Olispa edes yks päivä niin, ettei haluais kuolla. Työmatkatkin pitää kävellä, koska ei ole bussiin
rahaa. Mulla on niin paha olla, että tsunamit on mulle aivan sama, koko maailma on ihan sama.
Tämä on kamala paikka, kunpa pääsis jo pois käsimästä!!!
Terv.Iloinen lumikki
Itsellä kyllä sama fiilis, ettei kuulu tähän karuun ja kylmään maailmaan ja haluaisin vaan pois... Joka päivä, jossain vaiheessa tulee ajatus oman käden lähdöstä mieleen, joskus useammankin kerran.
Varmaan tuo arpirivi kädessä saa kohta jatkoa, jos aloitan taas vanhan "harrastuksen" - ja samalla toivon, että jollain kerralla se haava olisi riittävän syvä ja se vapauttaisi mut tästä kaikesta paskasta... En ole riittävän hyvä, tuntuu, että olen pettänyt kaikki, jotka odottivat musta menestyjää, en ole edes hyvä puolisko miehelleni, hän ansaitsisi jotain parempaa, paljon parempaa. Haluaisin vaan vetäytyä yksinäisyyteen, rangaista itseäni oikein kunnolla, kiduttaa itseäni, tuntuu, että se on kaikki mitä ansaitsen...
Voimia sulle, Iloinen Lumikki - toivon sydämestäni, että valo pääsee taas elämääsi
