Viime yönä unessa menin naimisiin. Sen muistan siitä unessa, että hymyilin tosi onnellisena kun kävelin alttarille
Ja se hymy oli niin aito ja tuli sydämenpohjasta! Varmaan hymyilin oikeastikin kuin hangonkeksi! Olin hyvin, hyvin onnellinen.
Se jännä juttu siinä unessa oli, että tulin alttarille tavallaan sakastin puolelta, en siis käytävää pitkin, kuten morsiamet yleensä. Vaan jostain sieltä sivustalta..
Ja yritin saada selvää, että kuka siinä vierelläni seisoo, niin eipä saanut kasvoista selvää, ei! Mutta sellainen kumma tunne jäi, että aivan kuin olisin seissyt siinä veljeni kanssa..
Mitähän sekin sitten meinaa?? Ja sitten kun lähdimme kävelemään käytävää pitkin kohti häävieraita, niin hieman vaikealta tuntui päättää miten käsiä pidetään - mennäänkö käsikynkkää vai käsi kädessä vai..
Että tällaista unta..