seuraava »

[Bilancia]

Hei!itselläni on muutama todella hyvä ystävä ja niistä yksi ylitse muiden jonka olen tuntenut jo 25 vuotta eli lähes koko elämäni. Ystävyys on minulle sitä, että voin olla oma itseni ystävän seurassa. voidaan olla vaan hiljaa ja molemmat mietiskellä asioita tahoillamme. Sitä on vaan niin kasvanut yhteen että en olisi minä ilman tätä ystävääni. Olemme muokanneet vuosien saatossa toistemme persoonia, lähes kaikki kokemuksemme ovat yhteisiä, näemme joskus samoja unia yms. Nämä muutamat muutkin ystäväni ovat erittäin tärkeitä ja sitä vaan jotenkin viihtyy mutkattomasti heidän seurassaan. Voimme kaikki olla vikoinemme juuri sellaisia kuin olemme, jakaa ilot ja surut niin klishee kuin se onkin. Kaveruus on ehkä muutaman asteen kevyempää ystävyydestä. Sitä voi myös kavereiden kanssa päätyä aika syvällisiin asioihin, mutta kavereihin ei tule niin paljoa oltua yhteydessä ja niille ei avaudu samalla tavalla kuin ystäville. Jotenkin ihan aavistuksen ehkä "pidättelee " itseään kavereiden seurassa. Jutustelu on kepeämpää, joskin hauskaa ja joskus vakavaakin, mutta ehkä siitä puuttuu sellainen monien vuosien yhteinen taival. Hyviä kaverisuhteita saatan helposti luoda uusilla työpaikoilla, harrastuksissa yms mutta ne jäävät sitten yleensä sinne kun vaihdan duunia tms. On siinä kyllä vissi ero ystävyydessä ja kaveruudessa, mutta sitä on vaikea saada paperille fiksusti 

[Bilancia]

Mikä on mielestänne sallittua ystävyydessä?
Onko nämä:
-halaaminen..
-suutelu..
-intohimoiset katseet..
-käsi kädessä kulkeminen..

Hmm...Omituinen kysymys? Suutelu ja intohimoiset katseet eivät ehkä ole ystävyyttä vaan intohimoa? Sen sijaan itse kyllä halaan ja kuljen käsikädessä ystävieni kanssa. Saatan joskus sujauttaa suukonkin poskelle, mutta suutelun ja intohimoiset katseet jätän toisenlaisiin ihmissuhteisiin 

[Minerwa]

Ihanaa ystävyyttä  Juuri sellaista, mitä ystävyys parhaimmillaan on!

Mietin tässä kirjoituksianne lukiessani, että ehkäpä minun ystävyyteni ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa vain tavallista paremmaksi kaveruudeksi... Samanlaista lämmintä sidettä meidän välillämme ei enää ole, vaikka jotakin erityistä onkin. Välimatka erottaa, vuodet vierivät ja elämänkokemukset kuljettavat (kaikesta huolimatta) eri suuntiin. Kaikelle on aikansa  ... Pidän kuitenkin suuressa arvossa sitä, mitä jäljellä on!!

Nyt on tällainen elämänvaihe. Etäällä ystävistä. Ehkä minäkin vielä löydän lähelleni samanlaisia sielunkumppaneita, joista kirjoititte. Joitakin olen onnekseni saanut elämäni aikana tunteakin!