Pallaskissalle!
Tuo katkeruus on kauheaa!
Se on se rakastamisen vaikeus kai. Toisen maailmaa, ylpeyttähän siinä loukataan kamalasti aina. Ja kukahan olisi niin itseluottamusvahvuinen (hah, kamala mikä sana), ettei siihen kompastuisi.
Usein tällaiset vanhemmat ovat sisimmiltään hyvin herkkiä. Minunkin äiti oli 7 vuotiaana äitiorpo, jolle isä vain huusi tuskissaan ja ikävissään. Ja isäni oli 7-vuotiaana sairastanut vaikea aivokuumeen, jota silloin ei osattu hoitaa ja joutui sitten naurunalaiseksi, kun kehitys taantui. Siis kaksi pientä raukkaa olivat löytäneet toisensa.
Mutta kuten foorumilla joskus on todettu, itse me syntyessämme ja ennen sitä, jo valitsemme vanhemmat. Yksi teoria kasvun¨kehityksessämme, vain!
Mikäänhän ei kuitenkaan estä meitä kasvamasta ja kulkemasta omaa tietä. Repussa omat eväät.