"Itse huomaan haluni vetäytyä sosiaalisissa tilanteista ihmisten tunnetilojen ristitulituksesta, erityisesti jos ne ovat ristiriidassa ulospäin näytellyn kanssa."
Hyvin kiteytetty
Tuollaiset tilanteet vaivaavat minua ja alkaaa ahdistaan, pakko päästä pois!
Tulipa taas huomattua kun olin luentojeni jälkeen vielä iltavuorossa kiskalla ja oli kaikenlaista lisähommaa siinä sivussa ja pomokin kovin vaativa ja pikkutarkka neitsyt, että hermothan siellä menee. Olen niin stressaantunut, etttä sen näkee päällepäin, mikä ei ole ihan hyvä asia pienelle kioskille. Työkaverini (vesimies) on taas kuin luotu siihen työhön, pälpättää ja pälpättää vaikka kenen kanssa vaikka työt kaatuvat päälle. Minulla onnistuu kassan sosiaaliset tilanteet hyvin, ilman kauheaa stressiä, ja osaan olla tuolloin hyvin miellyttävä. Näissä tilanteissa asiakkaat ovat kauheasti kehuneet asiakaspalvelutaitojani.
Tässä paikassa vaan se kassalla olo ei riitä, en ehdi käydä edes vessassa, syödä taikka juoda koko työvuoron aikana enkä jaksa loppupäivästä enää esittää iloista varsinkin jos on vaativampi asiakas. Silloin olen sanan varsinaisessa merkityksessä kuin myrskyn merkki ja se paistaa naamalta jo kauas
En siis osaa tai edes halua olla sosiaalinen stressaavien tilanteiden tai ihmisten läheisyydessä, vaikka tuo työ sitä vaatisikin. Monesti jälkeenpäin tulee hävettyä omaa nyrpeää naamaa ja mietittyä, että toivottavasti ei tule valituksia, mutta minkäs sille mahtaa, ei onneksi tule olemaan päätoiminen työni. Pakko vain opiskelujen ohella tienata vähän taskurahaa.
Asiakaspalvelu kyllä vaatii todella sosiaalisen, pitkäpinnaisen ja ehkä hieman näyttelijäntaitojakin omaavan henkilön, joista kaksi jälkimmäistä piirrettä eivät kuulu hyveisiini
Äänestys
