Pistetäänpä tähän pientä kuvausta siitä, millainen on
-vauvamme. Varmasti tässä luonne kehittyy kovastikin, mutta perustemperamentti on tietysti olemassa alusta lähtien.
Poika on yleisesti ottaen rauhallinen ja hyväntuulinen ja hänellä on pilkettä silmäkulmassa runsain mitoin! Näin äidin silmissä hän on kaunis poika ja samaa mieltä tuntuvat olevan monet muutkin. Hän on hyvin ilmeikäs ja nyt kahden kuukauden iässä "puhuu" kuin papupata. Hän osaa kuiskata, kurluttaa, kiljahdella ja naurahtaa ja muodostaa oikeilta sanoilta kuulostavia äänteitä. Yksin hän ei viihdy lainkaan, vaan vaatii paljon läheisyyttä - tämä lienee Kuu-Kalat ominaisuus. Tässä vaiheessa hän on todella mammanpoika, äitiä tulee ikävä hyvin nopeasti. Silloin kun asiat ovat vauvan mielestä pielessä, hän osaa kyllä parkua pää punaisena.
Koska poika tarvitsee paljon läheisyyttä, kuljetamme häntä tavallisesti rintarepussa eikä vaunuissa. Repussa ollessaan myös vieraat ihmiset näkevät pojan, ja täytyy sanoa, että pikkuinen on todella vaarallinen mummonhurmaaja! Nousu-Leijona korjaa satoa olemalla vain oma suloinen itsensä. Poika saattaa läväyttää vieraillekin vinon Elvis-hymynsä, mistä ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Aika paljon häneen on filmiäkin palanut, mies videoi syntymänkin.
Oinaana hän ei pidä seisoskelusta eikä odottelusta, esim. kaupan kassajonossa menee helposti kitinän puolelle. Sen sijaan hän pitää kovasti musiikista ja erityisesti siitä, että hänelle lauletaan. Tässä äiteekin tuntee itsensä poptähdeksi, kun lapsukainen tykkää niin kovin esityksistäni. Muusikko-isänsä on tietysti iloinen, että rock ja kitaransoitto ovat lapsen mielestä rentouttavaa ajanvietettä. Hän on mm. nukuttanut lapsen Hurriganesin tahtiin. Jännitykellä odotamme, ovatko lapsen ensimmäiset sanat Uuu, baby ja rock´n roll, kuten mies toivoisi.
