Sivuja: 1 ... 5 6 [7]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Onko pitkät parisuhteet vain kangastus  (Luettu 47810 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #90 : 08.01.2007 16:25:32 »

Ihminen on siinä suhteessa kuin rotta, että samoja opittuja kuvioita toistaa, ja vasta usein ihan äärimmäisen pakon edessä suostuu reittiään muuttamaan. Rutiinit luovat turvallisuutta; psykologinen fakta. Ja turvallisuus on se, mihin kaikessa, ihmissuhteissakin, tähtäämme, perusitsesäilytysvaistoamme seuraten.
Ja mikäpä sen turvallisempaa kuin tuttu-juttu - olipa se pitkä parisuhde tai vapaa sinkkuelämä.

Tuttuuden ja turvallisuuden perusteella (ulkonäkö, asenne, tuoksu,...) valitsemme kumppanimme.
Ja usen suhteesta muodostuu samankaltaisia tunnekuvioita noudattava kuin omilla vanhemmillamme. Monien kohdalla valitettavasti.

Pitkä suhde ei sinänsä ole mikään itseisarvo. Suhde saa arvonsa siinä, miten kehittyvä se on. Oikeasti turvallisessa suhteessa saa ilmaista kaikkia olemisen puoliaan omana itsenään, ilman hylätyksitulemisen pelkoa. Se on luottamusta, puolin ja toisin.
Kehittyykö tuo luottamus suhteessa vai jääkö kehittymättä, on jokaisen henkilökohtainen itseluottamuksen kasvun paikka, johon suhde voi toki myötävaikuttaa, tai kokonaan tuhotakin tuhota sen.
tallennettu
Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #91 : 09.01.2007 02:12:45 »



                           :Smiley

      Jospa niissä pitkää lyhyemmissä suhteissa, onkin vain ja

       ainoastaan sisäänkirjoitettu  se,,  SIELUN suunnitelma!

        ELI; ei sen täytynytkään, kuin käydä läpi ne, ehkä

         pienetkin kokemukset! Tai, niiden PUUTTEET!! ?


                            smitten

tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #92 : 09.01.2007 08:54:44 »

Tuttuuden ja turvallisuuden perusteella (ulkonäkö, asenne, tuoksu,...) valitsemme kumppanimme.
Ja usen suhteesta muodostuu samankaltaisia tunnekuvioita noudattava kuin omilla vanhemmillamme. Monien kohdalla valitettavasti.

Minä en kyllä allekirjoita tätä, vaikka se ehkä joskus ja jossain tapauksessa saattaa (osaltaan) pitää paikkaansa.
Tällainen ajatus perustuu siihen, että ihminen on vain vaistojensa, viettiensä ja psykologisten toimintojensa orja, eikä hänellä olisi kykyä näin ollen kasvaa henkistä ulottuvuuttaan käyttäväksi ihmiseksi (intuitiotaan käyttäväksi) ja tehdä muunkinlaisia valintoja.  Wink

Tuolla toisessa ketjussa aihetta sivuten pitikin kirjoittamani, että en voisi nimetä ulkoisia tai psykologisia ominaisuuksia kumppaneista helposti, jotka kohtaan ja tietyllä tapaa 'valitsen' (sillä minä en yksin valitse, siihen tarvitaan kaksi valitsijaa, jotka osuvat kohdikkain), kuin ehkä tosiaan vain johonkin "haaveisiin" perustuen.<- ehkä tämä on juuri tuota aluetta, mitä kuvasit.  :Smiley
Toki vaikuttaa nuo perus-vietit, vaistot ja psyykkinen tila, mutta se ei ole missään tapauksessa vain se millä ehdoin kumppaneita valitsemme.
On olemassa myös intuitio, joka saattaa kohtaanuttaa ihmisiä, jonkin hieman "korkeamman tarpeen" ehkä jopa rakkauden ollessa vaikuttajana.
Silloin tosiaan ei ole arvoina suhteen pituus.

Ja itseään toistavat tunnekuviot. Nekään eivät ole mitään, mistä meillä ei olisi kykyä irtaantua tai kasvaa niistä taikka kehittää ja jalostaa niitä.

Toivoa on, uskoa ja rakastaa!  coolsmiley
« Viimeksi muokattu: 09.01.2007 08:56:37 kirjoittanut *Mirjam* » tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #93 : 09.01.2007 11:00:16 »

Tony, miksi kartoitat ominaisuuksia? Aiotko muuttua kaikkien haluamaksi mieheksi?  2funny
tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Ikitosi
Astroholisti
*****
Viestejä: 1503


Elämän kruunu on mahdollisuus olla tosi :angel:


Profiili
« Vastaus #94 : 09.01.2007 12:31:52 »

Intuitiolla toki valitsemme! Järkisuhteet kun eivät kuulu kulttuuriimme.
Mutta se intuitio voi vallan mainiosti perustua mainitsemiini seikkoihin, esim. hajuahan emme välttämättä tietoisesti havainnoi lainkaan, mutta huomaamme kyllä sen nostattaman tunteen  coolsmiley -
kokeile vaikka verrata reaktioita ovulaation aikana ja sitten muuna aikana olla ihmistenilmoilla  coolsmiley 
helppo pikku testi kertoo todellisen intuitiivisen vainumme...

Haaveet  idiot2 pysyvätkin haaveina, ellemme tunnista niiden taustalla piileviä todellisia tarpeita.

Eräs 35 vuotta naimisissa ollut pariskunta vakuutti, että heidän pitkän suhteensa kestävyys on perustunut molempien vankkaan haluun olla yhdessä.
Kohteiaisuussyistä en alkanut tarkemmin ruotimaan tämän heidän halunsa todellisia syitä, mutta
onnellisilta vaikuttivat.

Mikä voi aikaansaada halun olla yhdessä toisen kanssa, kaikista vaikeuksistakin huolimatta?  Shocked
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #95 : 09.01.2007 12:44:23 »

Minusta intuitiolla ole mitään tekemistä alitajunnan kanssa tietyllä tapaa. Ne ovat kaksi eri "ulottuvuutta" ihmisessä, joskin ne nivoutuvat yhteen. Alitajunta kuuluu psyykeen ja tarpeiden tyydyttämiseen ja siihen liittyviin vaistoihin. Tosin nuo kaikki sekoitetaan toisiinsa todella usein. Alitajuntaa pidetään intuitiona ja järkeä egona yms muuta vastaavaa.  laugh

Intuito ja tarve-vaistot ovat silti ihan eriasia, vaikka ne olisivat samaan aikaan toiminnassa ja vaikuttamassa.

Voi aina valita, mihin "kutsuun" vastaa ja mitä käyttää itsessään pohjimmaisena valinnan motiivina.

Tuskin ihminen voi pitäytyä ja elää pelkän
intuition varassa, mutta aina sitä voi valita, kuka tai mikä on "isäntä talossa".  Wink Tai ainakin pyrkiä siihen.

Halun olla yhdessä voi saada aikaan pelko tulevaisuudesta, muutoksesta tai yksinjäämisestä tai vahva intuitiivinen tunne, että tämä on "oikein" ja rakkaudesta kumpuavaa...  :Smiley






« Viimeksi muokattu: 09.01.2007 12:47:08 kirjoittanut *Mirjam* » tallennettu
Tony
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 107


Profiili
« Vastaus #96 : 09.01.2007 19:17:08 »

Soul'A
Ennenkuin heittelet lisää tälläisiä kysymyksiä, missä peilaat vain omia tarpeitasi, niin voisitko edes sen verran hillitä vauhtihalujasi, että luet tekstini loppun asti ennen vastauksiasi (ja mielummin ajatuksella).

Laita myös mielummin kysymyksesi OIKEISIIN aiheisiin niin ei tarvi lukita keskustelua kun mennäänkin kohta täysin sivuraiteilla. (Tämäkin vielä siitä vauhdista....)

Joka tapauksessa vastaus kysymykseesi on, että kysyn koska olen kiinnostunut siitä miten miehet ja naiset ajattelevat näistä asioista. Miksi haluan naisten ajatuksia aiheesta? Jos aion jatkaa kasvamista ihmisenä siitä ei vaan tule mitään jos pohtii asioita yksipuolisesti "äijämeiningillä". Minulla ei ole mitään tarvetta todistella täällä tai missään muuallakaan yhtään mitään. Minä kun tiedän vallan hyvin mihin pystyn.

Jos sinulla on oikeasti jotain sanottavaa henkilökohtaisesti minulle, niin voit laittaa yv:jä, koska ne on JUURI SITÄ varten olemassa. Jos ei ole, niin pysy pois minun topiceista, jos et osaa kirjoittaa aiheesta.
tallennettu
Tony
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 107


Profiili
« Vastaus #97 : 09.01.2007 19:42:44 »

Lainaus
Ja itseään toistavat tunnekuviot. Nekään eivät ole mitään, mistä meillä ei olisi kykyä irtaantua tai kasvaa niistä taikka kehittää ja jalostaa niitä

Olen tästä samaa mieltä. Ongelmana näen vain sen, että suurin osa ihmisistä ei todellisuudessa halua niitä kehittää tai jalostaa. Jos tunnevaste koetaan itselle hieman negatiiviseksi se sivuutetaan "no, eihän tämä nyt ole mikään ongelma" -lauseella.
Jos tunnevaste on keskikokoa tai suuri negatiivisuudessaan, sitä hävetään niin paljon ettei haluta käsitellä asiaa ( koska on helpompi sysätä se syrjään kuin käsitellä sitä).
Seuraava vaihe onkin sitten negatiivisuuden kieltäminen ja syyn vierittäminen toisen käytöksen niskoille.

Tämä ei ole parisuhteessa ongelma, niin kauan kun molemmat parisuhteessa ajattelee samalla tavalla. Jos toinen ajatteleekin erilailla niin silloin niitä ongelmia syntyy, oli parisuhde sitten kuinka lyhyt tai pitkä hyvänsä.
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #98 : 09.01.2007 19:53:48 »

Tämä ei ole parisuhteessa ongelma, niin kauan kun molemmat parisuhteessa ajattelee samalla tavalla. Jos toinen ajatteleekin erilailla niin silloin niitä ongelmia syntyy, oli parisuhde sitten kuinka lyhyt tai pitkä hyvänsä.

Luultavasti juuri siksi minun pisin suhteeni on ollut about 10vee.  laugh
Mutta siis minä odotan pitkään vastavuoroisuutta, pyrin antamaan tilaa ja näkemään suhteen muunakin kuin mahdollisuutena terapoida itseään molemminpuolin. Minusta se on sivutuote kuitenkin tai oire, lisuke ja mahdollisuus, ei suhteen perimmäinen tarkoitus.
Olen kuitenkin jo muutaman kerran todennut, että on parempi jos minä vapautan toisen osapuolen minun tavastani elää muutoksessa ja annan tilaisuuden löytää hänelle paremman kumppanin ehkä.
Samalla vapautan itseni elämään omalla tavallani ja ehkä jopa kohtaamaan taas jonkun toisen ihmisen.
Kipiää se on tehnyt aina... mutta se menee ohi ja muuntuu...  Smiley
tallennettu
^^Queen Nefertiti^^
Astroholisti
*****
Viestejä: 10595


au, kuu jousimies / asc vaaka नमस्ते ‏الله‎ ॐ


Profiili
« Vastaus #99 : 09.01.2007 20:38:38 »

Omia tarpeitani?

Kovasti on ihmisillä tarve ohjailla sitä miten esitän kysymyksiä? Miksen minä ohjannut sinun heittämääsi yleiskysymystä? Miksi yleensä vastasin ollenkaan?

Onpas sinulla HUONO huumorintaju!

Tekstini on poistettu toisesta "topicistasi" kiitos vain. huhhuh - toistaiseksi "pystyit" lähinnä ärsyttämään.
« Viimeksi muokattu: 09.01.2007 20:43:02 kirjoittanut ^Soul´s Adventure^ » tallennettu

You become GRATITUDE for ALL that THE UNIVERSE provides. It becomes obvious to You that ALL OF THE UNIVERSE GIVES AND CONTINUES TO GIVE IN LOVING PERFECTION exactly what you ask for, because THE UNIVERSE LOVINGLY PROVIDES FOR YOU ALWAYS! BECOME LOVE!
Sivuja: 1 ... 5 6 [7]
  Tulostusversio  
 
Siirry: