seuraava »

[Chandra]

Oletteko huomanneet,että tänä kesänä olisitte oppineet/kokeneet jotain sellaista,jota ette ennen ole havainneet?

Minä olen kokenut suuren ihmetyksen vallassa,miten minua on autettu.
Aivan oudotkin ihmiset,tai sellaiset,joiden kanssa olen vain viestein tai puhelimen välityksellä asioinut.
Kuin enkeli-ihmisiä.

Juuri kun on tuntunut,etten jaksa yhtään enempää vastoinkäymisiä,on auttava käsi ojentunut.Tämä on minulle uutta.Eikä näin ole käynyt vain yhden kohdalla,vaan todella monet ihmiset ovat kannattaneet yli vaikeitten aikojen.

Uskoni ihmisten hyvyyteen on palannut ja yritän jatkaa tätä lahjaa muille parhaan kykyni ja voimavarojeni mukaan!

Kiitokseni rakkaudella välitän myös tänne!

[Sanna]

Minun kesälomani oli ja meni, ajattelin ensin että voih en sitten tänä kesänä tehnytkään yhtään mitään, kaikki 7 viikkoa
 
Mutta minä olen nyt sitä mieltä että sitä juuri tarvitsin, näin ehdin kuunnella itseäni ääntä sisälläni   

ja sitten löysin tämän foorumin joka on minua auttanut taas ajattelemaan ja oivaltamaan asioita.
 
Ja aloin kiinnostumaan tosissani astrologiasta ja pienessä ajassa olen jo oppinut hirmuisen paljon.

Joten täällä olevat foorumilaiset ovat minua ainakin auttaneet.. KIITOS

[Chandra]

Kuulehan Nebra!

Samaa olen tehnyt minäkin.Yksin monta päivää mökillä (ystävättäreni) tutkien itseäni,mietteitäni ja siinä sivussa näin laulujoutsenperheen ja poikasten kehittymisen.Monet muutkin vesilinnut olivat juuri saaneet poikasensa ja mitä kauneimpia pörrökasoja uiskenteli emojen perässä.

Mahtava paikka syventyä kuuntelemaan itseään.
Monilla on hirmuinen kiire juuri siksi,ettei tarvitse pysähtyä miettimään asioita.
Ei se aina niin helppoakaan ole,itsensä kohtaaminen kaikkine puutteineen.
Elää läpi tunteita jotka on kätkenyt jonnekin syvälle.Mutta palkitsevaa,kun siihen itselleen luvan antaa.

Taisitpa tehdä enemmän kuin aijempina kesinä.
Minunkin matkani jäivät Sipooseen kissan hakumatkalle.Mutta muistoja ja valokuvia on kesästä paljon,sekä nuo kaikki ihanat ihmiset!
Ja siellähän se mökkikin taas odottaa.Nyt pitää ottaa paljon lyhtyjä mukaan ja ihailla tähtitaivasta muuten niin täydellisessä pimeydessä. 

[^^Queen Nefertiti^^]

Että elämä on iloista ja onnellista kun näin haluan, eikä se ole riippuvainen jonkun seurasta

että ihmiset ovat sen verran illuusioita, jotten välttämättä tarvitse toista rakkauden kokemiseen

että vielä hieman jaksan flirttailla

että pystyn auttamaan menemättä ongelmiin pahasti mukaan, huolestumatta

että en saa välittää ex miehen pullikoinnista, mutta minulla on hommat hanskassa

että on olemassa ongelmattomuus, auvoinen mielentila, kunhan ei päästä kaikkia ihmisiä murheineen sitä sotkemaan, saati syytöksiä; ihmisille tekisi hyvää lukea muutaman kerran se lause, vedätte kaikki ihmiset ja kokemukset näytelmäänne, anteeksianto, hauskanpito

että voin menestyä bisneksissä ja pääsen matkoille ja voin edetä vähitellen tulevaani kohti

että kiteboarding näyttää kivalta ja huolettomalta, ei tunnekuohuja

että haluan kaunistautua vaikka vain itselleni

että pystyn säilyttämään mielenrauhan ja itse päättämään minkälaisia työtaakkoja otan niskoilleni 

että seikkailu jatkuu 

(http://mirror-us-ga1.gallery.hd.org/_tn/std/flowers/_more2005/_more08/poppy-flowers-vivid-red-in-field-at-Musselburgh-Scotland-rescan-1-OGS.jpg)

[*Kide*]

Täällä myös yksi istuja ja pohtija  Kävin kyllä perheen kanssa reissussa, mutta suurimman osan kesästä olen vain ollut ja ihmetellyt  Enkä ole pitänyt sitä pahana, vaikka aluksi ne tekemättömät työt kiljuivat tekijää  hiljenivät lopulta... 
Omalla kohdalla tämä ei ollut valintani, vaan pakon sanelema tila. Enkä kyllä enään valita, kesä oli retriittini. Unohdin jopa ladata puhelimen akut välistä ja saatoinpa jopa jättää vastaamatta, jos sattui soittamaan joku ja akkuja oli... Jäi myös koti siivoamatta sillä tavalla kuin tarkoitus oli, mutta ehkäpä ens kesänä? Ei ne sotkut ja turhat rojut varmastikaan häviä mihinkään  Siivosin korvien väliä ja sydänalaa 
Istuin pihalla varjossa ja katselin lintuja, perhosia, pörriäisiä ja sisiliskokin tuli morjestamaan välillä. Kukkapenkit saivat vain pakollisen hoidon, ei ylimääräisiä... mutta silti ne loistavat täydessä kukkassa ja nyt syyskukat aloittavat vuoroaan. Taivaalta bongasin pilvikuvioita lasten kanssa kilpaa ja syötiin jäätelöitä 
Nyt alkaa oikeasti olla pattereita ihan eritavalla kuin yleensä ja ihan kiva taas tarttua työkahvasta ja aloittaa arki... kouluthan jo alkoivatkin     

[Chandra]

Oih miten ihanalta kuullostaa kesäsi,sillä vielähän tuo jatkuu!
Saatan kuvitella itseni viereesi istumaan ja etsimään kilpaa pilvikuvioita.
Se on yksi harrastukseni tähtiin tuijottamisen lisäksi.Ja miten selkeitä ne joskus ovat!

Minullapa on keino,josta kuulin kerran valittaessani kodin pölyjä.
Ensimmäinen reikiopettajani sanoi,että mitäs noista välität,ehtii ne.
Sehän on vain äiti maata,hiekka sun muu.
Ja arvatkaas kuinka tehokkaasti olen käyttänyt tätä,kun syyllisyys epäsiisteydestä alkaa iskeä.

[*Kide*]

Katsellaan vaan yhdessä... taivas on niin iso, että siinä riittää katselemista  ja on todella sitä kesää jäljellä 
RAKASTAN tähtitaivaan tuijottelua  Tahtoisin kaatua hankeen ja jäädä siihen, tai käpertyä huopaan ja hörppiä kuumaa juotavaa, viettää aikaa taivaan alla. Talvella on niin hiljaistakin, että korviin melkein sattuu alkuun... ennen kuin tottuu 
Olen vaan niin viluinen ihminen, etten voi moista unelmaa toteuttaa... ilman kattoikkunaa    jonka vielä joskus hankin ja sen kaukoputkenkin 
Tuo tomu juttu on upea... taidanpa lieventää omaa syyllisyyden tuntoa samalla keinolla... opin rakastamaan tomua 

[maarita]

Tämä kesä on keventänyt jotenkin sitä mieltä mikä kasvaa tuosta kiitollisuuden tunteesta ikään kuin pitäisi 'maksaa takaisin'. Elämä ei tarkoita olla sellaista. Ei antaa ja odottaa vastalahjaa. Pelkästään antaa ja iloita toisen vastaanottamisesta.

 

Oi, olen niin samaa mieltä. Jo antaessaan saa, kun tuntee vastaanottajan ilon.

Minusta tuntuu, että olen saanut kyllä monin verroin enemmän kuin olen antanut.
Vaikka kaikki asiat eivät sujukaan minun aikataulullani, on ollut aikaa pysähtyä ja nauttia.

Kiitos elämälle!   

[Chandra]

Olen Maaritan ja Esmiraldan kanssa samoilla linjoilla antamisen ilosta,MUTTA miten saa pois sen tunteen,että pitäisi jotenkin korvata toisen auttaminen?
Se on minulla niin sitkeässä,pyytämisestä puhumattakaan.

Ehkä sen vain oppii aikanaan.Minun kokemukseni tänä kesänä ovat olleet juuri sellaisia,että tiedän noitten ihmisten halunneen sen tehdä,eivätkä odota vastalahjaa,vaan sittenkin on olo kuin olisi velkaa.

Samaa onnea silti koen,kun näen toisen kasvoilta,että olen kyennyt vaikkapa vain kuuntelemalla ja keskustelemalla auttamaan.Siitä tulee itsellekin sellainen nöyrän kiitollinen olo.
Paljon siis on vielä juurtuneita asenteita vanhalla jääräpäällä,jolle on opetettu,että pitää pärjätä omin avuin,eikä ainakaan vierailta saa ottaa mitään vastaan.
Sydän jo tietää,järki ei vielä pysy perässä.

[Chandra]

Esmiralda 

Noinhan se on,kuten kirjoitit.
Kiitos taas sinulle.Myös sinä olet antanut ja opettanut minulle paljon omalla elämänaseenteellasi!KIITOS!

[^^Queen Nefertiti^^]

Huh, meinaspa näin syksyn alussa jo unohtua kesän huolettomat opetukset. Täytyykin palata aihepiiriin ja olotilaan.. edellyttäisikö se matkaa? Voisin mennä edes.. erääseen expoon pois täältä.