Kirjoittanut Robert M. Pirsig.
Ei kannatta antaa nimen hämätä.
Aivan kuten Platon olisi sanonut, hyvä hyvä
 :

       Luettu on, tosin aika lie kullannut muistot, mitä kirja      
       pitikään sisällään!
       Mutta kokemus oli hyvin samansuuntainen, kun kaverilta
       sain pesukoneen, rikkinäisen hänen ilmoituksensa mukaan.  
                 Oli kesä, oli aikaa ja kaskummaa, havaitsin itseni purkamassa 
       kyseistä konetta, ilman asianmukaisia työkaluja.
       Haaste se oli, täytyi hiljentyävalkean möykyn eteen,
       kysellä kuinka sinä haluat tulla puretuksi ??
       Pikkuhiljaa vähänkerrallaan olimme kuin yhtä, ja hän,               
       jopa neuvoi minua kuinka toimin ilman erikoistyökaluja,        
       joita olisi ollut vain merkkikorjaamolla.
       Kolme päivää siihen meni.  
       Mutta se intensiteetti, keskittyminen ja kuin yhtä       
       oleminen oli jotain ihmeellistä, suorastaan.                                         
       Silloin tuli kyseinen kirja elävästi mieleen, tai oikeammin mielikuva
       mielikuva kirjasta, hiljaisuudesta, keskittymisestä                  
       ja zenistä ...
                     