seuraava »

[starless]

Hei! Tässä oman pienen parisuhdekriisin keskellä rupesin mietiskelemään parisuhteita ja rakkautta yleensä. Minulla itsellä on aika "täydellinen" parisuhde. Ei paljoa riitoja, mies arvostaa minua ja minä häntä, hellyyttä ei puutu. Jokin silti tuntuu mättävän, vaikka rakastankin miestäni. Muutimme yhteen puoli vuotta sitten ja nyt minua jotenkin ahdistaa. Kaikki tuntuu niin pysyvältä. Välillä tuntuu kuin oisin kahleissa kun olen suhteessa. Saattaa johtua nuoresta iästäni, sekä kokemattomuudestakin, että sitoutuminen ahdistaa. Tuntuu, että tahtoisin olla vapaa, mennä ja tehdä niinkuin huvittaa. Ja samalla tunnen suurta syyllisyyttä tästä, sekä siitä että minulla on jopa muita ihastuksia. On nimittäin yksi mies, johon tunnen käsittämätöntä vetoa.

Mutta kuka on Se oikea ihmiselle? Mistä sen tietää onko sellaista edes? Entä uskotteko te kohtaloon? Ja miksi ihmiset ovat parisuhteessa, mikä sen merkitys on? Tuohan se tietysti turvaa ja harva haluaa jäädä yksin. Mutta miksi se tuntuu niin vaikealta rakastaa sitä yhtä ja ainoaa?

Kertokaa omia mielipiteitänne ja kokemuksia!:) Ja tätä parisuhdekriiseilijää saa myös neuvoa, jos neuvoja sattuu löytymään!;)

[Lilli]

Oletpa nopeasti päätynyt ahdistusvaiheeseen.

Parisuhteen ei kuitenkaan tarvitse olla kahle, vaan se voi rikastuttaa elämää paljonkin. Voitte sopia keskenänne, kuinka paljon vapauksia voitte ottaa itsellenne, eihän sitä tarvitse koko ajan kyhnätä kylki kyljessä. Jos vielä sittenkin ahdistaa, niin kannattaa miettiä, onko parisuhde ollenkaan sinun juttusi. Joillekin sopivat satunnaiset romanssit ja elämä vain itselleen siihen asti, kunnes kyseinen elämäntapa alkaa kyllästyttää. Naiset kyllästyvät usein vajaat kolmekymppisinä, samaa elämäntapaa harjoittavat miehet eivät välttämättä sittenkään.

Parisuhteessa tulee varmasti erilaisia houkutuksia vastaan. Jokaisen mieliteon perässä ei kuitenkaan tarvitse juosta, vaan uskollisuuden voi valita aina uudestaan, mikäli katsoo parisuhteensa sen arvoiseksi. Mikäli houkutukset käyvät ylivoimaisiksi, niin lienee parempi lopettaa sellainen parisuhde, joka on hyvä ulkoisilta puitteiltaan, mutta josta intohimo ja syvempi yhteys puuttuvat.

[Indium]

Kohtaloa ei kannata liikaa miettiä, varsinkaan sinun iässäsi.

"Se Oikea", no, niitä voi kohdata elämän aikana monta tai olla kohtaamatta. Itse olen tullut siihen tulokseen, että tietyllä hetkellä joku voi olla "oikea" rinnalle, ja toisella hetkellä sitten joku ihan muu, mutta sama ihminen voi kovasti olla rinnallasi vaikka vuosikymmeniä, tai sitten pienen hetken vain. Sen tietää lähinnä sisällään siitä, että sen ihmisen kanssa ei millään haluaisi olla olematta. Ei siis niin päin että ei haluaisi olla yksin, vaan niin päin että ei halua olla ilman sitä ihmistä. Pelkkää yksin oloa pakeneminen kun ajaa aika usein yhteen ihan väärien tyyppien kanssa.

Onhan teillä ihan omia harrastuksia ja kavereita, ja aikaa olla ihan yksinkin?

[koppi]

Kohtalo, Rakkaus, parisuhde ja parisuhteen/-suhteiden merkitys? :

Kohtaloon uskominen on alistumista elämässä ikäänkuin kaikki kohtaamamme asiat olisivat edeltäkäsin säädetty ja omalla tahdolla ei olisi mitään merkitystä sille mitä meille elämässä tapahtuu. Itse uskon myönteisellä ajattelulla olevan vahva merkitys sille miten koen kohtalon kolhut ja pystyn sitä kautta selviytymään elämässä siis myönteisellä ajattelulla jokapäiväisessä elämässä. Jos menee vaikka käsi poikki niin voi ajatella että olipa hyvä ettei se ollut jalka. No mitä hyvää siinä on että meni käsi poikki. No ei mitään vaan homman juju on siinä että minä olen niin kova poika kävelemään etten jaksa surra yhtä kättä. Paraneehan se kuitenkin. Pitäisi nähdä myönteistä mitä hullummissakin tilanteissa. Silloin et takerru niihin. No pessimisti ei pety koskaan kun se ei osaa aatella missään olevan mitään hyvää vaan kaikki mene päin he....tiä. En kuitenkaan suosittele pessimististä asennetta.

Rakkaus No Rakkaus on aitoa vain kerran ja sellaisen kokeminen ei jätä kylmäksi ketään. Rakkaus on kuitenkin sananna niin usein väärinymmärretty ja aidoimmillaan kysytyintä tavaraa ihmiselämässä. Puhtain ja aidoin rakkaus on äidin ja lapsen välillä oleva tunne jolloin mikään ulkopuolinen ei kykene tunkeutumaan tuon Rakkauden väliin. Pienen lapsen vilpitön aitous ja äidin hellyys omaa lastaan kohtaan on ainutlaatuista ja  ainutkertaista sopivaa tunneherkkyyttä ihmiselämässä. Siihen ei myöskään ole asetettu mitään hintalappua eikä ehtoja aidoimmillaan. 
 Rakastuminen toiseen täysin ennalta vieraaseen ihmiseen on ennustamatonta sekä yllättävää kun tapaa ihmisen josta on aidolla tavalla kiinnostunut. Kukaan ei pysty selittämään miten on mahdollista että tapaat tuhansia ihmisiä elämässä ja sitten joku seisoo edessäsi jolloin tunnetila muuttuu sanomalla ding dong ja sitten sitä mentiin. Rakkautta ei pidä sotkea viettielämän ihastumisiin koska saadakseen aitoa rakkautta kohdalleen niin tunteeseen ja sen tunnetilan siirtoon tarvitaan kaksi. Jokin vain saa rakastumaan toiseen ihmiseen ja sitten on kait olemassa ( Tähdet sen Kertovat) että sielut sopivat toisillen ja vetävät toisiaan puoleensa mangneetin tavoin. Aitoja rakastumisia ei elämässä voi olla kovin montaa sillä omasta mielestäni jokaiselle joku on kai Rakkain ja sitä etsiessään voi vain törmäillä sinne sun tänne kuten perhonen lentää kukasta kukkaan. Ihmisele on kuitenkin annettu oma tahto ja sen kautta vapaus valita kenen kanssa on valmis ottamaan ratkaisevan askeleen ja Rakastua polttavasti. Siinä voi silti polttaa näppinsä melkoisella tavalla joka on omiaan hillitsemään moista käytöstä. Rakkaus on miehen ja naisen välinen molemminpuolinen onnellisuuden ja autuuden tila. Onnellinen se jolla on Rakastava ja Hyvä Puoliso ja se onnen kätkeköön.   Rakkautta pitäisi myös osata vaalia.   siinä pitäisi olla muutakin kuin riidat.

Parisuhde vaatii rakkautta ja hoitoa jossa molemmat haluavat yhteisistä intresseistä johtuen elää saman katon alla. Rakastumisen jälkeen alkaa arkipäivä ja tavallinen elämä. Se on myös vastuun ottamista yhteisestä elämästä ja yhteisistä pelisäännöistä. Kuka määrää lopulta sen kaapin paikan ja sen miten maataan ja pedataan aviovuode. Parisuhteessa vastuu on molemmilla ja sen kautta liitto joko vahvistuu tai sitten se erkanee. On sanottu että parisuhteeseen ei tulisi ryhtyä milloinkaan liian köykäisin perustein. Tällä tarkoitan sitä ettei tunne toista ihmistä riittävän tarkasti ja sitten luonteiden vastakkaisuudet saattavat törmäyttää mustelmille jomman kumman osapuolista. Jos johtamiskeinona perheessä on nyrkin ja hellan väliin joutuminen niin ei olisi pitänyt koskaan edes tavata,sillä siksi onnettomaksi parisuhde muodostuu. Vanhalta pariskunnalta kysyin kerran mikä on pitkän avioliiton salaisuus niin sain vastauksen: Suhteeseen on kuulunut kunnioitus toista osapuolta kohtaan sekä rahasta ei ole koskaan tarvinnut riidellä eli siitä miten yhteiset rahat käytetään. Kunnioitus, perherauha ja rakkauden ohella aito kiintymys puolisoa kohtaan on se kestävä kehys mille parisuhde rakentuu sekä luottamus toiseen ihmiseen varauksetta. Mielestäni myös kahnauksilta ei aina voi välttyä ja silloin tärkeää on myös anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen kun loukkaa toista tai tulee loukatuksi. Toisesta riippuu antaako tämä kolttosesi anteeksi, mutta varmaa on että pyytäessäsi anteeksi sydämmeltäsi katuen saat myös anteeksi. Aitouden tunnistaa pikkulapsikin. perhe on yhteiskunnan tärkeä perusyksikkö ja sen eli perheiden tukeminen etenkin nuorten perheiden tukeminen tulisi olla korkeassa kurssissa. Kenekään edun mukaista ei ole rikkoa perhesiteitä ja saattaa ahdinkoon nuoria jotka vasta ovat elämänsä alussa. vastuu kuuluu tärkeänä osana meilla kaikille kanssaihmisille sekä jokaiselle yksilölle itselleen.   

Parisuhteiden merkitys on kiistaton ja sille on tärkeää että on olemassa eri ikäisiä pareja ystäväpiirissä. Näille on tunnusomaista kiinteys ja yhteisten harrastusten ja tekemisen meininki. Hyvät ja luottamukselliset suhteet kuuluvat parisuhteiden verkostoon ja sille on ominaista yhteiskunnallisten asioiden jakaminen ja keskinäinen apu ihmissuhdeverkoston kautta. Kukaan perhe ei pärjää yksin vaan tarvitaan muita kanssamatkustajia rikastuttamaan perheitten välisiä suhteita. Tästä koostuu kokonainen elämänympyrä jossa eriää se mielenkiintoinen  ihmissuhdeverkosto jossa elämisen rikkaus piilee. Korostan vielä ettei perheiden eriytäminen ole pitkälti visasta vaan yhteisöllisyydessä  on se turva jolle rakennetaan monipuolinen ja moninainen ihmissuhdeverkosto. Tässä pätee yleisesti se että ystävänsä voi aina valita sen mukaan kuin omat intressit sen sallivat. Ketään ei pidä peesata tai valikoimalla liiaksi saa vain kohdata keskinkertaisuutta myös parisuhteissa. Vuoroin vieraissa käydään ei kuitenkaan ole se juttu mitä tällä haluan sanoa vaan yhteisöllisyyden merkitys rikastuttamaan parisuhteita.        Onnea matkalle. Tähdet sen kertovat.