Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Adistuksesta ja paniikista vapautumien  (Luettu 25762 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #45 : 08.05.2009 20:22:39 »

Voin varmaan sitten sanoa, että minussakin elää nyt uusi sielu. Paremminkin voin sanoa, että uudesti syntynyt feenix-lintu.

Olen muuten kuullut jonkun joskus sanovan, että puliukoilla on joskus puheet käsittämättön syviä, sieluntasoisia. Uskon siihen, että ihminen joka on kokenut ja nähnyt vaikka mitä ja millä mitalla, on sielultaan jotain niin uskomattoman syvää, kuin sellainen lukenut joka ei ole juurikaan mitään kokenut kuin vain luennan asteella. Syvät, värisyttävä kokemukset ovat jotain sellaista, että monelta loksahtaa suu auki.
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #46 : 08.05.2009 21:56:38 »

Tuo on muuten taivahan tosi!!
Ihminen jota kukaan ei arvosta saattaa kristallisoitua viisaammaksi kuin kukaan, sillä jos tyyppi on todella luopunut egoismista, niin sielusta paljastuu se ydin. Moni varmaan ajattelee että joopa joo, ihme rappioromantisointia, mutta ns. parempien ihmisten sielun syvyyttä ja kirkkautta lähes aina himmentää juuri tuo "minä minä" -asenne. Ja vaikka ihminen olisi kuinka menestynyt, älykäs ja viisaskin, niin ego (erillisyys) tavallaan tahraa sen joka sielussa on kauneinta. Lapsethan ilmentävät usein myös tuota 'puhdasta ydintä', tosin oppivat nopeasti myös erillisyyteen ja egoismiin.

Ja pultsareilla tosiaan nuo karut kokemukset myös tuo nöyryyttä peliin. En väitä että itsetuho ja huono itsetunto olisivat hyväksi kenellekään, mutta jotain hienoa laitapuolenkulkijoissa on. Nuorempana asuin kylässä jossa oli paljon 'nuoria juoppoja', köyhistä perheistä, ja heidän huumorinsa oli aivan uskomatonta! Karunkaunista!
tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #47 : 10.05.2009 23:00:11 »

Anteeksi jos tämä nyt menee off topic, mutta silloin kun teillä on ahdistus jostain asiasta ja tämä tilanne on päällä päiviä, viikkoja (ei nyt välttämättä jatkuvasti paina mieltä, mutta alitajuisesti) oletteko huomanneet miten aika kuluu ihan kummallisesti.

Mulla on nyt ollut opiskeluun liittyvää stressiä, pelkoa etten valmistu ajallaan sekä täysi tiedottomuus siitä mitä teen kesällä, mihin hakisin töihin, mihin haluaisin edes töihin. Työasiat oon sysännyt syrjään ja heittänyt yläkertaan pyynnön että mulle tuodaan ratkaisu sopivalla hetkellä. Ja jotenkin tähän pystyn luottamaan, joten olen keskittynyt vain koulujuttuihin.

Nyt noin viikon ajan olen huomannut että aamut ja aamupäivät on jotenkin kaoottista aikaa. Herään mutta haluaisin jatkaa unta, koska yön aikana on aina hyvä olla. Aamulla ja päivällä on fyysisesti paha olo. Tuntuu että pääsen voiton puolelle joskus alkuillasta ja mitä lähemmäs yötä mennään tunnen olevani enemmän koossa ja tasapainossa. Mitä kauemmin on ollut valveilla, alkaa elämä taas maistua ja olla siedettävämpää, luovuus puhkeaa kukkaan ja optimismi nostaa päätään. Tuntuu melkein kipeältä mennä nukkumaan kun tietää mikä aamupäivällä on taas edessä, vaikka nukkuminen onkin ihanaa.

Jotenkin päättelin että tämä ilta- ja yöajan hyvä fiilis tulee siitä, että maailma hiljenee ja taivas pimenee. Tulee sellainen olo, että koneistot ja kiireellinen yhteiskunta rauhoittuu ja tulee vapaa-aika, voin hyvällä omatunnolla tehdä omassa aikataulussa asioita ja saada aikaiseksi vaikka mitä. Jotenkin tunnen että se arkipäivien (noh tänään oli pyhä mutta kuitenkin) kiire ja suorittaminen klo. 9-16 heijastaa kollektiivisiin energioihin sitä epäkaaosta, minkä energeettisesti herkkä ihminen sitten nappaa itseensä ja tulee huonovointiseksi.. Ja tämän huomaa etenkin silloin kun on itse stressaantunut.
tallennettu
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #48 : 10.05.2009 23:27:19 »

Erittäin hyvä havainto. Ihminen kokee hyvin helposti syyllisyyttä siitä, että ei "tee mitään" juuri silloin, kuin "kaikki muut" ovat tekemässä tärkeitä asioita, siis suurin osa ihmisistä on töissä. Ja jos on ratkaisematon ongelma, on työtön tai muuten ns. poikkeustilanteessa, niin tosiaan jonkinlainen kollektiivinen työmoraali aikaansaa pahaa oloa, "pitäisi tehdä jotain , ansaita jotain, ratkaista asiat jotenkin...."

Yritän tuollaisena hetkenä ajatella asiaa niin, että "ne muut" eivät välttämättä tee sen tärkeämpiä asioita kuin minäkään, he "suorittavat" elämää siinä missä minäkin. Nykyihmisen arvostuksen mitta on raha, joten se saako tekemisestään rahaa on hyvin olennaista, koemme olevamme turhia jos emme saa rahaa siitä mitä teemme. Terapiaksi yritän ajatella myös sairaita tai yllättäen kuolevia ihmisiä, heitä jotka elämä todella laittaa seinää vasten. Tällä tavoittelen nykyhetken arvostamista, joka hyvin helposti hukkuu kaikkeen "pitäisi tehdä, pitäisi saavuttaa"-ajatteluun!

Olen itse viime vuosina joutunut opettelemaan palkattoman työn oppiläksyä, eli olen ollut pakotettu olemaan tyytyväinen myös sellaisen työn ja toiminnan tuloksiin, joka ei tuotakaan rahaa, ainakaan sillä hetkellä kun työtä tehdään. Se on yllättävän vaikea oppiläksy ja varmasti todella äärimmäisen tärkeä oppia. Toisaalta olen elänyt hyvin pitkän jakson elämässäni, jossa asia oli aivan päinvastoin: tein todella paljon töitä, sain  hyvin paljon rahaa, raha ikäänkuin vain virtasi, hyvin helposti, runsaana, muutuin vuosien myötä jonkinlaiseksi rahakoneeksi.

Kun vakavia asioita on ratkaisematta, kun esim. vaikea rahan puute vaivaa, niin on myös usein hyvin vaikea nauttia ns. yleisistä lomista, kuten pitkistä pääsisäisviikonlopuista ja jouluista. Jos nimittäin syyllisyys kuiskii korvaan, että "tämä raha-asia pitää ratkaista", niin vapaapäivästä nauttiminen tuntuu todella syntiseltä. Ja mikä pahinta: pyhien aikana ei (kuvitelmamme mukaan) TAPAHDU MITÄÄN EDISTYMISTÄ!!

Myös kesät voivat paradoksaalisti tuntua todella tuskallisilta jos on turhautunut ja kokee syyllisyyttä ratkaisemattomista asioista: kun elämänrytmi yleisesti muuttuu keveämmäksi ja uneliaammaksi, niin  turhautunut ja syyllisyyttä kokeva  ihminen joutuu paniikkiin, ympäristö pysähtyy vaikka minun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota!

Vähän samantapainen ilmiö on monessa avioliitossa: mitä laiskempi toinen osapuoli on siivoamaan, sitä raivokkaammin toinen yrittää siivota, ikäänkuin korvata toisen laiskuuden yliaktiivisuudella jotta pysytään "balanssissa" 2funny
tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #49 : 10.05.2009 23:48:12 »

No joo. Nyt vasta tajusinkin mitä tuskaa tänä keväänä kaikki ihme pyhäpäivät olleet. Pääsiäinen yksin kotona, vappu yksin kotona. Tulee ajatelleeksi että muilla on perheet ja ystävät ja nyt ne viettää kivaa vapaa-aikaa yhdessä kun minä olen yksin kotona ja puurran jonkun koulutehtävän kanssa.. Grin

Ja miten paljon lähipiirissä on herättänyt "ongelmaa" se kun kysyessään mun valmistujaisjuhlista vastaan että ei mulla ole mitään juhlia. No kuka mulle juhlat pitäisi? Äiti ei ole mitään juhlija-ihmisiä, eikä mulla ole edes varaa matkustaa kotiin saatikka järjestää juhlia siellä.. Ei se mulle ole ongelma, mutta tutuissa ja ystävissä se herättää sääliä. Eräs ystävä sanoi mulle, että aika kamalaa muuten miten yksin sä olet!
No älä, tosi kamalaa.. Onneksi sinulla on perhe ja elämälläsi tarkoitus.. 2funny
Tämä samainen ihminen kyseli multa viikon välein mun eron jälkeen, että joko sulla on uusia huonekaluja. Hah.. Elin 3 kuukautta silleen että mulla oli vain sänky ja läppäri keskellä olohuoneen lattiaa, kaikki raha mitä tuli, meni vuokraan.. Että oli mukava vastata viikon välein, ei, ei mulla vielä ole. Ja se kauhisteli ja voivotteli sitä, että voi miten kamalaa ja miten sä pärjäät. No hyvinhän minä, mitä nyt ympärillä olevat ihmiset yrittää saada mut epätoivoiseksi... Wink

Eli tosiaan nämä hyväätahtovien ihmisten kommentit on tosi mieltä ylentäviä.  Wink

Mulla oli sillon ihana olo siitä, että olin vapautunut hyvin rajoittavasta ja kuluttavasta suhteesta. Olin äärettömän onnellinen kun sain asua yksin, vaikkakin ihan tyhjässä asunnossa. Sitä ei vaan kukaan tuntunut käsittävän, vaan päälle vyöryi kamalasti sääliä.
tallennettu
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #50 : 11.05.2009 00:14:01 »

Äläpä muuta sano. Hyväätarkoittava auttaminen voi olla joskus olla jopa se ruohonkorsi joka katkaisee kamelin selän: kun on itse päässyt vaivoin jonkinlaiseen balanssiin niin joku ulkopuolinen tuleekin takavasemmalta ja kaataa säälinsä ja JÄRKEVÄT elämänohjeensa päällesi ja olet taas pois tolaltasi   2funny buck2 buck2 buck2

Minä, priimusoppilas, en muinoin ollut itse omissa yo-"juhlissani", joihin tuli vissiin kaksi sukulaista, arvovaltaista väkeä kyllä. Huitelin kaverini kanssa lätsä päässä punaisessa mustalaishameessa  pitkin kylänraittia, siis käveltiin vain tihkusateessa. Kun tulin takaisin olivat kaksi sukulaista kyllästyneet ja lähteneet  police
Enkä niitä huippupapereita ole käyttänyt kuin kerran, yliopistoon mennessä, ei ole kukaan muu koskaan kysellyt, en tiedä pitäisikö näin taannehtivasti niilllä elvistellä  Grin
Taiteilija- ja mediahörhöissä on muitakin laudaturpinkoja, joista ei koskaan ole "tullut" oikein mitään, siis mitään varsinaista hienompaa ja paperillista, viihdyttäjiä ja verbaaliakrobaatteja tai pellejä vain  angel
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #51 : 11.05.2009 06:44:12 »

Tuli mieleen tuosta maallisesta mammonasta, mistä Tiigris kertoili. Ihminen pärjää vähälläkin ja yllättävän hyvin vieläpä. Monesti sellainen ihminen jolla on yllinkyllin kaikkea eikä rahasta puutetta, saattaa kaiken tai vähitellen menettäneenä sairastua mieleltään, ahdistua.

Ja tuli mieleen rubiinitaren eläimet ja ne lapsukaiset jotka sinulle on. Olen vain ikionnellinen heistä, äläkä saakeli ajattelekkaan, että pitäis heittää hanskat tiskiin. Sellainen on teoista raukkamaisin!

Peace! Smiley angel

 
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #52 : 11.05.2009 10:13:55 »

Juu, ja eläimet ovat myös työvälineitäni (ja -tovereitani) joten niistä luopuminen ensimmäisenä olisi sama kuin jos suutari möisi kaikki nahkansa tai seppä alasimensa  Wink
tallennettu
T-H
Astroholisti
*****
Viestejä: 1988



Profiili
« Vastaus #53 : 11.05.2009 11:15:39 »

Ja nyt pois synkät ajatukset! Vaikka läpi harmaankiven, mutta etiäpäin se on vain mentävä angel
tallennettu

OINAS - pässinpää

* Nousu Neitsyt
* NativeAmerican Haukka
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #54 : 12.05.2009 08:00:16 »

Kiitos Wink

juuri noin ajattelen ja jo monta vuotta olen yrittänyt tuota irtipäästämistä toteuttaakin, luoda unelmia todella rohkeasti, pyytää apua vilpittömästi ja sitten vain päästää irti.

Jostain syystä olen triathlon-taipaleellani edelleen, eli on ilmeisesti tarkoituksenmukaista, että koen poikkeuksellisen paljon pettymyksiä ja katastrofeja, matto kiskaistaan uudelleen ja uudelleen jalkojen alta, oma tahto otetaan pois ja tilalle tulee jumalan tahto.  Olen kyllä onnistunut luomaankin hyvin ainutlaatuisia juttuja tämän triathlonin aikana, mutta matkalla on tapahtunut myös aivan uskomattomia vastoinkäymisiä,  joissa on lähes tragikoomisia, myyttisiä sävyjä: muutama vuosi sitten murskasin raajani turnajaisissa stunttempussa, en voinut mennä edes lääkäriin, koska taistelut olivat vasta alkaneet, olisin seonnut jos olisin jäänyt kotiin makaamaan, joten vain sidoin lihakimpaleet ja jatkoin. Jo tuolloin olin kokenut niin monta vuotta käsittämätöntä epäonnea, että luovuttaminen olisi tuntunut kuolemalta ja ehkä johtanutkin siihen, helpotusta ei tullut mistään  Smiley

Eli se ydinongelma ei tosiaankaan ole materia, en kokenut erityistä surua vaikka menetin tuon todella kauniin talon johon olin sijoittanut hyvin paljon rakkautta ja energiaa. Vaan suurin haaste on uskon menetys, uskonko vai enkö usko. Kun elämä vuodesta toiseen, kymmeniä kertoja mäjäyttää turpaan, niin sitä käyttäytyy kuin pahoinpidelty, kidutettu, passivoituu ja keskittyy vain pelkäämiseen ja alistumiseen, ettei satutettaisi lisää. Monte Christon kreivi -elokuva oli tosiaan terapeuttista katseltavaa: mies viruu tyrmässä ja kun vuosi on kulunut hänet ruoskitaan, tämä on tärkeää sillä siitä hän osaa laskea ajan kulun  2funny

Ja kun stten urheasti yrittää uskoa, siis kääntyä maallisesta hengen puoleen ihan tosissaan, niin on hyvin vaikea edes keskustella aiheesta kenenkään kanssa, sillä suurin osa ihmisistä ei todellisuudessa usko siihen että intuitiomme olisi totta, että pyyntömme todella kuullaan ja että vain lepäämällä ja luottamallakin voi edistää asioita. On hyvin harvinaista tavata ihminen, joka todella uskoo tuohon yksinkertaiseen totuuteen, että kaikki on täydellisessä järjestyksessä, meidän tulee olla vain rohkeita, vaikka seisoisimme lankulla ja alla meressä kuhisisi haiparvi, tehdä osamme mutta osata myös päästäää irti.

On siis hyvin inhimillistä antaa "mitä-pitäisi-tehdä" -neuvoja, mutta ne lähtevät pelosta ja paniikista, ne ovat myötäpaniikkia. Toisaalta neuvoista on myös hyötyä, sillä ne herättävät oman intuition puhumaan selvemmin. Kaikella on  tarkoituksensa  smitten

Jopa niillä hyvin epätasapainoisilla, mieleltään järkkyneillä ihmisillä on tarkoituksensa joita olen elämäni aikana tavannut hyvin paljon, sekä työssäni koomikkona että muussa elämässäni. Heitä on tällä foorumillakin ( Lips Sealed) ja yli päätään heitä on paljon kaikkialla, missä on kyse hengen asioista! Ja siinä saakin sitten olla kieli keskellä suuta, että ei anna häiriintyneen ihmisen viedä viimeisiäkin energioita, julistuksillaan, oikeassaolemisellaan, vauhkoilullaan. Sekopäät hankkiutuvat kuin iilimadot haavoittuvuutensa paljastavan vahvan ihmisen lähelle, saavat siitä jonkinlaisen turvapaikan  idiot2

Oikeasti minä pidän hulluista, mutta tasapainoa hakiessa he ovat kyllä vihonviimeisiä neuvonantajia, kuin hengenpelastajia jotka ovat niin sekaisin, että lopulta kaatavat veneen ja vetävät autettavan mukanaan syvyyksiin   2funny

tallennettu
rubiinitar
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 444


Profiili
« Vastaus #55 : 12.05.2009 10:02:16 »

Oi kiitos sanoistasi, bless you!    smitten
tallennettu
Tiigris
Astroholisti
*****
Viestejä: 3615



Profiili
« Vastaus #56 : 24.06.2009 11:30:10 »

rubiinitar... Joko on tapahtunut muutosta??
tallennettu
Sivuja: 1 2 3 [4]
  Tulostusversio  
 
Siirry: