomio oli kyllä hyvä, tästä tuli heti mun suosikki. Tämän mä vedän seuraavaksi framille, kun joku alkaa puhua ulkoplaneetoista
että kiitos sideman.
Myös professori PS Sastri kirjoittaa kirjassaan "Text Book of Scientific Hindu Astrology", että ulkoplaneetat on mainittu jo Mahabharatassa (muinainen intialainen eepos). Siellä puhutaan tuntemattomien planeettojen asemista, jotka nykylaskelmilla korreloivat yksi yhteen Uranukseen, Neptunukseen ja Plutoon. Syy, miksi näille ei ole annettu paljoa astrologista painoa, olisi just se, että muut tekijät kartalla ovat osoittautuneet kiinnostavammaksi ja merkittävämmäksi.
Oon itse sitä mieltä ulkoplaneetoista, että ne toimivat kollektiivisina sukupolvitekijöinä, mutta eivät välttämättä muuten. Ulkoplaneettojen suhteen yksi seikka on se, että ne eivät nähdäkseni hallitse mitään merkkejä toisin kuin perinteiset seitsemän planeettaa, siinä ehkä suurin syy siihen, että niillä ei ole henkilökohtaista merkitystä kartalla.
Mutta tämä on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni. Joku kirjoitti jossain, että sideerisessä astrologiassa ei tunneta ulkoplaneettoja, mutta se ei pidä paikkansa. Täytyy erottaa toisistaan länsimainen sideerinen astrologia, joka on muuten aivan samanlaista kuin länsimainen astrologia yleensä, mutta eläinrata on eri; ja sitten toisaalta intialainen astrologia, joka on sideerisen astrologian eräs alalaji.
