Hei Mama emi,

Olipa tarinasi kiehtova!

Minulle tuli jotenkin sellainen kuva, että paransit itse itsesi.
Itse taistelen masennusta vastaan, olen taistellut jo monta vuotta. Sellaista soutamista ja huopaamista, että hohhoijaa.

Jossain vaiheessa kun masennus on jatkunut kauan siitä tulee ikään kuin normaali mielentila ja heti jos on vähänkin positiivisempi niin on jotenkin "epänormaali" olo. Ihan kuin olisi nyt sitten sairastunut maniaan tai jotain. Ihmisen mieli on kummallinen.
Eli omasta mielestäni kuulostat terveeltä ja onnelliselta  Se pitkä masennus vääristää todella maailmaa, tekee siitä mustavalkoisen ja kun sitten näkeekin värit ympärillään niin hämmentyy että onko sitä nyt sitten pilvessä tai jotain...
Surullista sinänsä ja kertoo jotain siitä kuinka vakavasta sairaudesta on kyse.

Tosin jos olet itse epävarma tai jotenkin huolestunut niin kannattaa puhua ammattilaisen kanssa.
Mutta, muuten kun olet löytänyt ilon takaisin elämään niin nauti ihmeessa siitä!

 

Alzbeta

Hei Alzbeta!
Kiitos vastauksestasi. Masennusta vastaan taisteleminen on todella energiaavievää, ja vaatii itseltään koko ajan sellaista asennetta, että muuttuu lempeämmäksi itseään kohtaan. Useinhan sitä syyttää itseään sellaisistakin asioista, jotka ei millään ole voineet olla omaa syytä. Ja kun elämänhalu on kadonnut niin mikään ei tunnu miltään. Tuntee vaan koko ajan sen oman pahan olonsa.
Voit olla oikeassa siinä että jollain tavalla paransin itse itseni. Löysin ainakin oman voimani, ja otin uudestaan vastuun omasta elämästäni enkä syytellyt ulkopuolisia olosuhteita. Jätin myös huoleni ja elämäni tietoisesti korkeimman käsiin. En tiedä toimiiko se kaikkien kohdalla, kaikillahan on niin erilainen tie kuljettavana...

Rakkautta ja voimaa sinulle! 

Jotenkin tuntu siltä, että henkiseen auraasi on päässyt ''levoton sielu'' koska rakkaudellinen opas ei käske menemään sinne tai tänne, se tulee ja ohjaa lempeällä tavalla oikeaan, se ei käske!

Kiitos vastauksistanne kaikki!    Minun masennukseni on todellakin voinut johtua asioista, joita me ei vielä edes hyvin tunneta. Länsimainen psykiatrit osaavat kuitenkin suhteellisen huonosti auttaa mielenterveyspotilaita, he eivät ikäänkuin pääse mielen ongelmaan käsiksi. En ole tämän parantumisen jälkeen saanut minkäänlaisia käskyjä, saan vain hyvänolontunteita ja minut täyttää myötätunto. Olen samaa mieltä, että minkäänlaisia käskyjä ei pidä totella, varsinkin jos taustalla on epävarma tunne. Unissani tapaan tämän parantajan ja hän aina hymyilee minulle lempeästi ja siitä tiedän olevani aina oikeilla jäljillä!

 Jos sinun olosi tuntuu hyvälle ja oikealle, on selkeää parannusta tapahtunut, tosin sä itse kykenet parantamaan itsesi, jos esim. kuulet käskeviä ääniä tms. voit kysyä ääneltä: Tuletko rakkauden ohjaamana ja hyvässä tahdossa ja tarkoituksessa? sä itse tunnet vastauksen sisimmässä ja vastaus tulee aina välittömästi, se ''ei kuuluva'' ääni pitäs hävitä, mutta muista aina siunata negatiivinen värähtely rakkaudella ja valolla ja suosittelisin että joka päivä aamuisin pyydät suojausta arkkienkeli Mikaelilta joa suojaa sinua kultaisella säteellä ja rakkauden valolla

Kiitos avusta. Oloni tuntuu tosiaan nyt hyvälle. En muuten tiedä mitään Mikaelista, voisitko kertoa, miten hän auttaa?

Toivon että tämä edes vähän selkeyttäsi asiaasi ja saisit rauhan sydämmeesi ja sieluusi Lähetän sinulle rakkauden energiaa ja hyvää oloa

Rauhaa sinullekin, ystävä. 

Hei härät! 

Esittäytymisen yhteydessä jäi mainitsematta sellainen asia, jonka olen huomannut, että elinympäristö on minulle ELINTÄRKEÄ, johtunee härän maayhteydestä. Muutto aiheuttaa aina minulle mielettömän stressin, ja etsin todellakin itselleni koko ajan sellaista paikkaa, jossa nautin olla. Tällä hetkellä oma kotini on sellainen ja sellaiseksi se varmaan härän tapauksessa kannaattaa tehdä!

Nousevasta neitsyt-merkistä on ainakin minulle periytynyt pyrkimys täydellisyyteen ja, vaikka en ulkoisesti ole mitään maailman siisteimpiä ihmisiä, järjestelen ja kategorisoin asioita päässäni, joskus liiankin mustavalkoisesti, ja sisälläni käy koko ajan kiivas eettinen keskustelu.

Mitä olette härät mieltä siitä, että meitä aina sanotaan materialisteiksi? Itse en ihan täysin allekirjoittaisi tuota, vaikka ei materiaalisuuden tarvitse olla mikään negatiivinen asia. Ollaanko me materialisteja?

Hei 

[quote author=Elektra

Olen myöskin aurinko-Härkä, mutta nousuneitsyt ja kaksoskuu. Pluto/Uranus MC:llä kuulostaa hauskalta!    Omani ovat ASC:lla (Uranus kyllä aikas löyhin orbein), tasaisen rauhallista elämää siis 

Mukavaa, että täällä on toinenkin aurinko-härkä ja nousu-neitsyt!!! Jutskataan joskus syntymäkartoista tms. 

kirjoittaa:

Olen aina ollut aika herkkä ihminen, ja jollain tapaa aina omissa maailmoissani. 15-vuotiaana aloin kuulla ääniä ja näin mm. unen, jossa katsoin mummoni antamaan hyvin vanhaan, repaleiseen unikirjaan, ja siellä luki sanat: Sinusta tulee noita. Kaivoinkin seuraavana päivänä tuon kirjan esille joistain tavaroistani. Se oli kanneton ja repaleinen ja luin sieltä, mitä "kirja" unessa tarkoittaa. Kirjassa sanottiin: "unen kirjassa oleva ennustus toteutuu".

En tiedä, ei niin koskaan tapahtunut, ei minusta tullut noita. Mummoni tosin kertoi minulle, että hän oli nuorempana pelastanut isänsä hukkumasta, kun oli kuullut äänen, joka sanoi: mene joelle. Mummoani pidettiin omituisena...

Kuulin kuitenkin suurinpiirtein noitaennustus-unestani lähtien ääniä. Äänet puhuivat minulle, sanoja, lauseita, ja minulla oli intuitionmukaisia tuntemuksia ja ajatuksia, jotka toteutuivat. Alussa ne eivät olleet pelottavia, mutta myöhemmin mielialani... masennuin todella kovasti. Ääni oli sanonut minulle aikaisemmin: "Sinne minne olet kerran joutunut, helvettiin." Helvetissä minä tosissaan tunsin välillä olevani. Jos helvetti on jotain, niin se on se kamala tunne! Itsemurha ei ole vaihtoehto, kun syntyisi kuitenkin uudelleen ja joutuisi kohtaamaan samat asiat. Jouduin sitten puolisen vuotta sitten masennukseni takia sairaalaan, ja rukoilin Jumalaa, että paranna minut tästä masennuksesta!

Vointini paranikin sitten pikkuhiljaa, äänet loppuivat ym. mutta lopullisesti vasta sitten, kun tapasin erään henkilön, joka paransi minut yhdessä päivässä. En ole edes uskaltanut kertoa sitä kenellekään, koska pelkään sen rikkovan "taian" tai olevan liian hyvää ollakseen totta. Jokainen, joka on ollut masentunut, tietää, millaista on olla VUOSIA masentunut. Mutta millainen helpotus onkaan se, kun masennus on poissa ja elämä hymyilee. Tämä parantaja oli henkinen mestari, ei ehkä kaikille, mutta minulle hän todella on sitä. Tapaan hänet lähes joka yö unissani.

Mitä mieltä olette siitä, että onko joku voinut todellakin parantaa minut, vai olenko minä sairas?
Nykyinen intuitioni kehottaa minua rakastamaan yli kaiken, auttamaan ihmisiä, ja olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on. Tunnen, että mitä tahansa tapahtuukin, olen turvassa. Minusta pidetään huolta. En enää murehdi omia murheitani, kun tiedän, miten huonosti jollakin toisella voi asiat olla. Olen toisin sanoen koko ajan onnellinen. Se tuntuu minulle luonnottomalta tilalta kaikkien masennusjaksojen jälkeen.

Minulla ei ole parannuskeinoja masennukseen, mutta omalla kohdallani sairastuminen johtui todennäköisesti siitä, että olin aivan murtunut maailmassa olevan pahuuden takia - byrokratian, koulun, materiaalisuuden, itsekkyyden ym. takia. Olin lapsesta asti kärsinyt niiden vuoksi. En voinut kantaa sellaista taakkaa, kun näin maailman menevän koko ajan huonompaan suuntaan. Sitten kun olin aivan pohjalla, huomasin, että ainoa asia, millä on merkitystä, on mieli, ja on oltava toivoa, on oltava taivas sisällä, ja TOIVO.

Sitten vaan tekemään maailmasta parempaa paikkaa. Usko siihen, millaiseksi haluat oman maailmasi tehdä. Elä se todeksi. Tee kaikkesi auttaaksesi muita ja tee hyvää. Näin annat itsellesi parhaimman lahjan, minkä voit antaa.

Nyt kun minusta tuntuu näin hyvältä, niin onko minulla jokin mania vai onko tämä todellakin tapahtumassa minulle? Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?

  Rakkautta kaikille ja iloa päivään ja yöhön