Ahdistuksen kautta masennukseen. Olo oli aiemmin miltei tuskainen kun kuulin että paljon pelkäämäni norovirus leviää kulovalkean tavoin.
Harvinaista että se paskapöpö liikkuu tähän vuodenaikaan koska normaalisti noroa esiintyy talvisin.
Reagointini johtuu vahvasta emetofobiasta joka on pahentunut entisestään viime vuosien järkyttävien tapahtumien vuoksi. Fobian paheneminen tosiaankin...ei ole kivaa,ei.
Onneksi tutkimukset sairaalassa jatkuvat ja tapaan ihanan psykologini tiistaina.
Hoitosuhde se ei ole mutta saan tod näk sairaalasta lähetteen terapiaan psyk.polille.
Fyysiset vaivatkin jatkuvat

Tulenkohan mä kuntoon enää ikinä.
Onneksi kuolema-ajatuksia ei nyt ole. Niitä olen miettinyt monta päivää.
Tiistain parasta tässä päivässä kirjoitukseni jälkeen olen voinut koko ajan huonosti.
Ystäväni sanoi että mä ajattelen liikaa.
Olen lukenut tällä viikolla rankkoja kirjoituksia: insestin kokeneen nuoren naisen blogia sekä äidin jonka tytär on tehnyt itsemurhan. Se äiti on ollut nuorena ihan mun näköinen. Hätkähdin sitä valokuvaa.
Olenhan minäkin vauvani menettänyt mutta se on jo toinen, pitkä ja surullinen tarina joten ei siitä enempää.
Tulihan taas iltavuodatus

Toivottavasti huominen tuo toivon tullessaan