Kuuhilda, just näin! Joskus aikaisemmin, kun elämässä on ollut jumittava vaihe, olen turhautunut enkä ole tajunnut levon merkitystä siinä. Nyt yritän kerätä voimia, jotta sitten kun uutta alkaa niin olen valmis ja levännyt.

Odotan seuraavaksi sireenejä, niiden tuoksu on vähintään yhtä huumaava kuin tuomen. Ellei huumaavampi. 

Kova tuuli ulkona,  1  ja  24 

Tulipa tosta Lasagna x Käärijä-hommasta mieleen, että ei ole oikein mun leiviskä Tekken eikä sen puoleen Street Fighterkaan kun tulee turpaan aina niin että tuntuu

Conchita rulez, mutta en siltäkään halua turpaan

Conchita Wurst - Rise Like A Phoenix - Austria

https://youtu.be/SaolVEJEjV4?si=nMEpnQzLjS7uWg3H

All you need is Myyrmäki
Saa lääkkeetkin apteekista ilman että tarvii tilata niitä erikseen sinne eli toisin kuin muista pk-seudun apteekeista (mikä mahdollisesti johtuu siitä että siellä on paljon kaikenlaista sairastavia tyyppejä mutta ei takerruta yksityiskohtiin).

Voihan se olla niin.
Onhan tälläisessä sulateltavaa ja opeteltavaa vaikka koko loppu elämäksi.
Tää mikä  nyt on, on vaan alku.

Sen tiedän, että paikoillaan olo ja jumittuminen voi olla hyvin tarpeellista, jotta oikeasti lopulta näkee, minne haluaa mennä.
Nauti siitä, ja ota just levon kannalta 

Oi, en oo vielä saanu tuomen tuoksua sieraimiini...olkoon se vaikka seuraava asia, jota odotan 

Kuuhilda, ehkä sun tuleva ap-kartta vaan vahvistaa sitä mitä sulla on muutenkin menossa. Eipä sitä tosiaan myllerryksen keskellä näe mitä siitä seuraa. Muistan omasta elämästä kun on myrskyisää niin sellaisen myrskynsilmä olon, jossa on ihan rauhallinen kaiken kaaoksen ja myllerryksen keskellä. Katsoo päivä kerrallaan mitä tapahtuu.

Minä olen jo pitkään halunnut muutosta työhön, arkeen... johonkin, jota on vaikea määritellä. Mutta maailmankaikkeuden ajoitusta ei voi huijata. Mulla on ens vuonna henkilökohtainen 9 vuosi (ei niitä uusia alkuja vaan päättelyä) ja sitten laskusolmun hallitsema jakso on 2026 loppuun. Olen siis aivan vakuuttunut, että mun elämässä ei mitään isompaa tapahdu ennen ku loppuvuodesta 2026. Sitä ennen aika ei vaikuta otolliselta millekään uudelle. Toisaalta, mietin sitäkin, että olen niin väsynyt edelleen viime vuodesta, joka oli monella tapaa raskas. Että ehkä se on myös tässä ajassa viisautta kerätä voimia, ennen kuin aloittaa mitään uutta.

Tällaisia mietteitä.

Mukavia asioita tänään: Isä poikkesi kahvilla, kevään (vai jo kesän?) ensimmäinen fillarilenkki oli mahtava. En saa itseäni salille, mutta olen kaivannut muuta liikuntaa kuin kävelyt. Alkaa olla jo kesän tunnelmaa ja tuoksua ilmassa, kun tuomi kukkii jo paikoin ihan täydessä kukassa. Ihanaa 

Mietin joo kesää ja odotan sitä, mutta silti jostain syystä mietin myös jo syksyä ja ainakin yksi kirja, jota odotan tosi paljon, ilmestyy syyskuussa. Jee 

21 

Aakaashan lukeminen olisi meille kaikille suotavaa. Sanottu on, että olemassa sekä ylempi että alempi Aakaasha, ja sitä alempaa kannattaa katsoa ylhäältä päin alas, se tavallaan rakentuu sinne. Jos katsotaan pelkästään sitä alempaa... tulee tulkinnallisia eroja.  

Haddaway - What Is Love

https://youtu.be/HEXWRTEbj1I?si=Dq6P2dGYQ6yA74bK

 

Blutengel - Krieger

https://youtu.be/M-VSWg3hqEA?si=QIq7pkrfkk_4ifmn

Apinanraivolla mennään etiäpäin

Showpainipeli-experience oli very very very cool

Käärijä & Baby Lasagna - #eurodab at the Grand Final - Eurovision 2025

https://youtu.be/DGsL8hA-1rE?si=HgME35_pSq-LM2zy