Tänään on se päivä
jolloin toisistaan eronneet valot
palaavat takaisin yhteen
säihkyen, sykkien
toinen toistaan voimistaen, kirkastaen.
Tänään on sielujen laulun aika,
ei kuolleina,
vaan elävämpinä kuin koskaan eläessään
soiden rakkauden korkeaa veisua
niin kuin se korkeimmillaan on
yhdistyen, erottuen toisistansa,
palatakseen takaisin
sinne mistä tulivat,
armaan Äitinsä sydämestä,
Isänsä auringon loisteesta.
Tänään on aika yhdistymisen,
sisäisen
naisen ja miehen,
ystävän ja kumppanin
ja niiden,
joiden luota emme koskaan lähteneet.
Tänään on aika ikävän sammumisen,
sillä rakkauden täyteys
sulkee syleilyynsä
kaiken kaikkeudessa,
yksinäiset ykseydessä.
Me palaamme kotiin.
Riemuitkaamme siis!
