Olen antanut asian olla. Olen kaikissa työpaikoissa aina ollut se alempiarvoisin, ja koska olen ollut alimpana nokkimisjärjestyksessä, olen usein joutunut myös kiusaamisen kohteeksi. Kun olen varovasti kertonut tapahtumista esim. työkkärissä, minua ei ole uskottu. Paitsi nyt ihan viime aikoina on uskottu. Mutta eihän tuollaiselle oikein mitään voi. Pitäisi vain löytää mukava työyhteisö... Sepä tässä taas onkin, kun rahaa tarvitsisi elämiseen ja laskujen maksuun, joten olisi pakko löytää jotain työtä... Mieluiten olisin kyllä ihan vain kotona. Niin ikäviä kokemuksia on työelämästä. Päiväni ovat sisältörikkaita ja olen onnellinen, kun ei tarvitse juosta ajan kanssa kilpaa eikä tarvitse pelätä niitä ilkeitä sivalluksia ja henk.koht kysymyksiä.
Minun kesäherkkuni ei ole jäätelö vaan ihanasti pehmentynyt, suussasulava Fazerin sininen. Muuten en helteestä mitenkään nauti vaan tämä on pelkästään tukalaa ja ahdistavaa.
No nyt vihdoinkin osasin käyttää sivustoa ja sain sen tulkinnan, Sen mukaan olen Valoisa kummatähti ja virtuaali-ikäni on 72 vuotta. Hämmästyttävän osuvia luonnehdintoja sieltä kyllä tuli.
Voimia, Pave! Sairaalassa on rankkaa käydä, mutta siellä ei tarvitse olla kauan; ystäväsikin kannalta on parempi jos vierailu on mahdollisimman lyhyt, nyt kun hän on huonossa kunnossa ja väsynyt. Vierailusi merkitsee hänelle todella paljon ja ystävien tuki auttaa häntä toipumaan. Verkostoitumistilaisuus vaikuttaa jännittävältä, mutta en osaa sanoa, kannattaako sinne mennä vaiko ei, mutta en olekaan tohtori, niin en siihen osaa mitään sanoa!
Näytä kirjoitukset
