minä toimin usein juuri päin vastoin kuin tyypillisistä kaloista sanotaan.
ei minkäänlaista taipumustakaan alkoholi ja huume ongelmaan. (ainoa oli se nikotiiniriippuvuus)...pitkälle kehittynyt vastuuntunto ja yleensäkin pelkoja päin meneminen.
olen kyllä paennut tavallaan, esim. aikoinaan ihmiset jotka ei vaikuta suvaitsevan muita, niin en jaksanu paljoa olla sellaisten 'suppeiden' seurassa. toinen oli ainaisesti riitelevät ja keskenään sotivat hmiset. pakenin niitäkin omaan rauhaani. tosi hyvä oppi itselle on ollut 'konfrontaation' oppiminen. tyypillistä kalaa.
kaipa myös sekin, että olen aikaisemmin ollut yliherkkä, nyt enää pelkästään herkkä. yliherkkyys saattoi mennä myös sairaalloiseksi toisten kipujen ja tuskien myötäelämiseksi.
huh, onneksi ei enää.
sillä tavoin ei ainakaan ketään voi auttaa, jos imee itseensä hänen kärsimyksensä.
se hieman kiero kuvio on kyllä tullut hyvin tutuksi:
kärsivän ihmisen halu siirtää oma kärsimyksen itsensä ulkoiseen kohteeseen, eli toiseen ihmiseen ja sitten käsitellä sitä tässä toisessa. sijaiskärsijässä, ikäänkuin käsitellä siinä itseään, vaikka hoitamalla.
minusta tarve ja halu tälläiseen toimintaan liittyy plutonikkouteen.
siihen en enää ala, ellen saa siitä 'sijaiskärsijä'-terapeuttina olemisesta kunnon liksaa :
'siirrä minuun kärsimyksesi, minä ilmennän ne sinulle kehossani, voit katsella niitä minussa, hoitaa niitä minussa ja kokea vapautuvasi ja parantuvasi.'
:
hmm, vähintään 66,6 e tunti, se on sen verran raskasta hoitoa.
