Kiitos vinkeistä Selkälokki! Kyllä on tutunkuuloisia oireita kuvailtuna sekä sydän- että kurkkuchakran epätasapainossa...Mielenkiintoista myös tuo että kurkkuchakra liittyy kilpirauhaseen. Minulla on nimittäin jo kauan ollut muutamia oireita, joista olen epäillyt kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka testeissä ei toistaiseksi mitään ole näkynytkään.

Kokeilenpa tänään tehdä tuollaisen väriharjoituksen ennen nukkumaanmenoa.  :

Ongelmani on siis älytön sulkeutuneisuuteni, varsinkin parisuhteessa. On välillä uskomattoman vaikeaa puhua omista tunteistaan tai toiveistaan toista ihmistä kohtaan. Nykyinen suhde on verraten nuori, ja ihan näin alkuvaiheessa varsinkin tuntuu tosi vaikealta päästä ulos kuorestaan ja oikeasti olla oma itsensä. 

Nyt pelkäänkin että suhde kariutuu siihen etten osaa tarpeeksi selvästi ilmaista tunteitani tätä ihmistä kohtaan ja että annan itsestäni jotenkin kylmän ja etäisen kuvan, vaikka en oikeasti ole ollenkaan sellainen!

Olen kyllä tehnyt tosi paljon töitä tullakseni itsevarmemmaksi ja avoimemmaksi, ja kehitystä on viime vuosina tosi paljon tapahtunutkin, mutta silti viimeinen askel on jotenkin vielä ottamatta.
Tiedostan kyllä aika pitkälle mistä tämä luonteenpiirre johtuu, mukana on kivasti aineksia sekä entisistä elämistä että nykyisen elämäni lapsuus- ja yläastevuosilta... Ilmeisesti tässä elämässä tärkein oppiläksyni onkin tulla rohkeammaksi ja kykeneväisemmäksi tuomaan omaa itseäni ja ajatuksiani esille.

Fyysisesti kykenen kyllä näyttämään tunteitani, esim. halailemalla ja suukottelemalla, mutta puhepuoli on se joka tuottaa vaikeuksia. Tyypillinen suomalainen siis...  Kai takana on jonkinlainen pelko, että tekee itsensä naurettavaksi tai että omat ajatukset ja tunteet eivät ole tarpeeksi tärkeitä esiintuotavaksi. Tyhmää, tiedän. 

Osaako kukaan antaa mitään konkreettista neuvoa, esim. jotain hyvää mielikuvaharjoitusta, jolla voisi vahvistaa rohkeutta ja avoimuutta? Ja jos olette olleet samassa tilanteessa niin millä tavalla olette päässeet siitä eteenpäin?
Olisiko jonkinlaisesta chakrojen puhdistamisesta apua?

Tunteita riittää vaikka muille jaettavaksi, olisi vain kiva jo vihdoin ilmaista niitä ilman että sanat juuttuvat kurkkuun... 

Olen samantapaisista syistä käynyt baareissa viimevuosina vain harvakseltaan...Jotenkin niissä usein tuntuu ihmeen negatiivisia energioita ja olo on baari-illan jälkeen jotenkin väsynyt ja alakuloinen, ihan kuin kaikki energia olisi hävinnyt johonkin. Enkä puhu nyt krapulasta!  Minuun muutenkin vaikuttaa joskus tosi voimakkaasti ympäristön energiat, pitäisi kai aina muistaa tehdä jotain "suojauksia" ennen kuin lähtee ihmisjoukkojen sekaan... Mutta olen siis viime aikoina suosiolla jättänyt baareilun vähemmälle, kun en siitä kerran juurikaan mitään positiivista saa irti. Myös tuo eräiden miesten käytös on yksi syy joka saa aikaan negatiivisia viboja, ei ole kivaa jos heti pidetään ylimielisenä nirppanokkana kun torjuu humalaisten miesten lähentelyjä... 

” Jos ja kun joku saa minut ärtymään, se tapahtuu vain siksi, että hän käytöksellään muistuttaa minua niistä asioista, jotka juuri itselläni ovat läksynä. ”
Ja ”Reiki toimii niin kuin on kohteen kannalta hyväksi ja jää toimimatta vain silloin, kun sen ei pidäkään toimia. Voitte aina luottaa, että lähetys menee juuri niin kuin sen kuuluukin mennä”

Juuri näin minäkin olen ajatellut. Vaikka luvan pyytäminen on tarpeen silloin, kun se on mahdollista, niin eikö usein kaukoreikiä lähetetä vaikkapa jonkin luonnonkatastrofin uhreille, tarkoituksena auttaa niitä jotka apua tarvitsevat/sen haluavat ottaa vastaan?

Jostain syystä tämä näköjään herättää ihmisissä todella voimakkaita tunteita... 

Hyvää joulun odotusta sinulle Ariel, ja myös kaikille muille! 

"Usko niitä jotka
 etsivät totuutta;
 epäile niitä jotka
 ovat löytäneet sen"
 
            - Andre Gide



Pätee minusta kaikenlaiseen fundamentalismiin, niin "hengelliseen" kuin "tieteelliseen".

 

Minäkin olen kohdannut erilaisia kiehumisia ja kuohumisia ns. kapeakatseisten ihmisten mielipiteiden ja reagoimisten takia itsessäni. 
Asia muuttui, kun tajusin että minua vartenhan he ovat olemassa, jotta oppisin näkemään heidänkin tehtävänsä. Nyt olen saanut itseni kanssa sellaisen varmuuden, etteivät he enää nostata noita tunnekuohuja.  :

Mielestäni skeptikoilla on hyvää annettavaa, sillä heillä on myös tasapainottava rooli. Henkimaailman jutuissa voi helposti jalat irrota maasta jossei joku muistuttaisi siitä, että välillä on syytä pysähtyä katselemaan ympärilleen muuta kuin omaa maailmaansa, ja kun on varmistunut olevansa oikealla tiellä on hyvä taas jatkaa.

Tämä on ihan totta, näinhän se on!

Skeptisyys ei myöskään sinänsä ole huono asia, on yleensä ihan tervettä suhtautua asioihin  skeptisesti. Itsekin olen niin tehnyt ja tältäkin foorumilta löytyy asioita, joihin suhtaudun aika varauksellisesti. En kuitenkaan kenenkään mielipiteitä lähde teilaamaan, jokaisella on oikeus omanlaiseen maailmankatsomukseen. Oman kokemuksen kautta olen todennut esimerkiksi sen, mikä hoitomuoto sopii minulle ja mikä ei. Erona on vain se, että itse en luota pelkästään tieteellisiin tutkimustuloksiin, vaan myös omaan intuitiooni ja kokemukseeni (sekä muiden ihmisten kokemuksiin). Jos jokin tuntuu hyvältä tai tuo iloa omaan elämään, en jaksa siinä vaiheessa jatkuvasti miettiä onko tämä nyt varmasti tieteellisesti todistettu oikeaksi. Tottakai se on plussaa jos esim. jonkin hoitomuodon toimivuudelle löytyy tieteellistäkin tukea.

Ikävää on vain se, jos skeptikot joskus toimivat jarruina vaihtoehtoisten hoitomuotojen käytölle, kuten kävi kyseisen kansalaisopiston tapauksessa. Tosin en tiedä tarkemmin asian taustoja (enkä muista mistä kursseista siinä tarkalleen oli kyse). Mutta mistä sitä tietää, vaikka joku kiinnostuisi näistä henkisistä jutuista juuri Skepsiksen tuotua niitä julkisuuteen, vaikkakin negatiivisessa valossa...Hullumpaakin on tapahtunut.  :
No, en kyllä tiedä uskonko tuohon itsekään... 

Jaa, anteeksi miumiu jos sohaisin herkkään paikkaan! En todellakaan väittänyt sinua suvaitsemattomaksi. Vai oliko tuo tarkoituksellisesti heitetty ahdistelukommentti? 

Et toki sohaissut mihinkään paikkaan - tuo suvaitsevaisuus-kommentti oli tarkoitettu CorvusLeonille, ei sinulle!  Se käy ilmi jos lukee noita aikaisempia kirjoituksia. Ilmeisesti minun pitäisi harrastaa enemmän tuon lainaus-toiminnon käyttöä, niin ei tulisi epäselvyyksiä... 

Minun kokemukseni mukaan selvännäkijällä käydessä kannattaa aina enemmänkin keskittyä nykyhetkeen kuin tulevaisuuteen...Ja ennenkaikkea omaan ITSEEN, siis pyrkiä lisäämään omaa itsetuntemustaan. Sitä kautta sitten oppii myös itse kuuntelemaan sisäistä ääntään, eikä välttämättä niin usein tarvitsekaan selvännäkijän neuvoja.

Ja myös minä olisin varovainen noiden lehti-ilmoitusten suhteen, siellä voi olla monenlaista yrittäjää...Omalla kohdallani löysin sopivan ihmisen tuttavan suosittelemana, tai oikeastaan en edes ketään sillä hetkellä etsinyt, hän vain tupsahti kohdalle kun hetki oli oikea. 

Pointtini olikin se, miten saada muutettua negatiiviset tunteet positiivisiksi ja olla välittämättä tuollaisista kommenteista.

Kehitä itseironiaa - niin minäkin teen ja hyvin toimii. :

Tämä saattaisi minulla toimiakin, suhtaudun itseeni aina ihan liian vakavasti...ja myös kaikkiin muihin asioihin maan ja taivaan välillä. 

Pitääpä alkaa harjoittelemaan...   

Heh, aika moneksi minua on sanottu, CorvusLeonis, mutta suvaitsemattomaksi ei kyllä koskaan.  Paremminkin päinvastoin, kuulemma välillä on siunaantunut tuota suvaitsevaisuutta liikaakin...

Mutta vaikka ihminen olisi kuinka suvaitsevainen, saattaa hän tietyissä tilanteissa reagoida tunteella, varsinkin kun on kyse itselle tärkeistä asioista. Ei kenestäkään ole mukavaa kuulla ivallisia huomautuksia omasta maailmankatsomuksesta. Pointtini olikin se, miten saada muutettua negatiiviset tunteet positiivisiksi ja olla välittämättä tuollaisista kommenteista.

Ja tätä ominaisuutta olisi mukavaa itsessä kehittää, sillä kehitettäväähän aina riittää, vaikka tyypillinen rauhaa rakastava vaaka olisikin.  :

Huomasin tämän keskustelun myötä, etten pitkään aikaan ole karhu-unia nähnyt, vaikka muutama vuosi sitten näin niitä melko useinkin. Yleensä niissä karhu oli pelottava hahmo, mutta muistan yhden ihanankin unen, jossa ratsastin karhun selässä pitkin öistä metsää.  : Se on jäänyt mieleen yhtenä elävimmistä unista joita olen koskaan nähnyt. Tuon unen jälkeen en karhuista sitten unia enää nähnytkään, ehkä se oli merkki siitä että olin päässyt mielessäni sopuun sen asian kanssa mitä karhu sitten edustikaan... Yleensäkin olen huomannut, että eläimet unissa vaihtuvat aina kausittain. Jossain vaiheessa näin paljon unia hevosista, nykyään en niinkään. Ehkä usein unissa toistuva eläin onkin jonkinlainen toteemieläin, tai ainakin sellainen joka liittyy tiettyyn elämänvaiheeseen... ihania ne ainakin on. 

Jep, näissä asioissa tuntuu olevan tarjolla vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja... 
Epäilen että tuo nuva-ring ei välttämättä ole minun juttu.. vaikka hormonipitoisuudet onkin matalammat, niin käyttö kuulostaa vähän epämukavalta. Vaikka eihän sitä voi tietää ennen kuin on kokeillut. Ja samahan pätee tietysti kaikkiin ehkäisymenetelmiin. Pelottaa vain ottaa riski kun ei koskaan tiedä miten kroppa reagoi...

Olisi kyllä hienoa jos vaihteeksi miehille kehitettäisiin jokin luotettava ehkäisyvalmiste...sitä en kyllä tiedä olisivatko miehet valmiita yhtä nöyrinä kärsimään sivuvaikutuksista kuin naiset...!! 

Hei kaikki,

millaisia kokemuksia teillä on e-pillereiden sivuvaikutuksista? Jotenkin arveluttaa sellainen hormonimäärien tunkeminen kehoon...kun seurauksena voi olla seksuaalista haluttomuutta, mielialanvaihteluita ja ties mitä...  Kaiken lisäksi olen kärsinyt hiustenlähdöstä ja pillerit kai saattavat sitä lisätä. En kyllä haluaisi enää menettää ainuttakaan hiusta. Mutta toisaalta haluaisin tietysti mahdollisimman hyvän ehkäisytehon.  Lääkäri jo tyrkytti Femoden-merkkisiä ja sanoi että ne voisi sopia minulle, mutta en tiedä uskoako...