Mielenkiintoinen juttu, vaikka ikävä onkin.
Meneekö se sitten sillätavalla yksilöllisesti, niinkun asioilla on tapana mennä, että ihmiset reagoi kukin omalla tavallaan tuommoisiin vastoinkäymisten vyörytyksiin...
Oma reaktio ei ole ollut pelko, vaan ahdistus;
voi ei, mun pitää tästäkin selvitä!
Ajattelin, että olisiko teidän muiden kokemuksista apua nyt eppanalle?
Lähipiirin kanssa keskustelu siis toi apua

Tuleeko mieleen mitään muuta?
Vai onko se vaan tuollatavalla aikansa, ja menee ohi kun menee?