seuraava »

[Buf~]

Kaikki ympärilläni pariutuu, mut minä en.  Kait sitä pitäs peiliin katsoa? Väkisinkään en pysty kiinnostumaan, yks mies pommittaa jatkuvasti viesteillään tällä hetkellä. Kaverina ihan ok, mut muuta kiinnostusta ei löydy. Harvoin kiinnostun kenestäkään ja silloin aina joku mättää -siis mies ei olekkaan niin kiinnostunu. Viime aikoina oonkin miettiny et kait sitä pitäs jättää vaan haaveet elämänkumppanista ja porskuttaa yksin läpi elämän. Sekin tuntuu kurjalta.

[Elwyn]

Mä olen tullut tämän pariutumisasian suhteen sellaiseen johtopäätökseen, että jos ja kun joutuu maisemaa kuitenkin vaihtamaan jotta saa töitä niin sitten voi alkaa etsimään kumppaniakin. Olen havainnut "lievähköä" muuttohaluttomuutta täkäläisissä ihmisissä, ja en ajatellut jäädä työttömänä tänne pyörimään jos muualle on mahdollisuus lähteä. Se on vähän sama asia kuin teininä entisellä kotipaikkakunnalla.. Tiesin, että en tule jäämään edes samaan maakuntaan lukion jälkeen, joten ei nappaillut mitkään poikaystäväkuviot Meikä on ollut aina "kaikki tai ei mitään"-tyyppiä ukkojen suhteen.

Kaveri tosin taas kehotti lottoamaan, koska parempi olisi kuulemma voittaa lotossa kuin tehdä töitä Ehkä siinä tapauksessa jos voittais muutaman miltsin niin voisi muutaman vuoden täällä jumittaa ilman muita suunnitelmia

[Eileithyia]

Kaikki ympärilläni pariutuu, mut minä en.   Kait sitä pitäs peiliin katsoa? Väkisinkään en pysty kiinnostumaan, yks mies pommittaa jatkuvasti viesteillään tällä hetkellä. Kaverina ihan ok, mut muuta kiinnostusta ei löydy. Harvoin kiinnostun kenestäkään ja silloin aina joku mättää -siis mies ei olekkaan niin kiinnostunu. Viime aikoina oonkin miettiny et kait sitä pitäs jättää vaan haaveet elämänkumppanista ja porskuttaa yksin läpi elämän. Sekin tuntuu kurjalta.

Vähän samaa ongelmaa olen potenut itsekkin, viimeisen tapauksen johdosta olen hieman hämmentynyt koska kuitenkin aistin kiinnostusta ja luulin sinkuksi, mutta ilmeisesti on kuitenkin varattu. Haluaisin edes tietää totuuden, että oliko mitään vai ei. Toisinsanoen olenko jo tulossa hulluksi ja kuvitellut kaiken vai en.

Minusta kumminkin on luonnollista haluta elämänkumppani ja haluta rakastaa. Sellainen ihminen vain on, laumaeläin. En pysty jättämään haaveitani, tiedän sen, vaikka tällä hetkellä tekisikin mieli heittää hanskat tiskiin niin että läsähtää.

No joo, en ymmärrä että miten ihmiset onnistuu löytämään jonkun jolta itseasiassa saavat vastakaikua.. Se on ihan v*tun vaikeeta.

[Elwyn]

Jos laajentaa valikoimaa varattuihin, niin johan alkaa vastakaikua saamaan Niinhän se toveri Laasanenkin on todennut markkina-arvolätinöidensä yhteydessä, että miehen itsensä kokema markkina-arvo nousee parisuhteen myötä -> itsetunto- ja luottamus kasvaa -> pukeutumistyyli paranee, tulee harrastuksia -> muut naiset kiinnittävät enemmän huomiota -> alkaa ajattelemaan että josko paremmankin saisi. Se jo olemassaoleva parisuhde toimii ns. turvasatamana siinä tapauksessa jos ei mitään parempaa tule vastaan ja ilman seksiä jne. ei kuitenkaan halua olla. Kuulostipa kyyniseltä mutta ei tämä mikään sukupuolisidonnainen tapa toimia ole

Naisen asema tässä kuviossa on erilainen, koska nainen yleensä osaa elää mainiosti yksin, sen itsetunto pohjautuu enemmänkin sisäsyntyisiin asioihin ja sillä on laajemmat sosiaaliset piirit (ystäviä, työkavereita, harrastuksia). Tällaisia miehiä on myös paljon, mutta harvoin niitä tapaa.

[FrozenAngel]

Tää on ikuinen mysteeri, selvittämätön vyyhti. Muiden kohdalla tuntuu, että kaikki käy niin luonnollisesti, hups ja ollaan suhteessa, kihloissa, ties mitä. Omalla kohdalla yhtä soutamista ja huopaamista. Nyt, vaikka en enää olisi uskonut, sukat pyörähti jaloissa ja sydän hakkasi miljoonaa, mutta mun pitäisi olla se joka ottaa yhteyttä. Tai olla ottamatta, riutua ja miettiä. 

[Eklektikko]

Jos laajentaa valikoimaa varattuihin, niin johan alkaa vastakaikua saamaan Niinhän se toveri Laasanenkin on todennut markkina-arvolätinöidensä yhteydessä, että miehen itsensä kokema markkina-arvo nousee parisuhteen myötä -> itsetunto- ja luottamus kasvaa -> pukeutumistyyli paranee, tulee harrastuksia -> muut naiset kiinnittävät enemmän huomiota -> alkaa ajattelemaan että josko paremmankin saisi. Se jo olemassaoleva parisuhde toimii ns. turvasatamana siinä tapauksessa jos ei mitään parempaa tule vastaan ja ilman seksiä jne. ei kuitenkaan halua olla. Kuulostipa kyyniseltä mutta ei tämä mikään sukupuolisidonnainen tapa toimia ole

Ongelmakohta varatuissa: Jos varattu on valmis pettämään puolisoaan minun kanssani, miten hän voisi olla minullekaan uskollinen?
Tämä diskaa ainakin minun kohdallani varatut. En halua epärehellisiä ihmisiä lähipiiriini.

Markkina-arvosta puhuminen ihmissuhteissa on vaarallista tästä syystä: Jos markkina-ajattelu tuodaan mukaan sosiaalisiin suhteisiin, jotka yleensä toimivat aivan eri lainalaisuuksein, kuten vastavuoroisuuden ja välittämisen perusteella, ei sitä saada enää koskaan niistä pois. Kyseinen suhde on lopullisesti pilalla. Tästä ja siihen liittyvästä tutkimuksesta voi lukea hienosta kirjasta 'Predictably Irrational' joka löytyy kirjastostakin.

Itse heivaan heti lähipiiristäni kaikki, jotka ilmaisevat arvioivansa ihmissuhteitaan markkina-arvo ajattelulla. Haluan ihmissuhteen, en markkinasuhdetta.

[Elwyn]

Siksi en itsekään ole koskaan ollut kiinnostunut varatuista, koska haluan kuitenkin kyetä luottamaan kumppaniini ja pettäjä useimmiten pettää uudestaankin. En myöskään pidä siitä, että vaihdetaan kumppania ns. lennossa; ne entisen suhteen ongelmat tulevat uuteen mukaan ja "laastarisuhteet" eivät sovi sellaiselle (kuten minulle) joka haluaa pysyvää parisuhdetta.

Törmäsin tuohon markkina-arvoasiaan ihan konkreettisesti siten, että tutustuin töiden kautta mieheen joka luokittelee itsensä tällaiseksi alemman tason mieheksi ja kieltämättä toimii kuin suomi24.fi:n tyypit: odottaa että nainen on ikäänkuin ajatustenlukija, nainen tekee aina aloitteet ja hän vain istuu nurkkapöydässä sanomalehden takana ettei vaan kukaan häntä näe tai hän muita Sen verran sain hänestä irti, että naiset ovat ilmeisesti sen verran pelottavia ettei niitä uskalla lähestyä. Elämä on?

[Lilli]

Lukaisinpa kirjan nimeltä Sydänmagneetti - Vetovoiman salaisuus, jossa pohdiskellaan otsikon mukaisesti ihmisten välistä vetovoimaa ja pariutumistapoja. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden vetovoima otettiin huomioon, kuten myös kaipauksen aiheuttama voimakas vetovoima, mutta muut tavat olisivat seuraavat:

-Samanlainen vetää puoleensa samanlaista
-Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa
-Vedät puoleesi juuri sitä, mitä ehdottomasti haluat välttää
-Vedät puoleesi jotain selittämätöntä, yllättävää, uutta, jota voi nimittää vaikka ihmeeksi.

Samankaltaisuuden hyvänä puolena on se, että aina kun toisessa havaitsee jotain samaa kuin itsessä ja kun päättää rakastaa toista tämän tähden, rakastaa itseäkin hieman enemmän.

Vastakohtien kohdalla huomataan erot. Aina kun huomaa eron itsensä ja toisen välillä, tiedostaa millainen itse on ja silloin voi aina päättää, mihin suuntaan haluaa itseään kehittää ja näin vahvistuu aina hieman enemmän.

Hankalampi tilanne on, kun ehdottomasti haluaisi välttää tietynlaisia ihmisiä, niin näitä tulee elämään pilvin pimein. Jokainen ajatus ja tunne, jolla jonkin asian tai ihmisen torjuu vaikuttaa niin, että magneetti vetää tätä asiaa tai ihmistä entistä vahvemmin puoleensa. Tässä annetaan lääkkeeksi tilanteen toteamista ja vastaantaistelun lopettamista.

Uutta ja ihmeellistä voi tulla elämään luopumisen kautta. Eli kun on tehnyt kaikkensa saavuttaakseen jonkun asian (tai ihmisen), eikä se silti onnistu, niin asiasta luopuu/päästää irti. Juuri kun on hyväksynyt sen, että toivottu asia ei tule koskaan toteutumaan, niin se tupsahtaakin syliin ja usein aivan eri tavoin, mitä itse on kuvitellut.

Kuullostaako millään muotoa uskottavalta tai tutulta?

[mii-i]

Lilli, noin se tuntuu usein toimivan. Voimakkaat tunnelataukset, tiedosti ne eli ei, ovat tuossa avainasemassa ainakin omalla kohdallani.
Lisäksi olen noin ylipäänsä huomannut, että kamppailtuani jonkin tietyn ongelman kanssa ja saaneeni sen jokseenkin tasapainoon, elämääni ilmestyy monesti juuri samaisesta ongelmasta kärsivä henkilö, jossa näen 'mennyttä' minuuttani, ja tunnen myötätuntoa ja halua auttaa: samalla saan mahdollisuuden nähdä sekä menneen että nykyisen itseni uudessa valossa ja ymmärtää oppimaani laajemmin.

[Lilli]

Lisäksi olen noin ylipäänsä huomannut, että kamppailtuani jonkin tietyn ongelman kanssa ja saaneeni sen jokseenkin tasapainoon, elämääni ilmestyy monesti juuri samaisesta ongelmasta kärsivä henkilö, jossa näen 'mennyttä' minuuttani, ja tunnen myötätuntoa ja halua auttaa: samalla saan mahdollisuuden nähdä sekä menneen että nykyisen itseni uudessa valossa ja ymmärtää oppimaani laajemmin.

Olen huomannut täsmälleen saman asian omassa elämässäni.

[Ocariina]

Lukaisinpa kirjan nimeltä Sydänmagneetti - Vetovoiman salaisuus, jossa pohdiskellaan otsikon mukaisesti ihmisten välistä vetovoimaa ja pariutumistapoja. Feminiinisyyden ja maskuliinisuuden vetovoima otettiin huomioon, kuten myös kaipauksen aiheuttama voimakas vetovoima, mutta muut tavat olisivat seuraavat:

-Samanlainen vetää puoleensa samanlaista
-Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa
-Vedät puoleesi juuri sitä, mitä ehdottomasti haluat välttää
-Vedät puoleesi jotain selittämätöntä, yllättävää, uutta, jota voi nimittää vaikka ihmeeksi.

Samankaltaisuuden hyvänä puolena on se, että aina kun toisessa havaitsee jotain samaa kuin itsessä ja kun päättää rakastaa toista tämän tähden, rakastaa itseäkin hieman enemmän.

Vastakohtien kohdalla huomataan erot. Aina kun huomaa eron itsensä ja toisen välillä, tiedostaa millainen itse on ja silloin voi aina päättää, mihin suuntaan haluaa itseään kehittää ja näin vahvistuu aina hieman enemmän.

Hankalampi tilanne on, kun ehdottomasti haluaisi välttää tietynlaisia ihmisiä, niin näitä tulee elämään pilvin pimein. Jokainen ajatus ja tunne, jolla jonkin asian tai ihmisen torjuu vaikuttaa niin, että magneetti vetää tätä asiaa tai ihmistä entistä vahvemmin puoleensa. Tässä annetaan lääkkeeksi tilanteen toteamista ja vastaantaistelun lopettamista.

Uutta ja ihmeellistä voi tulla elämään luopumisen kautta. Eli kun on tehnyt kaikkensa saavuttaakseen jonkun asian (tai ihmisen), eikä se silti onnistu, niin asiasta luopuu/päästää irti. Juuri kun on hyväksynyt sen, että toivottu asia ei tule koskaan toteutumaan, niin se tupsahtaakin syliin ja usein aivan eri tavoin, mitä itse on kuvitellut.

Kuullostaako millään muotoa uskottavalta tai tutulta?

Lilli: Tutulta kuulostaa! Ja jokusen ystävän uskoisin allekirjoittavan tuon "uutta ja ihmeellistä voi tulla elämään luopumisen kautta" 

[Lilli]

Edellä mainitsemassani kirjassa ei otettu kantaa karmisiin suhteisiin. Eihän niiden tarvitse edes tulla mistään entisistä elämistä, vaan esim. muutaman vuoden tai muutaman vuosikymmenen aikaväliltä. Vetovoima on suurta jollakin tavoin kesken jääneissä tai selvittämättömiä asioita sisältävissä suhteissa. Näissä sitten seilataan on/off- tyyliin hyvinkin pitkällä aikavälillä, kunnes suhteen ongelmat on selvitetty ja on saavutettu tasapainotila (Nimim. kokemuksen rintaääni.  )

Itse olen ylläolevasta listasta vetänyt vähiten puoleeni samankaltaisuutta, muut tyylit ovat tutumpia.

[mii-i]

Itse olen myös usein huomannut eksyväni seuraan, jossa molemmat osapuolet kokee ja kaipaa (kiihkeästikin) tietyllä tasolla samoja asioita. Toverillisuutta syvemmälle ne ei oo edenneet, mutta on tuoneet ainakin uutta peilattavaa- toimineet jossakin elämänosassa isonakin potkuna  eteenpäin, sinänsä keskinäisiin suhteisiin syvemmin koskettamatta (paitsi ehkä egon tasolla aluksi). Samalla on selkiytynyt omat halut ja tarpeet.

[Buf~]

-Vedät puoleesi juuri sitä, mitä ehdottomasti haluat välttää

Hah juuri näin! Mutta miten tällasta vois itse välttää?? Ei varmaan mitenkään. 

[m.magia]

^ Kohtaamalla pelot ja päästämällä niistä irti.