seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Kaikki tänne just nyt heti!!!  Eli kärsivällisyyden valitsin. Sitä olisi hyvä olla lisää... 

[Elämänilo]

  

Piti oikein pysähtyä miettimään.   

  Kyllä se nykyisin on toi stressin sietokyvyn kehittäminen - yksi asia kerrallaan niin hyvin menee   
 
Itsekurin kohdalla olisi opittava sanomaan useammin EI.   


 

Elämänilo

 

[/color]

[taiska]

No itsekuria tietenkin  .Kadehdin ihmisiä jotka pystyvät aina pysymään päätöksissään..... minulle se ei ole helppoa 

[Sowelu]

Äkkipikaisuus..
Punainen raivo nousee sekunnin sadasosassa..
Ylipäätään olis hyvä jos oppisin vähän hillitsemään
mielialojani. Onneksi nauran kuitenkin yhtä herkästi kuin itken
tai raivoan. On vaan läheisille välillä aika rankkaa...ja itelle myös.
No, onhan sitä onneksi jo vähän rauhoittunut, kun ei enää
kuitenkaan mikään teini-ikäinen ole, vaikkei aina ehkä uskoiskaan.

[CorvusLeonis]

Enemmän kuin tietyn ominaisuuden kehittämistä olisi mukava yhdistää hillitön huumorintajuni osaksi muuten synkähköä ja kurinalaista ulkokuortani ilman että vaikutelma on tyystin koominen. :

[Loveangel]

Tunteiden ilmaisu kyllä rippuu ihan ihmisistä joista pidän kyllä fyysisesti mutta henkisesti se on parempi ilmaista
tunteitaan toiselle.

[Asterix]

No ei stna, kun voi valita vain yhden vaihtoehdon!
Minulla on niin paljon kehitettäviä puolia, että ei ne kuule yhdellä vaihtoehdolla ole korjattu.

Kärsivällisyys/äkkipikaisuus, miten tuo nyt pitää tulkita, että kehittääkö kärsivällisyyttä vai sitä äkkipikaisuutta, kun haluaisi olla kärsivällisempi?

No sitten asioista vähemmän stressaaminen, itsekuria ja keskittymiskykyä haluaisin nostaa.

Empaattisuutta haluaisin laskea, koska  ja  :na
elän välillä vähän liiankin kanssa niin, että tulee annettua se viimeinen takki päältään toisen hyväksi
ja sitten siinä kärsitään itse.

Valehtelemaan haluiasin oppia paremmin
-vähintään ainakin muistamaan ne paremmin, että tarinasta voi pitää kiinni jatkossakin.
Menee kai tuon keskittymiskyvyn puolelle?

Pikkutarkkuutta haluaisin nostaa, enkä laskea. Olen suurpiirteinen,
mutta tulisiko sitten vain enemmän stressin aihetta? 
Mutta tuokin tukisi mielestäni sitä hyvää valehtelutaitoa.

Luottamus taitanee olla ihan kohdillaan minulla. En luota kehenkään
-tippaakaan.

Anteeksi antaminen, hmmm.. olisiko parempi muistin menetys noissa kohdin parempi..? :

[rovatar]

No ei stna, kun voi valita vain yhden vaihtoehdon!
Minulla on niin paljon kehitettäviä puolia, että ei ne kuule yhdellä vaihtoehdolla ole korjattu.


Valehtelemaan haluiasin oppia paremmin
-vähintään ainakin muistamaan ne paremmin, että tarinasta voi pitää kiinni jatkossakin.
Menee kai tuon keskittymiskyvyn puolelle?

  Päivän parhaat naurut!
Ja samat sanat! Kehitettävää minussa on niin paljon, ettei elinikäni taida riittää täydellisyyden saavuttamiseksi! :

[T-H]

Äkkipikaisuutta. Räjähtävyyteni on välillä ihan dynamiitin tasoa

[Corvus Leonis]

Luullakseni menee tuon itsetunnon kehittämisen piikkiin. Sain kasvatuksen kovassa kurissa ja aina piti todistella loputtomiin haukkuville vanhemmille, eipä siinä silti auttanut vaikka miten hyviä todistuksia olisi kotiin kiikuttanut jne. No, saavat syyttää vain itseään että olen läheisempi tätien ja kummien kanssa.

[Tiigris]

Rohkeus. 

[Corvus Leonis]

Nopeutta, voimaa ja tarkkuutta.

[Asterix]

No huh, on täältäkin taas viestiä lähtenyt.

Mitähän vikaa kahdessa viestissäni oli,
jossa toisessa kommentoin, että kärsimättömät ihmiset ovat oikeastaan
aika suloisia -yleensä tosin vasta jälkikäteen,
ja itselleni heitettyyn kysymykseen, että mitä puolta haluaisin
itsessäni kehittää, niin että valehtelutaitoani,
-tai ainakin oppia muistamaan ne paremmin.

Olisko nyt moden liipaisinsormi pikkyyysen herkkä?

Esmiralda, olen miettinyt, että mihin sitä kärsivällisyyttä
oikeastaan tarvitsee ja mitä varten loppujen lopuksi,
niin kuin in the end of the day? :

[rovatar]

Mulla sitä kans on tuota kärsimättömyyttä välillä ihan liiaksi asti.
 Toisinaan se on ihan hyväkin juttu, laittaa pyörät pyörimään, jos ei rattaat muuten liiku.

 Joskus tosiaankin ihan raivostuttaa    tilanteet, joissa joku vaan pitkään pohtii, mistäs päästä hommaa alettas hoitaan  , eikä tee elettäkään aloittaakseen konkreettisen toiminnan!!

Siis jos pitäisi ihan oikeasti saadakkin jotain aikaa…sitten joku vaan tuumailee,
 et mitenkähän… tämä… nyt… alotettas…?

-JOSPA NYT OTTASIT sen helkkarin vasaran käteen , näin niinku aluksi…..Mie sitte sanon mitä sillä seuraavaksi teet ja jos ei onnistu,
Anna se vasara tänne,
Mie teen ite!!!!

Et tuohon tyyliin se välillä pääsee menemään.

Se huono puolihan siinä myös on, että kärsimättömänä  tuo harkinta jää joskus vähän heikommalle puolelle…
saattaa tulla hutiloitua…
sitten se vasta ärräpäitä tulee, kun lyökin vasaran omaan sormeensa, kun ei malttanut katsoa missä naula on.

Rauhoittuminen tekisi hyvää…

..mutta ku ei malta, eikä jouda!

Elämä menee muuten ohi…

 

[Tiigris]

 

Mulla se kärsimättömyys kohdistuu usein ITSEENI. Siis olen ihminen jossa on kaksin täysi eri puolta jotka repii toisiaan. Oon haaveileva, epävarma, aikaansaamaton vs. dynaaminen, toiminnallinen, kaikkitännehetinyt-ihminen.
En mä niinkään hermostu toisten jahkailuun.

Ja mä koin valtavan ahaa-elämyksen kun tajusin nyt vihdoin konkreettisen esimerkin,
miten  toimii mun kartalla! Se liittyy tähän!