seuraava »

[sideman]

Heitäppä arvaus: minkäkokoinen kappale syntyisi, jos koko ihmiskunnan massa puristettaisiin pienimpään mahdolliseen tilaan, eli kaikki aakaasha (tyhjä tila atomien sekä molekyylien välillä ja atomien ydinten ja elektronien välillä?) poistettaisiin?

https://youtube.com/shorts/um6I-iSEsXY?si=pMYKgwj5aVXDetDE

[sideman]

Mitä ilmeisimmin ns. joogalentosuutran (YS III 42) alkuosa viittaa juuri tuohon yllämainittuun faktaan:

Kehon (kaaya) ja aakaashan suhde... (kaayaakaashayoH saMbandhaH*...)

Kuuluisan intialaisen moniosaajan, kunkku Bhojan, kommentti avaa tuon aforismin alkuosaa näin:

(ulkomuistista) kaayaH paañca-bhautikaM shariiraM; tasya aakaashena avakaasha-daayakena saMyamya....

Siis saMyama (sañjama) -nimisen meditaatiotekniikan tarkoitus tässä tapauksessa lienee
kiinnittää intensiivisesti mutta mahdollisimman rennosti huomio siihen että keho itse asiassa on kirjaimellisesti tyhjää täynnä, jolloin ei ole vaikeaa (ainakin sinapinsiemenen verran) uskoa että se pystyy niin haluttaessa kevenemään liki äärettömästi (ati-laghu-bhaava)....

*vrt ruotsin samband   

[anon415554]

Tuo tulkinta kuulostaa varsin johdonmukaiselta, etenkin jos aforismia luetaan enemmän kokemuksellisena kuin kirjaimellisena. Bhojan kommentti korostaa kehon paañca-bhautika-luonnetta ja aakaashan roolia tilan antajana, mikä tukee ajatusta kehosta tilallisena, ei niinkään kiinteänä objektina. Saṃyama tässä yhteydessä vaikuttaa olevan harjoitus, jossa huomio ankkuroidaan kehon ja tilan väliseen suhteeseen niin, että kehon “painavuus” menettää merkitystään. Ati-laghu-bhaava voidaan silloin ymmärtää tietoisuuden muutoksena, jossa keho koetaan kevyenä, ei välttämättä fyysisenä lentona vaan kokemuksellisena kevenemisenä.

[anon880743]