seuraava »

[*Kide*]

Nostan täälläkin aihetta ylös, koska se velloaa hyvin voimakkaana aika-ajoin ja saa suuria tunteitakin esille.
Eli nuorten alkoholikokeilut;

Kumpaa kannatat; Vanhemmat hakee ja nuori juo kotona, jos tahtoo?
Vai;
Alkoholi on kielletty juttu ja mahdollista kokeilla vasta kun laki sallii ja lain sallimissa paikoissa?

Mietin tätä, koska ystäväpiiriini kuuluu niin eri kasvatussuuntia itse kasvaneet ja nyt kasvattavat ihmiset. Toisaalta, jos nuori haluaa kokeilla, miksi ei voisi kotona? Jos nuori haluaa, se tekee jossakin muualla, jonkun muun tuomilla viinoilla ja tie mitä siitä seuraa.
Eikö koti pitäisi olla paikka, jossa tarjotaan eväät maailmaan? Myös alkoholikulttuuriin  : Se sitten jos nuori juo kännihakuisesti usein yms., tulisi tämä toki noteerata ja kysellä syitä moiseen... mietin minä ainakin... 

Mitä tuumaatte, olisiko tämä asia ulkopuolla vanhempien kasvatusvastuusta? Kerrommehan me lapsillemme seksistäkin yms. ja moni hankkii tyttärille pillerit suosiolla ja tarjoaa kumeja matkaan mukaan  : Myös pojille kumeja korostetaan otettavaksi lompakkoon mukaan 

[Norna]

 Minun annettiin tutustua kotona viiniin vanhempien seurassa mutta kyllä homma kiinnosti enemmän kavereiden seurassa. Ei se ole pelkästään kokeilunhalua, se on samaistumista aikuisten maailmaan. Nuoret peilaavat käytöksessään aina vain sitä mitä he näkevät ympärillään, yhteiskunnassa ja maailmassa.
Vanhempien puolelta tuleva alkoholiin tutustuminen on minusta hyvä idea, mutta enemmänkin idealistinen ja toimisi varmasti paremmin jos asuisimme sellaisessa yhteiskunnassa joka ei ole näin humalahakuinen alkoholikulttuurissaan. Opeta siinä nuorelle sivistyneitä viininsiemailutapoja kun ulkona nuori näkee sen mitä alkoholikäyttäytyminen pahimmillaan on.
 Odotetaan kuin kuuta nousevaa että täytettäisiin 18 vuotta jotta päästäisiin baariin ja jos ei malta odottaa niin väärentää henkkareita ym. Tavoitteet kunniaan
 Kaverit, muut nuoret ja yleensäkin nuorisokulttuuri JA aikuisten esimerkki (!) sanelee nuorelle vähintään yhtä paljon käyttäytymissääntöjä kuin vanhemmat. Kodin alkoholikasvatus tuntuu lähinnä siis valuvan hukkaan kun muu yhteiskunta toimii toisin ja voi olla että nuoren vanhemmat itse sanovat toista ja tekevät toista.

 Voisin itse kyllä antaa nuorelle esim viiniä kotona jos ei lähde illalla enään ulos sekoilemaan ja istuu iltaa kanssamme. Enemmänkin kuin ultrakieltoja, tahdon opettaa lapsen ottamaan vastuun teoistaan ja hänet ymmärtämään että asioilla on seurauksensa. Olemaan tietoinen valinnoistaan elämässään ettei vain tee koska muutkin tekevät.

 Onneksi lapseni ovat vasta pieniä : !

[Rakkauden enkeli]

 Onneksi lapseni ovat vasta pieniä : !

Sama täällä, mutta äkkiä ne kasvavat jo isoiksi.  Eilen tuli aika ahdistava ruotsalainen elokuva televisiosta, joka tosin liittyi huumeisiin. Kuitenkin... Siinä oli perhe, jonka vanhin tyttö oli joutunut "väärään" seuraan. Hän seurusteli vanhemman narkomaani miehen kanssa joka pakotti tytön käyttämään huumeita ja myymään itseään rahoittaakseen oman huumeiden käyttönsä.  Vaikka elokuva olikin fiktiota monenlaisia rankkoja elämänkohtaloita on oikeastikin ja tuli mieleen, että maailma on joskus aika julma paikka.  Kuinka siis suojella omia lapsiaan päihteiden väärinkäytöksiltä yms.? Emme oikeastaan lopulta voi muuta kuin näyttää omaa (toivottavasti hyvää) esimerkkiämme lapsillemme. He kuitenkin viime kädessä tekevät omat valintansa... Jokaisen on elettävä ja annettava elää oma elämänsä.  :

[*Kide*]

Niin, vanhempien malli ei saisi olla ristiriidassa sen kanssa mitä nuorelta odotetaan 
Samoin yhteiskunnan suhteen... onhan se vanha klisee olemassa; mitä isot edellä, sitä pienet perässä 
Humalainen käytös on lapsen mielestä pelottavaa, mutta ajan saatossa sen oppii hyväksymään osaksi aikuisena olemista 

Perskännin ottaminen on mielestäni kuin hätävalo... Suomalainen juomakulttuuri on van normittanut sen kummallisesti normaalliksi "nollaamiseksi" 
Jos nuorelle on mahdollisuuus kokeilla humalaa ja alkoholituotteita turvallisesti kotona, voisiko olettaa että sitten kaveriporukassa se oma raja on paremmin selvillä? Alaikäinen kun ottaa, hänen on minunkin mielestä pysyttävä kotona ja jos kavereiden kanssa ottaa viinaa muualla, saattaa kotiarestikin pätkähtää  ja auta armias taivaan isä, sitä joka minun pennulle hakee!  Alaikäiselle (ei omalle) hakeminen on jotakin jota en ymmärrä, en pätkääkään... Onko tämä nyt ristiriitaista, en tiedä? Ajattelen niin, että on hakijan vastuulla nuoren ilta ja kuka oikeasti haluaa  olla vastuussa jonkin tuntemattoman nuoren hoiperteluista?

No, mutta jos nuori saa ottaa kotonaan, mites kaverit? Saako ne myös ottaa teillä? Onko syytä keskustella kaverin vanhempien kanssa, mutta miten tälläisestä voisi keskustella? 

Esmiralda -miten miehesi ja hänen vanhempien poikien äiti koki poikien alkoholiongelman suhteessa kasvatukseen? (jos et tahdo vastata, ok.) 

[Tiigris]

Mun lähipiirissä ei ennen omaa kokeilua ollut koskaan humalaisia ihmisiä.. Toki siis kadulla olin juoppoja nähnyt, mutta meillä ei kotona koskaan vanhemmat juoneet eivätkä sukulaisetkaan tai kavereiden vanhemmat.. Kasvoin jossain ihan umpiossa. Isänihän siis oli alkoholisti kun olin pieni lapsi mutta en muista niistä ajoista mitään...

Niin ja isähän ne mulle ne ekat siiderit osti kun oli heittämässä mua nuorisoseuralle. Antoi pari pulloa ja sanoi että juo ne rauhassa... Vasta siellä seuralla sitten tajusin että ahaa, tätä siis nuoret tekevät viikonloppuisin, ihan uusi maailma. Tajusin sen vasta 13-vuotiaana. Kännissä kuin käki kahdesta siideristä...

En lainkaan moiti isääni siitä miten hän toimi. Hän puhui mulle kyllä sitten alkoholista ja millä tavalla kannattaa ottaa ja millä tavalla ei. Hän puhui viisaasti mutta minä olin tyhmä... Hän osti mulle aina sitten ne siiderit jatkossakin ja muuta kautta sitten hankin itselleni aina vähän lisää...

Jokseenkin ottaa päähän kun nyt tuntee muutamia sellaisia perheitä missä on 5v-18v lapsia ja vanhemmat pitää keskenään bileet, siis oikeen kunnon bileet kotona, jossa on sukulaisia yms... Sitten lapset ovat ainoita ketkä on selvin päin...

Mielestäni paras tapa olisi juuri se että ala-asteikäisiä lapsia suojeltaisiin näkemästä isää ja äitiä missään hirveässä hönössä, mutta että kotona saisi kuitenkin juoda saunakaljaa ja viiniä ruoan kanssa yms...

Mutta onhan tietenkin niitä vanhempia, jotka eivät itse juo, kuten äitini. Mitenkä he opettavat lapsensa alkoholiin? Meidän perheessä se totaalikieltäytyminen ja kodin alkoholittomuus ainakin johti siihen että minä ja keskimmäinen sisko vietettiin hyvin kostea nuoruus, kun taas vanhin sisko on saanut niin pahat traumat isän alkoholismista että ei ole koskaan juonut itseään humalaan eikä varmaan ikinä käynyt baarissa.. Enkä ikinä kehtaisi juoda hänen nähden.....

[*Kide*]

hmm... en tiedä menikö ohi vai osuiko suoraan ytimeen 

Jollakin tavalla itse voin nähdä aikoinani omat kännisekoilut kuvailemanasi eskapismina, Islaja. Ja kun monia nuoria ajattelee, kuinka moni oikeasti pakoilee jotakin itsessään? Tai elämässään alkoholiin tai huumeisiin?
Nuorilla saattaa oman kropan muutokset ja ajatusmaailman muotoutumattomuus aiheuttaa paineita. KAveripiiri sanelee paljolti mitä ja miten tulee olla ja toimia. Jos ei ole oma minä selvä, tuntee olonsa varmasti epämukavaksi. Omat tunteet kun taas ei katoa, vaan aiheuttavat joka kerta pahampaa oiretta, on pakoilu ns.normaali heikolla ihmisellä 

Itselläni on lähiomainen, joka minun mielestäni pakoilee itseään ja omaa elämää pulloon. Hoitaa hommansa ja on hyvä työntekijä, mutta melkein kaikki vapaa-ajat kännissä ja mieluusti pelti kii  Syy -paska duuni ja elämä, pakko nollata 
Kerran kysyin, eikö vois tehdä jotakin tilanteelle... tykkäs, ettei jaksa enään ja nuorempana ei uskaltanu 

Eurooppalainen juomiskulttuuri on idealismia, joka ei varmasti toteudu ihan äkkiä tässä kulttuurissa. Mutta itse yritän sitä toteuttaa omissa kasvatusperiaatteissani... toivossa on hyvä elää 
Tuo vahva itsetunto, turvallinen kasvuympäristö ja tunne, että rakastetaan ovat varmasti voimia joilla LUULISI olevan vaikutusta nuoren omaan arvostelukykyyn?

Tekeekö vain vanhemmat rikoksen, jos tarjoavat alkoholia nuorelle kotona ja niin, ettei nuori muualle sen jälkeen mene? 

[Hiisitär]

Minä olen kasvanut absolutisti perheessä, tosin ei mistään uskonnollisista syistä. Isäni oli ja on edelleen fanaattinen absolutisti, joka hyvä jos uskaltaa liköörikarkin ottaa, kun siinä on viinaa.

Itse tutustuin alkoholiin mixereiden muodossa vasta 21-vuotiaana. Nautiskelen edelleenkin silloin tällöin jonkun mixerin, itsetehdyn drinkin tai Rekorderligin siiderin, mutta en koskaan humalahakuisesti. Jääkaappini ovessa onkin skannattu mahtava lausahdus: "EN USKO HUMALAAN. Kännikapina - jotta Suomessa saisi sekoilla selvinpäin" Allekirjoitan sen totaalisesti, enkä ole koskaan ollut humalassa saati krapulassa. En koe mitään tarvetta siihen, enkä ole kokenutkaan. Pieni hiprakka voi tulla jos tyhjään mahaan vetää siiderin (en tosin näe siinäkään mitään järkeä), mutta nykyisin alkoholin sieto on kasvanut niin hyvin, että voi päivässä tissutella yhden juoman tai muutaman drinkin ilman hiprakkaakin.

[*Kide*]

Pisti silmään -HUMALA, vain yksi kirjain ja se olisikin 
Mutta hyvä teksti kaikin puolin 
Itse ehdin yli 30v. kun "uskalsin" sekoilla selvinpäin  surullista, mutta totta. Katseltuani lapsuuden kännisekoiluja kaiket vk.nloput, kun vanhemmat piti hauskaa  olin itse oppinut vain yhden tavan pitää hauskaa... edelleen surullista 

Mutta ei minusta... tuo absolutismi on jännä juttu sekin, mieheni vanhemmat edustavat heitä. Konjakki pullo löytyy V.S.O.P., ei huonompaa ja todellakin ruokalusikalla lääkkeeksi  Heillä lapset ovat kohtuukäyttäjiä, vaikka tuolle omalle aina välillä narisen tissuttelusta  Toisaalta taas tiedän perheen jossa samoilla lähtökohdilla lapsista tuli sekakäyttäjiä 

Kuinka paljon loppujen lopuksi onkaan näiden valintojen tekemisen kanssa osuutta sillä kaikella muulla ja sillä, että osaa itse reflektiivisesti katsoa silmään omaa pahaa oloaan. Sitä minkä muutoin upottaisi pulloon?
Missä kohtaa on on se, kun on päästettävä lapsen ohjat ja luotettava, että on tehnyt riittävän hyvän pohjan nuorelle, että sen oma pää ja siivet kantaa?
Ihan oikeasti minua toisinaan pelottaa hurjasti, lasteni tulevaisuus ja siellä oleavt haasteet. Jos voisin tekisin kaiken heidän puolestaan ja tasoittasin tien, mutta ei se ole oikein  Se on heidän elämä ja minun on annettava heille se... luotettava 
Ja taas minusta... samperi... 

[Norna]

 Niin, kaikesta huolimatta pitää antaa nuoren kokeilla siipiään ja tarjota kaikesta elämänmakuisesta kokeilusta rähjääntyneelle kulkijalle suojaisa satama jossa ei tuomita vaan kannustetaan kulkemaan sisäisen tulensa mukaan. Tarkoitan nyt kaikkea nuoren elämään kuuluvaa "dramatiikkaa".
 Olisipa todella niin helppoa että voisi itse heittäytyä nuoren jalkojen eteen tasoittamaan askeleita ja saada nuori uskomaan toteamalla että asia on niin, olen sen itse kokenut, (tai no en minä mutta tuo naapurin emäntä kertoi jostain kuulleensa  : ). Mutta MinäItte tietää aina parhaiten ja hakkaa päätään seinään vain todetakseen että kyllä, se todella sattuu.
 Itselläni oli kyllä hurja anarkaistanuoruus, ei lainkaan mukavaa kenellekään osapuolelle. Toivottavasti omani pääsevät vähemmällä.

 Ja. Olisipa minulle joskus kertonut silloin että oikea rakkaus on ehdotonta, eikä ole riippuvainen tekemisistäni vaan rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja muistuttanut tästä usein. Olisin helpommalla päässyt teiniangsteissani 

[Tiigris]

Niin eihän ne vanhemmat voi loppujen lopuksi suojella lastaan oikeen millään,
muutoin kuin telkeämällä hänet sisälle viikonloppuisin.. Mutta se tekis luultavasti enemmän hallaa kuin kunnon teinikännisekoilut...

Oli se niin ihanaa ryypätä nuorena kavereiden kanssa. Oli siinä jotain, miksi en vaihtaisi kertaakaan pois. Se oli osa sitä aikaa ja sen kautta tuli koettua kaikennäköstä... Joitakin asioita se helpotti, joitakin vaikeutti, mutta paljon siitä oppi.....

Olen ollut omille vanhemmilleni todellinen harmaiden hiusten aiheuttaja... Milloin minua on tarvinnut onkia järvestä keskellä yötä, milloin olen soittanut toiselta paikkakunnalta keskellä yötä että isä muuten, tuutko hakemaan mut, kerran äiti löysi mun pöytälaatikosta kaikkia lääkkeitä mitä oli keräillyt pahan päivän varalle jemmaan.... Harvemmin ne mitään sitten sanoi, mut sen muistan elävästi miten kuljin kylillä keskellä päivää lintsaten koulusta, oltiin juotu yhden rinnakkaisluokkalaisen pojan kanssa pari kaljaa ja poltettiin siinä tupakkaa..
Äiti ajoi ohi ja pysähtyi, nousi autosta ulos ja kysyi vihaisena että miksi et ole koulussa. Mä sanoin melkein itku kurkussa että en pysty olemaan siellä, mua ei kiinnosta. Ja siihen äiti sanoi. SÄ OLET SITTEN KUMMALLINEN. Nousi autoon takasin ja ajoi pois......

Äiti oli minulle aina käsittämättömän loukkaantunut, sellainen marttyyri... Hän ei jutellut asioista kanssani vaan osoitti mieltään mielestäni epäreilulla tavalla....

[Tiigris]

No niin varmaan, mutta en ikinä aio kiukutella ja mököttää lapsilleni heidän ongelmiensa takia, koska se on pahinta provosointia mitä voi olla.....