Hieman taustaa hämmennyksellemme:
Shankara (700-luvun jaa lopulla?) on vedaanta-filosofian extremistisen suuntauksen, ei-dualistisen advaitan (a-dvaita) merkittävimpiä ellei the merkittävin edustaja.
Brahma-suutra (kulkee myös ainakin nimillä vedaanta-suutra ja shaariiraka*-suutra) puolestaan on vedaantan eräänkinlainen "katekismus" tai sitten ei...
Yksi tämän esseen kannalta oleellinen brahma-suutra em. opuksesta männöö näenikkäästi:
etena yogaH pratyuktaH (eeteena joogaf pratjuktahaa), mikä tarkoittanee suunnilleen: täten [dualistinen**] yoga(filosofia) [on] kumottu? (prati = vastaan; ukta = puhuttu).
Kuitenkin on olemassa Shankaran raapustamaksi väitetty vivaraNa (sub-kommentaari) Vyaasa-bhaaSyaan, arvostettuun yoga-suutran kommentaariin. Tämä vivaraNa kommentoi Vyaasan kommentaaria mielestämme melko neutraaliin sävyyn, ottamatta sen kummemmin kantaa yoga-suutran merkityksellisyyteen tahi sen puutteeseen.
Noh, yksi himskatin kiintoisa suutra on 3. osan, vibhuuti-paadan suutra 48. Tyytykäämme nyt vain kopsamaan Shankaran kommentaarista lause, joka saanee ainakin Einsteiniin uskovien fyysikoiden niskavillat pystyyn:
From that, from mastery of the senses
the
body can travel with unsurpassable speed like that of the mind,unsurpassable in that nothing can go faster than that.
Ilmeisesti Vyaasan teksti on kursiivilla, Shankaran lisäykset normaalitekstillä. Tulkitsemme tuon niin että ko. siddhin haltsaava joogi voi käytännössä olla liki välittömästi niin kaukana nykyisestä olinpaikastaan kuin mihin mielikuvitus riittää?
* vRddhi-derivatiivi substantiivista shariira = roppa!?
** Yogassa puruSa (henki/tietoisuus) ja prakRti (materia*, mukaanlukien mm. egon [ahaM-kaara, "minän-tekeminen]) ovat molemmat tosiolevia; (advaita-)vedaantassa prakRti, josta se käyttää termiä pradhaana, on olemassa vain elävien olentojen mielessä? Siis ainoa tosioleva on Puhdas Tietoisuus, brahma(n).
*hienoimmalla tasollaan guNat sattva/prakaasha, rajas/kriyaa ja tamas/sthiti
