Neptunus on helppo osoittaa siellä ykkösessä, se hämärtää omaa käsitystä itsestä ja muiden käsitystä minusta myös. Mutta voidaanko puhua identiteettittömyydestä, vai siitä, että mikä tahansa haluttu identiteetti on mahdollinen nähdä, joko itsen tai ulkopuolisten...onko se sitten identiteetittömyyttä, vai jotain muuta. Minä mietin jokunen kotva sitten näitä, ja tulin siihen tulokseen, että minun identiteettini on juuri se, että esitän niitä monia eri rooleja, joiden suoritustapaan ja kulloisenkin roolin valintaan vaikuttaa minun oma kokemusmaailmani elämästä ja minuuteni, se kuka minä olen; sillä tottahan toki minä olen paljonkin sen kaiken takana.
Myös mulla on tuo ongelma, että voin olla periaatteessa mitä vain. Voin omaksua minkä roolin tahansa. Tietysti siellä jossain on se ydinminuus... Niin, siellä jossain. Mukaudun hyvin paljon olosuhteiden ja toisen ihmisen mukaan. Toinen ongelma on se, että jos koitan olla täysin oma itseni, niin muut ihmiset kuitenkin näkevät mut joidenkin ihme lasien läpi. 2 pidempää parisuhdetta (ja useampi lyhyempi) ja kummassakin mies ihannoi ja jumaloi mua aluksi. olin jo ensimmäisestä suhteesta plus noista muista oppinut, että miehet kuvittelee mun olevan jotain ihan muuta kuin olen. Kysyin sitten viimekertaisen suhteen aluksi mieheltä, että ootko nyt ihan varma että sä näät MUT etkä vaan jotain mielikuvituksesi tuotetta, jotain unelmaa. Hän meni vaikeaksi, eikä sen koomin puhuttu aiheesta. No, suhde kuitenkin loppui juuri ja varmasti nyt näkee ne ruusunpunaiset lasit joilla mua katseli. Itse näin rakastumisenkin pauloissa hänet, enkä mitään fantasiakuvaa (tosin saattaa johtua mun kuu neitsyestä, hitaasti, analysoiden ja aprikoiden..)
Ikiviuh, juu se vesta on junon ja kuun kanssa yhtymässä neliössä uranukseen ja kheironiin. Tulee siis t-risti. Tekee noi vesta, juno ja kuu kuintenkin quintiiliä askendentille, että voisivatko jotenkin jopa purkaa tuota t-ristiä...
Ja neptunus mullakin vahvana. Kakkoshuoneessa yhtymässä marsiin ja jupiteriin ja neliössä aurinkoon, MC:lle, kolmiossa kuulle ja sextiilissä venukselle.
Pohdin tossa junassa tänään, kun oli aikaa, että tietysti syy voi olla tuossa saturnuksessa askendentillakin. Sensuroin itseäni liikaa. Jotkut ihmiset on sellaisia että tekevät heti mitä päähän pälkähtää, puhuvat mitä sylki suuhun tuo. Jos itse ilmaisisin itseäni täysin sensuroimatta, luulen että sieltä löytyis hyvinkin sellaisia itselleni tyypillisiä perus toimintamalleja... Ongelma on vain se, että oon aika erikoinen tyyppi, kaukana sovinnaisuudesta ja siitä miten kuuluisi käyttäytyä. Jos antaisin palaa, olemalla täysin oma itseni, mua varmasti pidettäisiin tärähtäneenä. (se uranus sielä 1. huoneessa). Tietty tääkin voisi olla syy siihen miten tuntuu iralliselta, eikä identiteettiä meinaa löytyä... se on siellä jemmassa, en vain saa sitä ulos, koska se on liian omituinen ja omalaatuinen.
Plääh, vaikee sanoa... Mutta kiva lukea teidän pohdintaa aiheesta
Näytä kirjoitukset
