Tulee pikkuisen pitempi ikä, kun luki nuo edelliset, suklaat sun muut. Yhdyn niihin!
Minä luin kerran haastattelun eräästä pitkäikäisestä leidistä. Hän kertoi, ettei ole tehnyt syntiä kuin kerran elämässään. - Ahaa. Olet elänyt hyvän elämän. Mikä siinä oli parasta? - Juuri se synti, sanoi lady iloisesti.
Minä teen tuosta kiitollisuudesta ja positiivisuudesta eräänlaista koetta lasten kanssa.
Laitoin kolmeen lasiin vettä. Ja sanoin oppilailleni, että en usko ennen kuin näen. Siteerasin tätä japanilaista veden tutkijaa, jossa hän inttää että vedellä on myös tunteet.
Yksi lasi meni ylös hyllylle. Siitä emme välitä. Toisen lasillisen vettä me haukuimme ja inhosimme sitä. Kolmannen lasin vesineen laitoin kiertämään ja jokainen sitä ihasteli ja kiitti sen ihanasta mausta ja olemassaolosta. Jokaiseen lasiin laitoin pari tuoretta pihlajanoksaa. Lapset käyvät joka aamu haukkumassa sen yhden lasillisen ja kiittämässä ja kehumassa sitä yhtä. Ja kolmatta he eivät huomaakaan.
Teemme testiä huhtikuun ajan nyt. Katsotaan miten kauan vesi elää eli säilyy kirkkaana. Ja miten elää pihlajanoksa.
UTELIAISUUTTANI
Esmiralda nyt vasta kyselen (löysin tämän topicin uudestaan
, että miten kävi niiden oksien ja vesien?
Noh, nuista ajoista olen kyllä suklaata selkeästi vähentänyt, mutta QUIT NEVER
Tätini (ihankohta 94v) käyttää sitä myös päivittäin (unilääkkeenä
ja muisti leikkaa kuin partaveitsi
(toisinkuin minulla).
Nyt olen lisännyt hyviä maitohappobakteeri-tuotteita: A & B & GG-jogurtteja yms. päivittäiseen ruokavalioon ja vatsa hymyilee
