seuraava »

[helmi-28]

Olen tässä kohta 4 vuotta soudannu ja huovannu erään miehen kanssa, välillä ollaan tekemisissä ja välillä ei. välillä edetään, välillä pakitetaan... alkaa tympimään tää homma, enkä tiedä kannattaako odottaa mitään tulevaisuudelta ko. henkilön kanssa. edistystä on kyllä tapahtunu huimasti edelliskesän jälkeen eli en haluais vielä "heittää kirvestä kaivoon".
Tuntuu kuin jokin kuminauha kiskois meijät takasi yhteen aina sillon kun mie oon pääsemässä eteenpäin elämässä.

Järki sanoo että aika näyttää, mutta jos täälä joku näkisi pienintäkään vilausta tämän suhteen päättymisestä/jatkumisesta ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan?

[BlueRose]

Kuule, ihan samoja kokemuksia itselläni tällä hetkellä. Tosin 1½v yhdessä ja ei enään ihan nuoria olla enää... silti se koittelee ja kiviä hiotaan... Mies pelkää enemmän epäonnistumista suhteessa ja itse pusken päälle kun en ole sellainen diipa daapa katsotaan 10v päästä persoona  4 vuotta kuitenkin tosi pitkä aika että pitäs tuntea toinen jotenkuten, tosin välttämättä opi tuntemaan koskaan. Mies on selkeesti sitoutumiskammoinen  niinkui omani, siksi alan epäilemään, onko tämä sen arvoista ja yritän ottaa väliä, mutta sitten iskeekin hätä... ei ole helppoa ei.

En ole mikään paras sanomaan, mutta näin ulkopuolisen silmin... se tunne pitää elää ja olla jojossa mukana niin kauan kunnes sydän sanoo: Thats it... Kiitti mulle riitti!! Ilmeisesti ei ole se aika sinulle tullut, koska jaksat uskoa muuttuvaan ihmiseen

[helmi-28]

Kyllähän tuon on oppinu tuntemaan jo aika hyvin, mutta silti ei ole sitä ajatustenlukutaitoa että tietäis mitä sielä toisen päässä millonki liikkuu jos ei suutaan aukase ja sitä sitoutumiskammon poikasta taitaa olla... pitää aika varovainen olla sanoissa ja teoissa ettei ahistu ja lyö jarruja päälle. Mutta, sitä on oppinu jo lukemaan sen verran hyvin että osaa jo aika hyvin olla lietsomatta sitä jänistämistä

Joskus sitä vaan miettii että eikö vois päässä helepommalla, tavata jonku jonka kanssa natsais sillä sekunnillako ko katseet kohtaa eikä olis sen suurempia vastoinkäymisiä. Mutta toisaalta oisko sekään sitten niin mukavaa.. ilman mitään jännitystä. hih ;P

[Kuuhilda]

Se, jos natsaas illä sekunnilla, kun katseet kohtaa, ON ÄÄRIMMÄISEN VAARALLISTA 
Sillon ei oo järkee enää matkassa mukana ollenkaan, ja huppeliskeikkaa, käy mitä vaan  :

[Avicii]

En tiedä minkä ikäinen olet ja onko perheenperustamistarpeet ja asettuminen tapetilla. 4 vuodessa luulisi jo olevan selvillä haluaako sitoutua vai ei. Oletko kysynyt suoraan ja onko miehellä tiedossa sinun henkilökohtaiset tarpeesi?

[helmi-28]

Ollaanpuhuttu asioista, sillon kun herra on oikealla tuulella. Olen itse tehnyt joitain asioita joissa on "sulattelua"...  Ja viime viikolla viimeksi jotain sellaista taisin tehä. Ähh. Hankalaa. Kun kolikolla on kaks kääntöpuolta ja tiedän että itessä ollu todella paljon vikaa, eikä mitään luottamusta herättävää..

[Avicii]

Okei. Te olette vielä ikään kun harjoittelu vaiheessa. No mutta jos teillä nyt menee niin että tarvitsette molemmat aikaa sulatella ja miettiä asioita. Jokaisessa suhteessahan tulee jossain vaiheessa sellainen tilanne että jokin muutos suuntaan tai toiseen on tarpeellinen, sen vain tietää. Aikahan on kovin suhteellinen käsite. Tsemppiä kuiteski 

[Nefarian]

kyllä tuo minusta kuullostaa siltä, että kirves sinne kaivoon vaan..
selkeästi et voi olla suhteessa oma itsesi jos täytyy varoa mitä sanoo ja keskustellakin voi tärkeistä asioista vaan sillon kun herralle sopii.. ja jos vielä itsekkin olet puuhastellut jotain epäsopivaa.. mitä se sitten lienee.. jos liittyy muihin miehiin, niin silloin se kertoo jo todella paljon.. Ihmismieli on kummallinen.. se ei haluaisi luovuttaa vaikka pitäisi..
Nostin sinulle muutaman tarot kortin vaikka niitä ei olisi edes tarvinnut nostaa..
Ne kuitenkin kertoivat saman mitä aioin sanoa ja mitä moni muu ja itsekkin varmasti sisimmässäsi ajattelet..
Olet kahlinnut itsesi tilanteeseen ja jos et siitä osaa päästää irti ja luovuttaa, joudut epätoivoon, joka jatkuu ja jatkuu.. kunnes huomaat jonain kauniina päivänä elämästäsi valuneen hukkaan monia vuosia..
oletko oikeasti onnellinen nykyisessä tilanteessa? voithan toki jatkaa tuota siihen pisteeseen mistä BlueRose jo puhui.. sehän on se tehokkain keino päästä toisesta yli ja jatkaa matkaa kun itselle tulee se hetki, että nyt riitti.. silloin ei enää tarvitse välttämättä asiaa surra, mutta on saattanut jo muuttua niin kylmäksi, että on vaikea rakastaa ja luottaa enää kehenkään.. onko sekään sitten enää mukavaa..

[Avicii]

Kannattaa miettiä mikä teidät aina vetää takaisin yhteen, mikä on se sitova tekijä ja voiko siltä pohjalta lähteä rakentamaan suhdetta. Tiedän pareja jotka odottivat yli 10 vuotta ennen kun menivät edes kihloihin (molemmat   by the way). Mieti minkä hinnan joudut maksamaan odottamisesta ja oletko valmis itse millä tasolla sitoutumaan tähän mieheen.

[BlueRose]

Voi kun se olisi yhtä helppoa toteuttaa kuin sanoissa sanotaan. Mutta oikeesti jos itseään joutuu muuttamaan radikaalisesti tavallaan tekee vastoin omaa tahtoaan ns. miellyttää häntä jotta tulee hyväksytyksi, niin silloin suhde ei voi olla tasapainossa ja oikeaa siihen hetkeen. Sun täytyy rohkaista itseäsi ja kysyä silloin kuin SINULLE sopii ja kerrot MITÄ SINÄ  haluat ja jos herraa ei miellytä niin anna hänen mennä. Sellainen leikittely ei ole kummankaan puolelta kivaa En halua loukata sinua, mutta tuli sellainen tunne, että varalla olisit jos sattuisi tulemaan jotain muuta. Ei kannata jäädä siihen odotuksen tilaan koska huomaat kohta että oot yksin ja elämä ollut yhtä odotusta. 4 vuotta yhdessäoloa niin minusta siinä on jännitys kaukana toisen suhteen, jos sellainen suhde pitää yllä ja hyväksyt sen niin toki se on ok Toista voit pettää mutta itse siitä eniten kärsit

[t.touhula]

Puhukaa mimmit suoraan niille käyttöuroillenne. Jolleivät kestä totuutta, potkaskaa munille. No ee-ei nyt ihan sanatarkasti, mutta tosimies ja aidoin aikein kestää kyllä tosiasiat. Luppahousut menkööt menojaan. Aikaa tuhlaatte, kun ette sano suoraan tai kysy suoraan.
Vänkeröihin minäkin joskus törmänny, mulle ei tullu kuin henkisiä mustelmia. En jäänyt kyselemään, kuinka toinen törmäämisen koki. Mun aika on sillai kortilla, etten jaksa/ ehdi jauhaa tapahtumattomia asioita. Suoraa toimintaa tai sitten ei.

[helmi-28]

Asutaan 800 km päässä toisistamme niin ei tule ongelmaa että jäisin roikkumaan henkisesti ehkä... mutta tämän neljän vuoden aikana on ollu muitakin miehiä, mutta jotenki tuo yks vaan se on se kuka ei vaan katoa sydämestä vaikka välimatkaa on

Mutta, jos sitä orientoituis nyt siihen että unohtaa koko tyypin. Onhan noita miehiä tosiaan maailma täynnä

En vaan tiedä kannattaako se kenenkään muunkaan kanssa kun oon itte vähän.. hmm... hankala tapaus.. en sanois itteeni sitoutumiskammoseksi, mutta kokemukset ja menneisyys osottanu sen että jänistän aina jollain kriittisellä hetkellä tekemään jotain erittäin typerää :x mutta tämänki asian olen huomannu tämän neljän vuoden aikana saihkatessa tämän miehen ja kulloisenkin seurustelusuhteen väliä. Kai se on vaan mun "takaportti" johon tarraudun kun kaikki menee hyvin ja uskottelen itelleni että tää on se mies jota rakastan.

Terapiaan sitä joutuu.. muuten sitä ollaan loppuelämä yksin

Selevä homma toisaalta, silti.. sitä vaan ei haluais uskoa että voi olla näin yksinkertasen ääliö että juoksee samassa oravanpyörässä vuositolokulla 

[unelmassa]

Heti kun luin tään.. niin en tiiä miks..   mut mulla tuli semmonen fiilis..et loppu..se on teidän kohalla.

[maaret]

 : kaksi ihmistä, kaksi tunnetta, onko kumpikaan heistä oikea? Viiltävä ikävä kummankin luo...työnilo ja arjen vakaus ovat hakemisessa. Saankohan vastausta herkeämättömään mietintään kun puhelut näiltä ovat ainoa yhteys, eikä kummastakaan saa selvyyttä?

[helmi-28]

Huohhh.. Jos mie vain saisin sen tänne ja kasvotusten puhua asiat halki. Tympäsee kun pyörii mielessä asiat koko ajan, eikä sitä kauan kaivattua selvyyttä eikä pistettä saa.