seuraava »

[Kyllikki6]

Poikasella on jussin jälkeen synttärit, mutta koska porukat karkaa mökeilleen, niin pitää juhlia hieman etukäteen. Menin sitten hölmöyksissäni (TAAS!!!) ehdottamaan, että jos sellaiset pienimuotoiset kakkukahveet järjestän.. 15 hengelle. Mun hihna alkoi luistamaan siinä vaiheessa, kun exäni ilmoitti tyttiksensä tulevan mukaan (ei siis kysynyt sopiiko se, johon olisin voinut vastata tottakai) ja nousu-neitsyen tarkkuudella kämppää siivotessa on käynyt mielessä miksi v#tussa mä tätä teen? Nää on just niitä ihmisiä joiden on a) pakko pitää yhteyttä sukulaisuuden nimissä tai b) joita näkee tasan jouluna ja juhannuksena, kun ne täyttää velvollisuuksiaan. Ok, en itsekkään pidä yhteyttä, joten kyllä ne neljä sormea osoittaa minuun, mutta kun ei ole mitään yhteistä! Jos kertoisin missä "meen", täällä olis lastensuojelu tuota pikaa, koska kenenkään päähän ei mahdu se, että tämä juuri on se mun läksyni, mitä oon tullut tänne läpikäymään. Lapset aiheuttavat vanhemmilleen kummallisia mielleyhtymiä, oli ne sitten velvollisuudentunteesta tai kaikuja omasta lapsuudesta, sama se, mutta musta ei pitänyt tulla tällainen kaavoihin kangistunut mutsi  No, ens vuona on taas kokemusta viisaampi... ja samassa suossa, luulen ma 

[pikkari]

Juhannustuho. Se on ollut mun mielessä kaksi päivää ja itseasias pitkin kevättä.
Mä en jaksa elää.
Tuli uusi oire: peräsuolesta tulee mustaa verta. Terveysneuvonnassa ohjattiin lähtee samantien päivystykseen. Ei kiitos.
Ajattelin aiemmin että käyn hakee apteekista 100 oxaminia ja vedän ne kerralla huiviin mutta en jaksa nyt lähtee sinnekään.
Onneks sataa vettä. Se on tällä hetkellä ainut hyvä asia

[unelmassa]

pikkari VOIMIA..sulla taitaa ressi painaa päälle
laitan kohta sinulle enkeliapua.

[Indium]

Tunteeko kukaan täällä Pikkaria henk.kohtaisesti, tai tietääkö missä hän asuu? Musta uloste on merkki pahasta sisäisestä verenvuodosta ja hänelle pitäis soittaa ambulanssi!! 

[pikkari]

En mä ambulanssia tarvitse mutta kyllähän tämä uusi ärsyttävä oire pitäis tutkia pikaisesti
Nukahdin jo kahdeksan aikoihin ja heräsin hetki sit. Nämä itsetuhoajatukset kertoo äärimmäisestä turhautumisesta jatkuvaan fyysiseen oireiluun.
Kun omaan kehoon ei voi enää luottaa ja aivan yllättäen tulee vanha oire takasin tai sit yllärinä jotain uutta, alan tosiaan olee jaksamisen äärirajoilla.
Olen tehnyt kaikkeni että voisin paremmin muttei se riitä.
Lopetin huumeiden kanssa leikkimisen jo aikoja sitten. Ilman alkoholia olen ollut viisi kuukautta. Syön tosi tervellisesti ja vähensin tupakan polttamista pariin päivässä röökiin päivässä mutta...
Näitä itsetuhoajatuksia on ollut jo vuodesta 2011. Muistan kun pyysin itkien mieheltäni että tappais mut ihan millä tahansa keinolla. Eikä jäänyt ainoaan kertaan.. Hän oli tietenkin huolesta suunniltaan ja sanoi että antaisi oikean kätensä siitä että paranisin.
No, enpä ole parantunut - päinvastoin.
Se olis pitänyt olla minä joka pääsee henkimaailmaan eikä mieheni. Olen kateellinen hänelle ja kaikille jotka pääsee täältä pois.
Mun on vaan pakko jaksaa vaikkei kiinnosta. Kyllä tästä itsetuhoisuudesta tietää lähi-ihmisenikin vanhempiani lukuunottamatta joten ei tämä ole mitään uutta ja ihmeellistä.
No nyt alkoi vuotaa nenästä verta. Just tätä tarkoitan.Koko ajan jotain ärsyttävää
Menen takasin lepää. Ei tarvitse huolestua koska tosiaan en ole pikimustissa ajatuksissa ekaa kertaa. Joka kerta yhtä kamalaa mutta oonhan jaksanut tähänkin asti.

[unelmassa]

pikkari, laitan sinulle ed. enkeliapua.
Voimia ystävä.

[sideman]

En mä ambulanssia tarvitse mutta kyllähän tämä uusi ärsyttävä oire pitäis tutkia pikaisesti

Hmmm....käytätkö usein NSAID -särkylääkkeitä (aspiriini, ibuprofeeni...)? Jos vastaus on myönteinen,
vaihda ensi tilassa parasetamoliin (Panadol ym?)!

[unelmassa]

pikkari onko sua hoidot auttaneet.
uskoisin että on.

[pikkari]

Mä voin jo paljon paremmin.
Lämmin kiitos sinulle unelmassa  

Tulehduskipulääkkeitä en ole käyttänyt aikoihin joten siitä ei outo oireeni voi johtua.
Olen aloittanut MSM-rikin ottamisen päivittäin. Se poistaa kehosta kaiken maailman sontaa ja epäilen että niiden myrkkyjen liikkuminen sai aikaan vatsa-suolikanavassa voimakkaan ärtymisen josta johtui tumma veri.
Varaan kuitenkin huomenna lääkärille ajan. Ke menen juttelemaan psyk.sairaanhoitajan kanssa

Eilinen olo oli aivan järkyttävä. Mulle on tullut aika pahoja mielialojen ailahteluja  viime vuosien tapahtumien sekä fyysisen oireiluni seurauksena.
Onneks harvoin menen noin syviin vesiin kuin eilen. Perjantaina se alamäki alkoi. Alkoi tulla sysimustia toivottomia ajatuksia jotka eilen saavutti huippunsa niin etten nähnyt elämässä enää mitään iloa
Ei ollut ensimmäinen kerta mutta toivon että viimeinen.
Jopa henkimaailma aktivoitui perjantai-iltana. Aistin läsnäolon,kuulin musiikkia ja ihana tuoksu oli lähelläni hetken.
Sekään ei piristänyt mutta tämän päiväinen hoito kyllä auttoi ja mieli on kuin eri ihmisellä.
Unelmassa, sulla on valtava vaikutus minuun. Meillä on yhteys
On tällä palstalla muitakin kultaisia sieluja. Kiitos teille kaikille

[unelmassa]

pikkari..oleppa hyvä..ja juu tunsin ekakerralla..et huh..sun vatsaasi..mut toka hoitokerralla jo parempi..ja juu onhan meillä yhteys.
Monen muunkin kanssa..tuntuvat niin tutuilta..sisarilta.
Laitan vielä sinulle muutaman kerran rakkausenergia hoitoa.

Valoa ja rauhaa..ystävä.

[pikkari]

Kiitos paljon avustasi 

Vatsa kiukuttelee nyt ummetuksen muodossa, muuten ok olo mutta...
Mä aistin kuoleman
Toivon niiiiiiin paljon että olen väärässä. Tämä nimittäin koskee äitiäni.

Näin maaliskuussa energiahoidon aikana vaihtuvia kuvia joista vahvimmin jäi mieleeni äitini makaamassa avoimessa ruumisarkussa.
Siitä hän nousi kuitenkin iloisena istumaan. Samalla kuulin äänen "Viimeinen äitienpäivä"
Energiahoitaja lohdutteli ettei henkimaailma joka kuvia näytti, tunne aikaa joten viimeinen ei tarkoita välttämättä juuri tätä vuotta.
No eilen meditoidessani näin taas kuvia. Iloisten, sarjakuvamaisten "näkyjen" jälkeen näin äitini heidän omassa pihassaan haravoimassa syksyllä.
Sit kuva muuttui: äiti katosi ja tilalle tuli iso musta risti.
Seuraavaksi risti oli pidempi ja ulottui korkealle taivalle jossa näkyi kaunis tähtitaivas.
Meedio kehotti mua antamaan äidille luettavaksi enkelikirjojani. Kysyin miksi. Vastaus oli: ei kerrota.
Näiden lisäksi selväkuuloisuus aukesi äidilleni n viisi vuotta sitten ja hän kuulee musiikkia henkimaailmasta miltei viikoittain.

Huolestuttaa. Mun mielenterveys ei kestä tällä hetkellä yhtäkään menetystä ja jos niin läheinen ihminen kuin äitini otetaan pois, lähden varmaan itse perässä.
Tosin turha etukäteen on manata mutta ei em jutut sattumaakaan ole.
Jotain tapahtuu
Uusi opaskin näyttäytyi eilen ekaa kertaa.
Alkaispa parempi aika...toinen puolikas vuodesta. Jouluun on just puoli vuotta ja silloin tulee kaks vuotta mieheni kuolemasta.
No niin, koitan lopettaa nyt nämä kuolema-ajatukset ja keskittyä tähän hetkeen.
Mukavaa kesäkuun viimeistä viikkoa astroväelle! 

[Ritsa]

pikkari, nämä ovat vaikeita asioita, mutta koitan auttaa jotenkin. Ajatukset pystyvät mielestäni toteuttamaan itsensä reaalimaailmassa ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin jos niihin liittyy tunne tai pelko. Siksi koitan itse katsoa kaikkea mitä koen elämässäni rakkaudellisesti. Armo on hyväksymistä ja anteeksiantamista kaikille, etenkin itselleen. Sitä kaikki haluavat ja sen kaikki myös ansaitsevat.

Tuli tuossa ajatus, että pystyisitkö millään tavoin etukäteen hyväksymään tämän äidin menetyksen ajatuksen? Voisitko etukäteen kehittää maailman, missä se ajatus ei olisikaan niin pelottava? Enkelimaailman? Kuolema on luonnollinen osa elämää. On myös luonnollista antaa itselleen ja muille armoa. Sen takia on ihan hyväksyttävää rakentaa sellainen maailmankuva itselleen, jossa kärsimystä on juuri sen verran ja sillä tavalla kuin on tarpeellista sillä hetkellä. Kuitenkin ihminen pystyy joka hetki kuvittelemaan jo uuden huomisen. Siten pelkällä hyväksymisellä on jo muuttanut tulevaa. Oppiläksyä ei välttämättä enää tarvita, mutta jos se tarvitaankin niin on silti olemassa jo lohdutus. Hyväksymällä kuoleman jatkuvan läsnäolon mahdollisuuden pystyy mielestäni vapauttamaan kaiken sen kauneuden, jonka vastakohdat mahdollistavat. Ja tässä kaikessa on hyvä muistaa, että elämä on hengityksessä ja hetkessä.

Semmosia ajatuksia putkahti esiin. Parantavia energioita sinulle pikkari!

[Ritsa]

Ai ***kele kun on alaselkä kipeä! Vai mitä se kipu nyt sitten onkaan - tunne, että tänne alueelle kehossa/mielessä tarvitaan huomiota? Urheilin eilen pitkästä aikaa kunnolla ja kaikki oli kunnossa. Vaikka oli tuo alaselkä on kipuillut pitkästä aikaa jo viikon verran. Nyt tuntui, ettei pystynyt edes kävelemään jännittämättä alaselkää. Muuten tulee vihlaisua, mutta se jännittäminenhän vain pidentää sitä jumitilaa mikä siellä on. Jumppaa vain ja positiivista mieltä! Oli kyllä huvittavaa kun pisti ihan naurattamaan kunnolla tuo kipu ja toiminta, kun ei kyennyt oikein liikkumaan mihinkään.

[unelmassa]

Ritsa..sulla voi olla yläselkä...jumissa.

[Ritsa]

Heh. Hyvin huomattu unelmassa. Se on ollut jumissa jo pari vuotta kun tipuin puusta 2,5 metristä. Tosin nyt se on helpottanut tuosta rinnan kohdalta selän puolelta aika hyvin kun olen saanut avattua tunteeni. Chironin transiitit on liittynyt tähän puusta putoamiseen aika hyvin. Kaikella on tarkoituksensa. Onhan tuo niskakin ollut jumissa jo pidempään, mutta onneksi se ei aiheuta kipuja. Eikä nuo muutkaan jumit ole aiheuttaneet enää kipuja pitkään aikaan paitsi nyt.

Jostain kuulin, että selässä olevat ongelmat olisivat jotenkin tiedostamattomia juttuja? Ajattelin tässä mennä ehkä energiahoitoon jos en saa tätä jumia nyt viikonlopun aikana tyyliin avattua. Kai ne lihakset sitten kramppasi tai jotain kun urheilin eilen. Eikä ne nikamat nyt sitten aukea jumittuneiden lihasten takia. Koko selkähän tässä on naksunut jo pari vuotta, mutta se naksuminen on OMT-fysioterapeutin mukaan sitä, että siellä juminikamassa on tyhjiö, joka sitten liikkeellä avautuu ja poksahtaa.

Enpä silti oikein keksi mitä tässä tekisi, ideoita? Selkäni siis on kuvattu ja todettu ettei mitään ole murtunut missään vaiheessa. Se tärähdys ilmeisesti aiheutti silloin krampit, jotka eivät ole vieläkään aivan kunnolla rentoutuneet. Itse uskon mielen ja kehon yhteyteen, joten kai se pitäisi vielä tutkia mitä aluetta mielessä olisi työstettävä, jotta pääsee näistä eroon. Paradoksaalista on se, että uskon liikunnan juuri lisäävän verenkiertoa ja auttavan jumien avautumisessa. Mutta kuinkas kävikään! Noh testejä testejä...