Hei hienoa, taidankin alkaa taas syömään soijatuotteita! Jossain vaiheessa niitä olen syönytkin, mutta nyt viime aikoina jääneet jotenkin sivuun...

Ja Veskari-83, kiitos kovasti kommentistasi. Varsinkin tuo energioiden jääminen kroppaan sai miettimään asioita uudesta vinkkelistä...enpä ole tuota tullut aiemmin ajatelleeksi. Mutta varmasti myös energiatasolla kehossa tapahtuu paljon, kun oma hormonitoiminta lähtee jälleen liikkeelle. Lääkäreihin en tosiaan ole sokeasti luottanut koskaan, ja esim. juuri tässä pilleriasiassa tuntuu, että monet lääkärit ovat melkeinpä välinpitämättömiä naisten kokemille rankoillekin sivuoireille ja naisten omia kokemuksia vähätellään... Itselläni ei onneksi mitään kovin hirveitä oireita tullut, mutta jotenkin sitä huomasi, että oma kroppa ei tuntunutkaan enää "omalta".

Noh, nyt vaan odottelen innolla (ja kauhulla), että mitä muutoksia tämä pillereiden lopetus saakaan aikaan... Toivon mukaan minun ei tarvitse ihan vuotta menkkojen alkamista odotella, mutta olen kyllä varautunut siihen, että aika kauan siinä saattaa kestää. Kunhan en vaan ala jatkuvasti panikoimaan ja pelkäämään olevani raskaana... Mutta päätökseni olen nyt tehnyt, eli ihan luomuna mennään tästä eteenpäin!

Hei *Kide*,

ja kiitos vastauksesta! Olen tosiaan alle kolmekymppinen, eli vaihdevuosista ei ole kyse...  Tuo mainitsemasi tuote kuulostaa kuitenkin kokeilemisen arvoiselta. Näin äkkiä googlettamalla löytyi Pro Balance-niminen tuote, joka ilmeisesti on juuri tuo tarkoittamasi. Näköjään on tosiaan tarkoitettu nimenomaan vaihdevuosiin, mutta ehkäpä tosiaan siitä on apua myös muunlaisissa hormoniheilahteluissa...?

Toivon tosiaan, että päätökseni osoittautuu hyväksi...kauan olin lopettamista miettinyt, mutta vasta nyt tuntui hetki sopivalta.

Hei kaikki,

olen päättänyt nyt muutaman vuoden käytön jälkeen lopettaa e-pillerit, sekä sivuvaikutusten vuoksi että yksinkertaisesti siitä syystä, että haluan jälleen kokeilla millaista on olla ihan "luomuna", ilman hormonivalmisteita. Pelottaa kuitenkin, minkälaisia sivuvaikutuksia pillerien lopettamisesta saattaa tulla, aika monenlaisia tarinoita on saanut kuulla...ja onhan se kropalle iso muutos, niin että hormonitasapaino saattaa järkkyä pitkäksikin aikaa...

Nyt siis kysyisinkin neuvoa, että miten voisin luonnonmukaisin keinoin tukea oman kehon hormonitoiminnan "käynnistymistä", toisin sanoen minimoida mahdollisia sivuvaikutuksia. Käsittääkseni ainakin helokkiöljy tukee hormonitoimintaa, ja ajattelinkin käydä ostamassa kyseisiä kapseleita. Onko muita konsteja, joilla tasapainottaa hormonitoimintaa? Vyöhyketerapia tai homeopatia?

Kiva jos löytyy vinkkejä... 

Ootko kokeillut weledan tyrni-ihoöljyä? Mulla on joskus talvella päänahka tuntunut tosi kuivalta ja kutisevalta, ja tuo on auttanut. Eli oon ihan hieronut sitä päähän, antanut vaikuttaa jonkin aikaa ja sitten pessyt shampoolla. On muutenkin tosi monikäyttöistä, eli sitä voi käyttää myös vartaloöljynä. Joskus oon kokeillut myös kasvoille, ja siitäkin iho tuntui tykkäävän. Ja tuo kyseinen öljy ei sisällä mitään keinotekoisia mineraaliöljyjä, jotka saattavat itse asiassa vain kuivattaa ihoa lisää.

No hei, voihan olla, että olet ihan summassakin tehnyt oikean valinnan.  Mutta tuo tuoksu yhdessä muutamien muiden tekijöiden kanssa (esim. miehillä on todettu jonkinasteista korrellatiota "uimareiden" kunnon ja kasvojen symmetrisyyden välillä)  kertoisi siis meille, ketkä ovat yhteensopivia kanssamme biologisesti, l. kenen kanssa saisimme paljon terveitä jälkeläisiä. Ei sitä, kenen kanssa pysytyisimme viettämään loppuelämämme tulematta hulluiksi.

Hih, hyvä pointti, näinhän se menee...

Geneettinen samankaltaisuus voi heikentää parin mahdollisuutta saada lapsia. Lisäksi lapsi saattaa kärsiä tavallista heikommasta puolustusjärjestelmästä. Luonnostaan naisia viehättää partneri, jolla on mahdollisimman erilainen geeniperimä kuin tällä itsellään. 

Poikaystäväni ei ole suomalainen, eli siinä mielessä meidän ei kai pitäisi olla geneettisesti samankaltaisia...  : Tulikin tästä mieleen, että voisiko (joidenkin) naisten ja miesten viehättyminen erimaalaisiin johtua osittain juuri erilaisesta geeniperimästä, joka siis välittyy tuoksuna...?

Totta. Feromoneilla  tosin ei ole oikeastaan mitään tekemistä ominaistuoksun kanssa. On nimittäin tehty myös kokeita, joissa on todettu, että  varsinkin naiset - joilla on parempi hajuaisti kuin miehillä - kokevat seksuaalisesti vetoaviksi sellaisten miesten ominaistuoksut, jotka ovat geneettisesti suhteellisen "kaukana" heistä. Tällöinhän mahdollisilla jälkeläisillä on mm. pienempi riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin.  Samoin on todettu, että e-pillerit heikentävät naisten hajuaistia niin, etteivät he enää välttämättä erota "geneettisesti" sopivia miehiä epäsopivista.  Siksi ainakin siinä vaiheessa, kun aletaan katsella miehiä myös perheenperustamismielessä, olisi alkuvaiheessakin hyvä turvautua johonkin muuhun kuin hormonaaliseen ehkäisyyn.

Tuotapa olen omalla kohdallanikin miettinyt, olen nimittäin käyttänyt e-pillereitä jo siinä vaiheessa kun tutustuin nykyiseen poikaystävääni. Aika häiritsevä ajatus, että jos nyt lopetan pillereiden käytön, en enää tunnekaan vetoa häneen. Mutta ehkä se ei kuitenkaan käytännössä ihan niin menisi...ehkä tuo tuoksu vaikuttaa enemmän siinä vaiheessa, kun sitä kumppania valitaan? Sitä paitsi itse uskon aika vahvasti jonkinlaiseen sielunsopimukseen ja siihen, että jokainen meille tärkeä ihminen on elämässämme jostain syystä ja että kaikella on tarkoituksensa... Siinä mielessä ajatus siitä, että olisin tuoksun perusteella valinnut itselleni jotenkin väärän miehen tuntuu hassulta. 

Ja voiko tai pitääkö kaikkea edes selittää biologialla, vaikka niin nykyisin näyttää olevan trendinä? Se tekee kaikesta jotenkin niin...kliinistä.

Itse näen asian vastavuoroisena ilmiönä, eli vaikka kuolaavia flirttaajia olisi joka toinen vastaantulija, niin jos nk. karismaattinen ihminen ei ole flirtille lainkaan vastaanottavainen, niin kuuminkin flirtti kyllä kilpistyy tähän. Tunnen ihmisiä jotka ovat aivan käsittämättömän vetovoimaisia mutta jotka eivät silti millään tavalla 'kärsi' suosiostaan ja saavat olla rauhassa. Tämä selittyy nähdäkseni valinnan ehdottomuudella. Vastaavasti tunnen hyvin paljon absoluuttisia keskivertotallaajia, jotka kokevat tulevansa (omien sanojensa mukaan) ahdistelluiksi kaikkialla.

Itse kärsin tuosta edellisestä eli että vain yksi miljuunasta sytyttää. Havaitsen toki flirtin, mutta torjun sen kaiketi alitajuisesti niin ehdottomasti, että kiihkeinkin flirtti kuivuu kasaan.

 

Minä koen olevani aika samanlainen - ihailijoita kyllä riittää, mutta saan usein kuulla olevani hirveän etäinen ja salaperäinen, eikä minuun ole helppo saada kontaktia. Olen aurinko  , kuu  ja nousu  ...Täytyy myöntää, että saatan olla aika turhamainen ja nautin saamastani huomiosta, mutta saatan myös reagoida avoimeen flirttailuun aika viileästi. Luulen, että jollain tasolla en halua ärsyttää tai herättää kateutta muissa naisissa, joten olen oppinut reagoimaan miesten huomioon jotenkin vähättelevästi, vaikka kyseessä olisi minusta kiinnostavakin mies. Taustalla on varmaan vaakamainen "en halua ärsyttää ketään"-mentaliteetti...vaikka en tiedä kiinnostaako oikeasti ketään minun flirttailuni tai flirttailemattomuuteni, ehkä se on vaan pään sisälläni...  Toisaalta persoonaani kuuluu muutenkin tietty etäisyys, minusta on kuulemma vaikea saada minkäänlaista "otetta". (minua tuo määritelmä ärsyttää, miksi minut edes pitäisi saada johonkin "otteeseen"...??)

Pitkäaikaisia ihailijoita tai vainoajia ei kohdalleni ole montaa osunut, lukuunottamatta ehkä erästä tyyppiä, jonka kanssa minulla oli pieni romanssi joskus teininä...nyt 10 vuotta myöhemmin hän on torjumisestani huolimatta edelleen lähetellyt viestejä ja soitellut humalapäissään (vaikka ei ole moneen vuoteen edes nähnyt minua!), omien sanojensa mukaan olen hänelle jonkinlainen "pakkomielle". Mutta ei tämänkään miehen kohdalla voi puhua varsinaisesta vainoamisesta.

[Rukoilin sinulle voimia. Tapahtukoon korkeimman tahto.]

Voi, ihanaa... Uskaltaudunpa minäkin pyytämään pientä rukousta.

Tällä hetkellä on vaikeaa opinnäytetyön kanssa, jotenkin tuntuu että se ei etene millään ja pelkään negatiivista krittiikkiä, jota ehkä työstäni saan... Olen siis jotenkin lukossa.. pelkkä työn ajatteleminenkin alkaa ahdistaa.  Toivoisin siis, että löytäisin voimaa työn jatkamiseen ja uskoa siihen, että saan sen kunnialla tehtyä.

Kiitos kaunis. 

Rukoilin sinulle voimia.  Tapahtukoon korkeimman tahto. 

Kiitos. 

Voi, ihanaa... Uskaltaudunpa minäkin pyytämään pientä rukousta.

Tällä hetkellä on vaikeaa opinnäytetyön kanssa, jotenkin tuntuu että se ei etene millään ja pelkään negatiivista krittiikkiä, jota ehkä työstäni saan... Olen siis jotenkin lukossa.. pelkkä työn ajatteleminenkin alkaa ahdistaa.  Toivoisin siis, että löytäisin voimaa työn jatkamiseen ja uskoa siihen, että saan sen kunnialla tehtyä.

Kiitos kaunis. 

Siis rasismiahan EI ole se, että olet jostain asiasta eri mieltä eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa. Tuskin käytännössä on mahdollistakaan olla kaikkien kanssa samaa mieltä...  Tässä jotain rasismin määritelmiä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi

Ja tuota noin.... itse olen miettinyt sellaista juttua, että toimiikohan tässä(kin) asiassa puoleensavetämisen laki, ainakin jossain määrin, eli rasistinen tai ennakkoluuloinen ihminen nimenomaan vetää puoleensa negatiivisia kokemuksia ulkomaalaisiin liittyen.

Eli sitä saa mitä tilaa, tavallaan...  Ja kierrehän on valmis: negatiiviset kokemukset vahvistavat omia ennakkoluuloja entisestään.

En tiedä olenko oikeassa, mutta tämmöinen näkökulma tuli mieleen. 

Miumiu, siinähän se elämän suola onkin, että yks' tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.  Ei kaikkien tartte samoista kirjoista/asioista tosiaankaan tykätä.

Ehkä Coelho ei ole "sun juttusi" vaan sua puhutteleekin joku aivan muu...  Näihin mieltymyksiin varmasti paljon vaikuttaa se oma eletty elämä, omat kokemukset/ajatukset/tunteet. 

Niin, ihan totta. Tuskin minä yöuniani menetän, vaikka en koskaan Coelhosta oppisi tykkäämään.  Hän on kuitenkin niin suosittu, ja monet tututkin hänen kirjojaan kehuneet, että pakko niissä on jotain erityistä olla... Ja kyllähän niissä onkin, mutta eivät vaan niin syvästi ole minua koskettaneet kuin monet muut kirjat. Mutta kuten sanoin, aion kyllä vielä kokeilla josko joku muu hänen kirjoistaan nappaisi enemmän, kun kuitenkin vasta pari olen lukenut. Voihan olla, että juuri niillä kirjoilla ei sen hetkisessä elämäntilanteessani ollut minulle mitään sanottavaa, mutta jollain toisella hänen kirjoistaan taas on.

Minä HALUAISIN hirveästi tykätä Coelhosta, mutta jostain syystä se ei ihan täysillä ole vielä iskenyt... Alkemisti oli minulle lievä pettymys kaiken sen saaman hehkutuksen jälkeen, ja ehkä olisin pitänyt siitä enemmän jos ennakko-odotukseni eivät olisi olleet niin korkeat. Zahirista en myöskään oikein tykännyt, päähenkilö oli minusta jotenkin todella ärsyttävä enkä voinut samaistua häneen oikein millään tasolla.  Ainut syy miksi sain luettua kirjan loppuun, oli halu tietää, mikä oli vaimon kohtalo. En ole kuitenkaan vielä valmis luovuttamaan, eli ehkäpä tartun seuraavaksi vaikka juuri tuohon Portobellon noitaan... 

Kiitos Athamaarit.  Itse asiassa tuo itsesyytös ja itsepetos-kohta kyllä tuntui melko osuvalta... Sellaista tunnetta on ehkä ollut hieman ilmassa viime viikkoina. Ehkä unet tavallaan symboloivat sitä, miten turhauttavalta elämääni tällä hetkellä kuuluvat sitoumukset tuntuvat. Nuo sitoumukset eivät liity niinkään poikakaveriini, vaan ihan muihin asioihin. 

Olen jo usemman kerran viimeisten parin kuukauden aikana nähnyt unta, jossa petän poikaystävääni. Yleensä tämä "pettäminen" on edennyt vain suutelun asteelle, mutta parissa unessa jatkunut myös pidemmälle. Unille yhteistä on, että tämän toisen miehen kanssa olen tavallaan "unohtanut" poikaystäväni olemassaolon, ja vasta myöhemmin tajunnut että hui, mitä tulikaan tehtyä. Jokaisessa unessa mies on ollut eri henkilö ja minulle oikeassa elämässä tuntematon, lukuunottamatta yhtä unta, jossa puuhastelin ex-poikaystäväni kanssa.

Esimerkiksi viime yönä näin unta, jossa eräs mies alkoi suudella niskaani, ja pian olinkin ihan sulaa vahaa hänen käsissään.  : Yhtäkkiä tajusin, että onhan minulla poikaystäväkin, minkä seurauksena torjuin miehen lähentelyt. Hän vaikutti kuitenkin vilpittömästi minuun ihastuneelta, joten torjuminen tuntui vaikealta. Totesin hänelle vielä, että jos en seurustelisi, olisin mielelläni hänen kanssaan.

Mikähän näiden unien viesti voisi olla?  En ainakaan tietoisesti pelkää pettäväni poikakaveriani. En nyt viitsi tähän laittaa omia pohdintojani näiden unien mahdollisista merkityksistä, kuulisin mieluummin teidän mieleenne nousevia ajatuksia. 

Muuten meillä noin yleensä ottaen on yhteensopivuudet kartoillamme, mutta jotenkin askarruttaa toi vesimies venuksessa juttu?? Löytyykö siis kuitenkaan mitään mahkuja, että vesimies-venus avautuisi koskaan lämmöllä, puhuisi tunteistaan ja näyttäisi ne toteen jotenkin muutenkin kuin illuusion keinoin???.

Kertoilkaapa kokemuksia.

Minun poikakaverillani on paljon vesimiestä kartalla, mm. aurinko ja venus ovat vesimiehessä. Hän on kuitenkin ylivoimaisesti romanttisin mies, jonka kanssa olen koskaan ollut tekemisissä! Hän osoittaa rakkauttaan jatkuvasti sekä sanoin että teoin...Hän on muutenkin hyvin avoin ja tunteista puhuminen tuntuu olevan helppoa (paljon helpompaa kuin minulle!). Eli kyllä kai se on mahdollista. 

Itselläni venus on leijonassa, mutta en ole ihan varma miten se minussa näkyy... Aika pitkälti paikkansa pitää ehkä tämä kuvaus, jonka joku aiemmin ketjussa toi esille:

Leijona Lämminsydämmellinen, avokätinen, romanttinen. Rakastaa elämää ja haluaa tulla huomatuksi. Voi olla hyvin mustasukkainen.

Eli olen kyllä romanttinen, mutta sen esiin puhkeaminen vaatii sen, että myös kumppani on yhtä lailla romanttinen... Toisin sanoen en hirveästi tuo sitä puolta itsestäni esille, jos koen että mies pitää romanttisuutta vain tyhjänpäiväisenä hömpötyksenä. Ylipäätään rakastan kaikenlaisia huomionosoituksia... sekä niiden antamista että saamista.  Kieltämättä saatan olla myös hieman mustasukkainen silloin tällöin, mutta en yleensä näytä sitä ulospäin ellen koe, että minulla todella siihen on syytä, enkä ylipäätään pidä mustasukkaisuutta mitenkään rakentavana tunteena.

Onko täällä ketään muita venus-leijonia?