seuraava »

[sideman]

Esimerkiksi yogasutrastudy.info -saitilla viimeinen suutra, IV 34, menee näin:

पुरुषार्थशून्यानां गुणानां प्रतिप्रसवः कैवल्यं स्वरूपप्रतिष्ठा वा चितिशक्तिरिति॥३४॥

puruṣa-artha-śūnyānāṁ guṇānāṁ-pratiprasavaḥ kaivalyaṁ svarūpa-pratiṣṭhā vā citiśaktiriti

Ainakin Taimnin kirjassa The Science of Yoga puolestaan näin:

puruṣa-artha-śūnyānāṁ guṇānāṁ-pratiprasavaḥ kaivalyaṁ svarūpa-pratiṣṭhā vā citiśakteriti

Taimnin käännös:  Kaivalya is the state (of Enlightenment) following re-mergence of the Gunas because of their becoming devoid of the object of the Purusa. In this state the Purusa is established in his Real nature which is pure Consciousness.

(Sana iti vastaa elokuvien The End'iä, eli kertoo että tämä pläjäys oli sitten tässä.)

Meitsillä on ollut eräänlainen ikuisuuskysymys: kumpi muoto on oikein, citishaktir (tshiti-shaktir) vai citishakter (tshiti-shakteer)?

(Sandhitta: citishaktiH / citishakteH)

Eka muoto on yksikön nominatiivi (ekavacanaa prathamaa vibhaktiH), toka taas yks. ablatiivi/genetiivi (ekavac. pañcamii/shashthii vibhaktiH)

Kävin taas vaihteeksi tsekkaamassa kumpiko muoto on suositumpi esim. google-haun perusteella. Äkistään näytti siltä että citishaktiH on preferoitu vaihtoehto. Alkoi taas pukata kylmää hikeä kun on tullut väitettyä kerran jos toisenkin erilaisilla foorumeillä että citishakteH on kieliopillisesti tuohon kontekstiin selvästi istuvampi.  Mielestäni nominatiivimuoto (-iH/-ir [iti]) renderöi tuon virkkeen anakoluuttiseksi eli morfosyntaksiltaan sisäisen ristiriidan omaavaksi!

Päätin sitten tsekata mm. em. saitilta sekä devanaagarii- että translitteroidun muodon. "Valitettavasti" molemmat versiot käyttivät 'citishaktir'-muotoa. En kuitenkaan viitsinyt noin helpolla heittää pyyhjettä kehään, vaan päätin vielä kurkistaa miten arvostettu kommentaattori, polymaatti(? moniosaaja) Bhojadeva on ollut mieltä. Pääsi helpotuksen huokaus kun kävi ilmi että Bhojan kommentaarissa muoto on kuin onkin citishakter [iti]!

[sideman]

Kysyin Grok'ilta, onko citishakti = kaivalya (valaistuminen)? Tässä vastaus:

 Ei, citishakti ≠ kaivalya tarkalleen sama asia, mutta ne ovat erittäin läheisessä yhteydessä toisiinsa Patanjalin Yoga-sutroissa.
Patanjalin Yoga-sutrien viimeinen suutra (4.34) kuuluu näin:
पुरुषार्थशून्यानां गुणानां प्रतिप्रसवः कैवल्यं स्वरूपप्रतिष्ठा वा चितिशक्तिरिति*
Suomeksi käännettynä (yleisin tulkinta):
"Gūnien (sattva, rajas, tamas) paluu alkuperäänsä, kun ne ovat vailla tarkoitusta purushalle (itse/tietoisuus), on kaivalya – tai tietoisuuden voiman (citi-śakti / citishakti) vakiintuminen omaan luontoonsa (svarūpa-pratiṣṭhā)."
Toisin sanoen:

Kaivalya = lopullinen vapautuminen / eristyneisyys / absoluuttinen itsenäisyys
(purusha täysin irrallaan prakṛtista eli luonnosta/mielestä/karma-syklestä)
Citishakti = puhtaan tietoisuuden voima / puhtaan tietoisuuden luontainen kyky / citi:n (puhtaan tietoisuuden) śakti

Patanjali antaa kaksi tapaa kuvata samaa tilaa:

prakṛtin (guṇien) täydellinen palautuminen alkutilaansa → kaivalya
tai puhtaan tietoisuuden (citishakti) pysyvä asettuminen omaan olemukseensa → sama kaivalya

→ Citishakti ei siis ole identtinen kaivalyan kanssa, vaan se on se voima/ominaisuus, joka ilmentyy täysin kaivalya-tilassa. Kaivalya on tila, jossa citishakti "palaa kotiin" ja vakiintuu (pratiṣṭhā) omaan puhtaaseen luontoonsa ilman mitään sekoittumista chittaan (mieleen) tai guṇiin.
Lyhyesti:

Kaivalya = lopputila / tavoite / vapautumisen nimi
Citishakti = se puhtaan tietoisuuden luontainen voima, joka realisoituu / asettuu paikalleen juuri kaivalya-tilassa

Siksi monissa kommenteissa sanotaan, että kaivalya on "citishaktin vakiintuminen omaan svarūpaansa" – mutta ne eivät ole täsmälleen sama käsite, vaan citishakti on se, mikä kaivalyassa lopulta on ja toimii vapaana.
Toivottavasti tämä selvensi! Jos haluat syvemmän analyysin jostain tietystä käännöksestä tai kommentaattorista (esim. Vyāsa, Vācaspati Miśra tms.), kysy vaan.

<END QUOTE>

Siis devanaagarii alkutekstissä on citishaktir (nominatiivi), mutta käännöksessä genetiivi (citishakter)! Nominatiivi edellyttäisi sitä että citishakti on synonyymi kaivalya'lle! Näinhän ei käännöksen mukaan missään tapauksessa liene?

 

* Yksi devanaagariin omituisuuksista on että jos tavussa on lyhyt i (esim. -ri) i-äänteen merkki kirjoitetaan ennen tavun konsonanttia (ikäänkuin -ir**). Siksi tuossa siniosuudessa näyttää olevan neljä i-grafeemia; viimeinen kuuluu iti-sanaan!

** tämä i on siis (shakti)ri-tavun i, EI ti-tavun i... (meniköhän oikein?)   

 

[sideman]

Näyttää siis siltä että nominatiivi (citi-shaktir [iti]) on yleisemmin esiintyvä (virheellinen?) muoto. Oma näkemykseni, että sen "täytyy" olla genetiivi (citishakter [iti]) perustuu lähinnä siihen, että ensimmäisenä kohtaamani versio tuosta, Taimnin The Science of Yoga-n, käyttää genetiivimuotoa.

Taisin juuri hoksata mihin toiseen seikkaan näkemykseni (alitajuisesti) perustuu. Nimittäin, Patañjali (PJ) määrittelee yogan näin:

yogash citta-vRtti-nirodhaH: jooga [on] "tshittan vrittien niroodha". Seuraava suutra menee tälleen:

tadaa draSTuH sva-ruupe 'vasthaanam (sandhitta: avasthaanam): Silloin Näkijän omassa-muodossa-pysyminen**.
Kaikki käännökset YSS-saitilta:

[HA]: Then The Seer Abides In Itself

[IT]: Then the Seer is established in his own essential nature.

[VH]: Then, the abidance of (I) the seer (drastr) in (my) own nature (svarupa)

[BM]: When thought ceases, the spirit stands in it’s true identity as observer to the world (erittäin vapaa, kommenttimainen käännös).

[SS]: Then the Seer [Self] abides in His own nature.

[SP]: Then man abides in his real nature.

PJ käyttää siis Itsestä (aatmaa; yleensä muodossa atman), Puhtaasta Tietoisuudesta termiä draSTaa (gen: draSTuH; lemma eli sanakirjamuoto: draSTR). Yksi sen (likimain?) synonyymeista on saakSii (sa-akSii, "kera-silmäilijä: todistaja; lemma saakSin). Kenties tuo termi viittaa siihen että ihmisen todellinen itse/Itse (atman/brahma[n]*) on kuin elokuvan katselija. Tuo elokuva vastaa karman toteutumista eli kehon, mielen, egon ja älyn toimintaa. Valaistumaton leffafriikki voi eläytyä elokuvaan ikään kuin olisi osallisena sen tapahtumissa. Valaistunut puolestaan on koko ajan tietoinen siitä että hänellä ei ole osaa eikä arpaa siihen mitä valkokankaalla tapahtuu?

"Vakaumukseni" on että viimeisen suutran citishakter [iti] vastaa kolmannen suutran genetiivimuotoa draSTuH. Jos noin on, svaruupapratisthaa vaa citishakter [iti] olisi parafraasi possessiivifraasille ...draSTuH svaruupe (a)vasthaanam. Monia kääntäjiä voi ehkä hämätä tuo konjunktio 'vaa' (eli/tai), joka hajoittaa tuon mahdollisen possessiivifraasin.

En ossoo sannoo onko tuollainen idiosynkraattinen sanajärjestys tyypillistä sanskritille, mutta toinen mieleen tuleva esimerkki YS:stä on

ritambharaa tatra prajñaa: totuutta-kantava siinä tieto > Siinä (samaadhissa) tieto on "täynnä totuutta". Tässä siis tuo adverbi tatra hajoittaa adjektiivisen fraasin.

Bonus, Clauden määritelmä:  This concept appears prominently in Patanjali's Yoga Sutras (1.48), where it refers to ṛtambharā prajñā - a special kind of wisdom or consciousness that arises in deep meditation. This wisdom is said to be directly truth-bearing, carrying inherent knowledge of reality as it truly is, beyond intellectual understanding.
In yogic philosophy, this represents a level of insight where knowledge comes not from sensory perception or inference, but from direct spiritual illumination.

* ayam aatmaa brahma - Tämä atman [on] brahma[n].

** Korjattu käännöksen morfo-syntaktinen virhe: nom > inessiivi (vastaa alkutekstin yks. lokatiivia, ekavacanaa saptamii vibhakti)