Voi veee!
Nyt alkaa voimat olla ihan loppu.
En voi enää tehdä työtäni mistä pidän. Ongelmat vain jatkuvat ja jatkuvat....
Nyt on kiellettyä turvata lasten olo isolla pihalla niin että näet heidät seisomalla lähietäisyydellä. Ja huom! Päivä ei siis ole pelkkää seisomista vaan myös leikkimistä ja hoivaamista.
Ja Huom! Säästä älä vaan puhu, äläkä ole kovilla pakkasilla huolissasi lasten tarkentumisesta äläkä vaan puhu toisten vanhempien kanssa,sehän on ihan hirveätä!
Olen aivan loppu ja apua en kooopää esimiehltäni en saa,vain uhkailuja ja käsien levittelyä.
Pidän työstäni mutta se on tällä hetkellä tehty mahdottomaksi. Päivät kuluttavat minut loppuun kun joudun kokoajan miettimään sanomisiani ja tekemisiäni.
Ja lusmu kaikkihyvin parini senkun porskuttaa.
Ja jos sanon itseni irti päälle pukkaa kolmen kuukauden karenssi! Työntekijällä ei ole kyllä mitään suojaa Suomessa.
