On alkanunna oikiasti pelottamhan toi spotkulautailijoiden holtittomuus. Parin vuoden sisällä
usemman kerran ollut läheltä piti tilanne fillaroidessani. Jos aloitetaan uusimmasta niin juuri öylön
iltasella pari turvista tuli eirittäin jyrkkää ja mutkittelevaa kevyen liikenteen väylää
alas kun meitsi nousi sitä, well, ylös. Tulivat mutkassa olevan näköesteen takaa
väylän vasenta laitaa. Juuri ja juuri etummainen ehti väistää hieman keskemmälle.
Ellen olisi väistänyt ihan omalle oikealle reunalle edellä hitaasti tullutta skootteria, olisi
törmäys ollut lähes varma.
Edellinen tapaus: muutama nuori mies tuli mutkaan miltei täyttää höökää. Ellei
etummainen kuski olisi ollut niin taitava, kollisioni olisi ollut väistämätön. Hän
osasi kallistaa lautaa kuten prätkäkuskit tekevät mutkassa ja vältti näin kontaktin
kanssani.
Muutamaa kuunkiertoa aiemmin nuori tyttö tuli jalkakäytävää suoraan päälleni
oikelta kuin ei tiennyt ilmeisesti missä jarru on! Onneksi hänen vauhtinsa oli
melko hiljainen!
Omalta osaltani eka ja pahin törmäys tapahtui kun tulin porttikongista ulos fillarilla
jolloin nuori mies törmäsi jalkakäytävää melkoisella nopeudella ajaen etupyörääni
siten että kaaduin ja sain melko kipiän lievän ruhjeen kylkeeni. Siinä olisi jo ollut
virkavallan paikalle kutsumisen tilanne, mutta enpä tuohon viitsinyt ryhtyä.
Kaikista pahin sattui pari vuotta sitten, mutta en toki ollut itse osallisena vaan
lähietäisyydeltä todistajana: pari isoa kölviä tuli yhdellä laudalla erittäin jyrkkää
lyhyttä mäkeä alas. Meitä sattui olemaan mäen alla useampi tyyppi, joten he joutuvat
väistämään niin että lähestulkoon törmäsivät liikennemerkkiin. Takimmainen
hyppäsi laudalta selkä edellä välttääkseen törmäyksen ja reaktiosta päätellen teloi
kankkunsa melko pahasti.
Tuota ennen ainoa tapaus jolloin olen fillaroidessani joutunut onnettomuuteen
toisen töppäilyn takii, sattui kun olin myöhäiskesän iltana tulossa joogalentoharjoituksista
noin 15 kilsan päästä kotoa. Kärkikolmion takaa tuli nuori mies, muistaakseni Bemarilla
suoraan päälleni, ilmeisesti auringon häikäisemänä. Silloin meni etupyörä ässän
malliseksi ja lensin konepellille kyynärpääni teloen. Siitä muistona kr-pää vieläkin
joskus hieman vihoittelee vaikkapa sähköbasson "soittoa" harjoitellessa. (Vaikka'
näkymättömyys eli antar-dhaanam* oli poistettu teeämmän siddhilitaniasta ennen
omaa kurssiani, ehkä olin hieman heikosti havaittavissa "henkisyyden" tilapäisen
lisääntymisen takii, lol!)
Omaa syytäni olen muistaakseni vain kerran kaatunut kun ajoin "ilman käsiä" sateen varjoa
pidellen, ja etupyörä osui syvähköön kuoppaan! Ihan eka mukkelointi sattui opittuani
juuri fillaroimaan siten että ajoin kaverien äidin pyörää heidän tukiessa
tarakasta kiinni pidellen. Huomaamattani he irrottivat otteen joten opin fillaroimaan,
jos oikein muistan, ekan kerran sitä yrittäessäni? Hieman tuon jälkeen ajoin
isän vanhalla pyörällä joka oli aivan liian iso minulle joten mukkasin mutkassa
ja toinen polkusin irtosi mutta itselleni ei toki muistaakseni juuri kuinkaan käynyt.
* kAyarUpasa.nyamAttadgrAhyashaktistambhe
chakShuHprakAshAsa.nprayoge.
antardhAnam .. 3\.21..
(kaaja-ruupa-sañjamaat, tad-graahja-shakti-stambhee
tshakshuf-prakaasha-asamprajoogee
antar-dhaanam.)
3.20 By self-control [saMyama; lausu: sañjama] on the form of a body, by suspending perceptibility
and separating effulgence therefrom, there arises invisibility and
inaudibilty. (Periaate lienee sukua häivelentsikoiden käyttämälle tekniikalle?)
