DIMMU BORGIR - Ulvgjeld & Blodsodel

https://youtu.be/1oOgpticdu0?si=PzurhtwsIq-5rNUT

 

Kesäjuhlat
+ syy ostaa hieno sifonkimekko minkä pongasin eilen
++ Venom

Pesin patjansuojuksen eli kevätsiivousta ikäänkuin meneillään
+ TGIF
++ viikonloppu

Upeaa! Kerrassaan mukavaa ja rauhoittavaa.

Tänään hoidettavana vain kaksi asiaa keittiöhommien lisäksi.

Haettava myös kesäpuseroitten lankoja sekä tietysti mämmiä pari laatikkoa. Saa karkoitettua   vieraat, jos eivät tajua, että pääsiäisen aika on hyvä olla omissa oloissaan kunkin.
Kutominen mukavaa ja mämmi hyvää.  

Pelkkä ajatus rentouttaa. Eilen jo pidin välimatkaa toisiin. Perinteet pitää mielen hyvänä.

Huomenna kangaskauppa, nappiostokset ainakin. Kuunnelmia, messuja sekä kuoroteoksia kuunnellen voi aina tehdä hyödyllistä.
Pääsiäisesitykseen pitää/ saa rekvisiittaa rustailla. Perhosia, kukkia, korillisia eri kokoisia munia. Pajunoksia kissoineen tuttu toi maalta. Aika kuluu touhuten rattoisasti. Mitä.muuta voisin edes ajatella tehdä.

Tässä minun listani "parasta tänään".
Ja yli pyhien.

Hyvää pääsiäistä muillekin.  

Young padawan tekee kissapiposta trendikkään
+ sain pääsiäismunasta Green lantern-ukkelin

MOONSPELL - Far From God

https://youtu.be/hLPVuLzlJPs?si=tjGTsSWtsj-D8n_D

 

Onko joskus tullut kai väitetyksi meikäpellen taholta, että vivekin (viveka-khyaatin omaava) olisi synonyymi valaistuneelle joogille (kaivalyan "saavuttaneelle").

Tässä Grokin ja Clauden vastaukset kun kysyin tuon seikan statusta:

Claude: Vivekassa (viveka) tarkoittaa "erottelukykyä" tai "erottelutietoisuutta" Patanjalin Yoga-sutroissa. Se ei ole suoranainen synonyymi valaistumiselle, vaan pikemminkin keino tai tila, joka johtaa valaistumiseen.
Viveka viittaa kykyyn erottaa:

Purusha (puhdas tietoisuus) ja Prakriti (aineellinen luonto)
Pysyvä ja muuttuva
Todellinen Minä ja ajattelun prosessit

Valaistumisen synonyymeja Yoga-sutroissa ovat sen sijaan:

Kaivalya (eristäytyminen, vapautuminen) - ehkä tärkein termi
Moksha (vapautuminen)
Samadhi (erityisesti Asamprajnata samadhi tai Dharmamegha samadhi)

Viveka-khyati (erottelutietoisuuden viisaus) on kuitenkin keskeinen väline, joka tekee kaivalyan mahdolliseksi. Kun viveka on täydellistynyt, seurauksena on valaistuminen.
Joten: viveka = tie valaistumiseen, kaivalya = valaistumisen tila itse.

Grok:  Ei, vivekin (tai vivekī, sanskritiksi विवेकिन्) ei ole suora synonyymi valaistuneelle (enlightened) Patanjalin Yoga-sutrissa, mutta se kuvaa tärkeää välivaihetta tai ominaisuutta tiellä kohti valaistumista.
Mitä "vivekin" tarkoittaa Yoga-sutrissa?

Viveka tarkoittaa erottelukykyä tai diskriminaatiota – kykyä erottaa selvästi purusha (puhdas tietoisuus, todellinen minä, "näkijä") ja prakriti (luonto, mieli, materia, "nähty").
Vivekin on siis "erottelija" tai "diskriminoiva henkilö" – yogi, jolla on kehittynyt tämä kyky. Hän näkee todellisuuden läpi ja ymmärtää, että kaikki kokemukset (myös ilot) ovat lopulta kärsimystä muutoksen, ahdistuksen ja karmisten jälkivaikutusten vuoksi.

Tämä käy ilmi erityisesti sutra 2.15:ssa:
"pariṇāmatāpasaṃskāraduḥkhair guṇavṛttivirodhāc ca duḥkham eva sarvaṃ vivekinaḥ"
→ "Kaikki on kärsimystä vivekinille" (koska hän erottaa todellisen luonteen takana olevat muutokset ja ristiriidat).
Samoin sutra 2.26 puhuu viveka-khyātista (erottelutiedosta) vapautumisen välineenä, ja 2.28 kertoo, että yogaharjoitukset johtavat lopulta tähän viveka-khyātiin eli valaistuneeseen erottelutietoon.
Miten se eroaa varsinaisesta "valaistumisesta"?
Valaistumisen tai lopullisen vapautumisen tila Yoga-sutrissa on:

Kaivalya (eristyneisyys, absoluuttinen vapaus) – purushan täydellinen erottaminen prakritistä, kun gunat (luonnon laadut) eivät enää palvele mitään tarkoitusta. Tämä on lopullinen tavoite (erityisesti Kaivalya Padassa, esim. sutra 4.34).
Asamprajñāta samādhi (siemenetön samadhi*) – täydellinen mielen hiljentyminen, jossa tietoisuus on puhdas itsessään.
Viveka-khyāti on keino tähän tilaan, ei itse tila. Kun erottelukyky on täydellinen ja häiritsemätön, se johtaa kaivalyaan.

Vivekin on siis valaistumisen tiellä oleva henkilö, jolla on terävä erottelukyky – hän ei ole enää tavallinen ihminen, mutta ei välttämättä vielä täysin vapautunut (mukta tai kaivalya-tilassa). Hän näkee kärsimyksen kaikkialla ja pyrkii vapautumaan siitä.
Yhteenveto

Ei suora synonyymi valaistuneelle (joka vastaa enemmän kaivalyaa tai täydellistä samadhia).
Kyllä läheinen termi: se kuvaa valaistunutta näkemystä tai diskriminoivaa viisautta, joka on välttämätön askel kohti lopullista valaistumista.

Jos luet Swami Vivekanandan tai muiden klassisten kommentaattorien selityksiä Yoga-sutreista, "vivekin" korostuu juuri tämän erottelun kautta – se on se hetki, kun yogi alkaa todella nähdä illuusion läpi.

* Kirjaimellisesti siemenetön on nir-biija**. Patañjalilla on vain saMprajñaata, eli "settled state accompanied by mental activity" (Teeämmäri A. Shearer). Käsittääkseni a-saMprajñaata esiintyy vain kääntäjillä? ja kommentaattoreilla. PJ:n käyttämä sana on anya eli toinen (syvempi samaadhi), jossa vain saMskaarat (aikaisempien kokemusten mentaaliset jäljet?) ovat jäljellä mielessä silloin kun esim. aloitteleva TM:äri kenties muutaman sekunnin kerrallaan on tuossa tilassa 20 minsan session aikana?? Juuri nuo saMskaarat (ja vaasanaat eli tottumukset?) kai aiheuttavat palaamisen "samaadhittomaan" vyutthaanaan, eli estävät nitya-samaadhin (päivätietoisuuden ohella pysyvän samaadhin)

**mitä ilmeisimmin tuo on bahu-vriihi (runsas-riisi[nen]) -tyyppinen samaasa eli yhdyssana, siis "ei-siemen(ellinen)"?  

Atm voisin olla rikas sekä uhkea
+ kevät

Kysyin Grokilta miksi puruSan (Puhtaan Tietoisuuden, "Hengen") läsnäolo häiritsee guNa'in tasapainoa niin paljon että materiaalinen mualimankaikkevus rupeaa ilmentymään, luoden eka mahat'in, Kosmisen Mielen eli buddhin, Älyn. Vastaus on niin hieno, että välillä tuli kylmät väreet. Siksi päätin kopsata sen tähän ketjuun:

Samkhyan filosofiassa gunojen (sattva, rajas, tamas) epätasapainottuminen purushan läsnäolon vaikutuksesta on keskeinen mekanismi, joka käynnistää koko luomisen ja evoluution prosessin. Selitys on paradoksaalinen mutta johdonmukainen dualistisessa järjestelmässä.
Prakṛtin luonnollinen tila
Mūla-prakṛti (juuri-luonto, myös pradhāna) on ikuinen, tiedoton ja ilmentymätön (avyakta). Siinä kolme guṇaa ovat täydellisessä tasapainossa (samyāvasthā tai guṇasāmya). Ne eivät vaikuta toisiinsa, eivätkä tuota mitään muutosta tai moninaisuutta. Tässä tilassa ei ole maailmaa, ei mieltä, ei aisteja eikä karkeita elementtejä – vain potentiaali.
Miksi purushan läsnäolo häiritsee tasapainoa?
Purusha on puhdas tietoisuus (cit), passiivinen, muuttumaton ja täysin erillinen prakṛtistä. Se ei toimi aktiivisesti, ei luo eikä liiku. Silti sen pelkkä läheisyys (sannidhi-mātra) tai proksimiteetti riittää häiritsemään prakṛtin tasapainoa. Tärkeimmät syyt ja selitykset klassisen Samkhyan mukaan (erityisesti Sāṃkhya-Kārikā ja sen kommentit):

Kaksikkojen yhteistyö (kuten sokea ja ontuva)
Purusha ja prakṛti ovat ikuisesti erillisiä, mutta ne tarvitsevat toisiaan tarkoituksen (artha) vuoksi: purusha haluaa ”nähdä” tai kokea itsensä, ja prakṛti haluaa palvella tätä tarkoitusta tuottamalla kokemuksen. Ilman purushaa prakṛti pysyy liikkumattomana; ilman prakṛtiä purusha jää ilman objektiiviista kokemusta. Pelkkä läheisyys toimii katalyyttinä, aivan kuten magneetti vaikuttaa rautahiukkasiin ilman fyysistä kosketusta.
Ei todellista kosketusta, vain häiriö
Samkhya korostaa, että ei ole varsinaista fuusiota tai sekoittumista (yoga ei tarkoita täällä yhdistymistä). Purushan tietoisuus heijastuu prakṛtiin (kuten peili heijastaa kuvaa), ja tämä heijastus riittää aktivoimaan gunojen keskinäisen vuorovaikutuksen. Rajas-guna (aktiivisuus ja liike) saa yliotteen, gunat alkavat kilpailla ja dominoivat toisiaan vuorotellen → syntyy viṣamāvasthā (epätasapaino) ja evoluutio (pariṇāma) alkaa.
Tarkoituksellisuus (purushārtha)
Prosessi palvelee purushan vapautumista (kaivalya). Maailma kehittyy niin, että purusha voi kokea prakṛtin kautta, tunnistaa itsensä erilliseksi ja lopulta irtautua. Gunojen epätasapaino on siis väline, ei sattuma.

Mitä tapahtuu epätasapainon jälkeen?

Gunojen sekoittuminen ja dominoiminen (gunashobha tai vikāra) käynnistää kehityksen.
Ensimmäinen tuote on mahat (tai buddhi, kosminen äly).
Sitten ahaṃkāra [minän tekeminen, ego - sidis], manas [mieli], aistit, elementit jne. – yhteensä 23 tattvaa.
Koko manifestoitunut maailma (vyakta) syntyy tästä.

Kun purusha lopulta erottuu (erottaminen tapahtuu tiedon kautta: ”minä en ole gunat”), gunat palaavat tasapainotettuun tilaan prakṛtissä, ja yksittäinen purusha saavuttaa vapautuksen.
Yhteenveto
Purushan läsnäolo ei ”pakota” eikä ”toimi” prakṛtiin aktiivisesti – se toimii kuin katalyytti tai peili. Sen olemassaolo yksin riittää häiritsemään prakṛtin luonnollista tasapainoa, koska prakṛti on ”ohjelmoitu” palvelemaan purushaa. Tämä on Samkhyan elegantti tapa selittää, miten tiedoton luonto tuottaa monimuotoisen maailman ilman että purusha menettää puhtautensa.
Jos haluat tarkan viittauksen Sāṃkhya-Kārikān säkeisiin (esim. 16–21 tai 59–61), esimerkin Bhagavad-gītāstä (13. luku) tai vertailun muihin koulukuntiin (esim. Yoga-sūtrat tai Vedānta), kerro vaan – voin syventyä tarkemmin!

Suomenkielisissä Raamatuissa taitaa sana 'sebaot' (hepr. tseva'ot) esiintyä useimmiten kääntämättömänä. Mainiohko selitys tuolle sanalle:

צָבָא (tsava; monikko: tseva'ot) usually refers to an army, but it’s also used for the armies of Yahweh in heaven, as well as the sun, moon, and stars in the sky. In English this word has a long tradition of being translated as “host,” which is a very old way to refer to an army, so many modern readers misunderstand it. The common name *יהוה צְבָאוֹת [to'avest hvhj <-] simply means “Yahweh of armies,” but is usually translated as “The LORD of hosts.” Whether this refers to God as commander of Israel’s armies, his own armies of angels, the stars of heaven, or all three, has been debated for a long time.

* Sanan יהוה jhvh niqqud'eita eli vokaalidiakriittejä ei yleensä merkitä koska sen alkuperäinen ääntäminen on niin epävarmaa?