Moikka!
Voisiko joku auttaa ja kertoa miten saan pahan pois elämästäni ja jaksan piristyä ja suunnata tulevaisuuteen avoin mielin?
Hassu kysymys varmaan mutta oon elämässä kohdannut niiiin paljon lähtien jo varhaisesta lapsuudesta ja aina kun alan suunnitteleen jotain niin asia menee täysin raiteiltaan
Enkä tosiaankaan kuvittele näin vaan esim viimeksi, lukuisten aikasempien tapahtumien lisäksi, miesystäväni sairastui hyvin vakavasti kun uskaltauduin suunnittelemaan tulevaisuutta hänen kanssaan. Hän onneksi pääsi täältä maailmasta pois jo mutta minun elämääni ei juuri mikään positiivinen asia kohtaa.
Jaksoin uskoa tulevaan hetken saadessani uuden, viidennen, lapsenlapsen, valitettavasti sekään ei ole sit tuonut onnea elämääni kuin pieninä silmänräpäyksinä.
Nyt on nuorimpani saamassa ensimmäisensä näinä päivinä ja hän jo ilmoitti ettei aio edes kertoa kun synnyttämään menee yms.
Mielestäni en ole ns normi-ongelmaihminen kuitenkaan; en juo enkä räyhää, en tuppaudu aikuisten lasteni elämään, yritän olla tukena aina kun haluavat. Olen kyllä köyhä ja sairas työkyv eläkeläinen nykyään.
Murehdin ja itken jatkuvasti enkä jaksa ajatella mitään positiivista, en pysty keskittyyn rentoutumiseen tai mihinkään enää.
Tyttäreni ovat minulle hyvin tärkeitä ja kaikkia lapsenlapsiani rakastan sydämestäni <3
olen aina ollut kuin tiikeri-emo lasteni puolella ja elänyt kai liikaakin heidän kauttaan varsinkin eroni jälkeen kun jo itsekin olin sairastunut ja osatyökyvytön.
Nyt en enää tiedä miten elää.. tunnen itseni turhaakin turhemmaksi;
vain vanha koirani tarvitsee minua, ja minä sitä
Enkä edes tiedä miksi tänne kirjoitan tätä kaikkea mutta nyt vain tuntui siltä..
Rakkautta teidän elämäänne, aurinkoa kesäänne ja voimia kohdata epäkohtia <3
