Voi mömmö.
Mä huomasin kertovani ihmisille, että olen jotenkin kipinätön ja usvassa, ollut jo pitkän pätkän. En masentunut ehkä ihan, mutta...hukassa.
Kipinätön. Silloin vasta jotenkin tajusin että   

 han uiskentelee mun liekin päällä parhaillaan. Syki siinä sitten kun  

 on ihan litsis  
 
 
 on nyt kulkenut mun  

 21  

 ja  

 23 kalat yli...eli ei ihme että tämä...hapettomuus on kestänyt.
Ja päästyään tästä Vestalta eteen päin,  

 ottaa mun  
 
 
 käsikynkkäänsä...mikähän supersensitiivinen itkulätäkkö musta sitten oikein tulee? 
Ja mitäköhän se  

 oikein haluaa? 
Miten selviytyä tästä  

 ajasta mahdollisimman järkevästi? Vai siinäkö se onkin...pitäis heittää loppuki järki menemään  
