Kiitos Ebenia ja Aminthir 

Olen aina yrittänyt ottaa lasten kokemat jutut niitä väheksymättä. Tämä poikani viimeisin kokemus oli yllättävä, ja koetin parhaani mukaan olla kyselemättä liikaa.. varsinkaan tästä peilikaverista. Olinkin aika yllättynyt, sillä poika ei pelästynyt sitä vaan otti huumorilla.

Nähtäväksi jää tuleeko näille näyille jatkoa..

Otan hetimiten selvää kristalli- ja indigolapsista..

11 -vuotias esikoispoikani kertoi äsken:

"Kun oltiin hiihtämässä niin näin jonkin ihme linnun, ja kun katsoin uudestaan niin sitä ei ollut.
Kun kävelin kotiin, niin näin mustapukuisen miehen, ja kun katsoin uudestaan niin se hävisi.
Sitten kun oltiin laskemassa mäkeä näin jonkun eläimen, mutta sekin katosi kun katsoin uudestaan. Äsken kun tulin keittiöstä, näin muka peilissä jonkun pojan ja se seisoi näin (lapseni näytti kuinka se poika peilissä oli): seisoi paikallaan, silmät suurella, suu hieman raollaan."

Hieman äireetä "hirvittää", sillä pojallani on viiden vuoden takaa enkelikokemus isäni kuoltua. Lapseni on todella herkkä aistimaan asioita. Osaisikohan kukaan kertoa kuuluuko tämä johonkin ikäkausi juttuun (koskaan ei tällaista aikaisemmin ole ollut, minun tietääkseni). vai mistä on kysymys?!

Kiitos kaunis Ave^^ 

Kunpa tietäisin mikä se määränpää on.. tai tiedänhän minä, tasapaino kaikilla elämän osa-alueilla (henkinen, sielullinen, fyysinen ja materiaalinen.) Kunpa vain olisi sitä kärsivällisyyttä ja viisautta antaa asioiden tapahtua omalla painollaan, eikä vain väkisin yritä puskea vastavirtaan. 

Kaikki vain nyt tuntuu niin sekavalta, enkä tunne itseäni lainkaan niin vahvaksi kuin tulkintasi kertoo. Oi kun ilmaantuisi jostain edes  kokonaan uusi ja mielekäs työ, minkä kautta pääsisin irti vanhasta.             

Hei Ave =)

Olen tainnut sössiä ihan huolella. Suhde (jo hiipunut) esimieheen, ja sitä kautta minulle rakas työ on käynyt raskaaksi (manipulointia ja tietojen pimittämistä). Enkä ole helpoksi tilannetta tehnyt minäkään, sillä rehellisyyden ja avoimuuden vaatiminen on saanut aikaan entistä hankalamman tilanteen. Mitä ihmettä teen? Kuinka tämä tilanne lopulta selviää.. jos selviää?

Onko näkösällä edes minkäänlaista oikeaa suhdetta???

Äärimmäisen turhauttava ja lamaannuttava tilanne syö tätä tyttöä jo aivan liikaa...

Kiitos jObi ja oppaat 

Kylläpä naulankantaan osuit. Täytyy se suklaakuorrutus hävittää, helppoa kun syyn siihen tietää 
Paikkansa pitää myös tuo tautihomma; kaksitoista vuotta sitten oli influenssa, eikä tähän väliin kovin montaa flunssaakaan ole mahtunut. 

 

jObi hyvä

Saisinko kaukokatseisen aurakatsannon? Työasiat mietityttävät minuakin.. ja tuo kodinkoneiden joukkoitsemurha . Edellisen kerran samanlainen hajoamisilmiö tapahtui avioeron aikaan v.2007. huokaus..

Kiitos jObi  Huippua   

Hei Ulkopuolinen,

Olen aivan hukassa ihmissuhteissani ja työn epävarmuuden suhteen. Olenko oikeasti "tuomittu" elämään tämän kertaisen eloni yksin ilman rakkautta? Olen myöskin todella turhautunut työtilanteestani, sillä jos nykyinen (ihana) työ, jonka eteen olen tehnyt todella paljon työtä ja uhrauksia, ei olekaan "vaivan" arvoista, niin olen kyllä täysin pihalla. Usko on kovasti koetuksella  .

Hei jObi, onko mulle minkäänlaista viestin tynkää? Hauska on tyylisi, uppoaa minuun 

Monen muun tavoin kuulun kirkkoon, ja pidän ev.lut kirkon opetuksia kovin ahdistavina ja tuomitsevina. 

Viimeaikaiset uutiset kirkon pedofiilitapauksista on nostanut karvat pystyyn, ja varsinkin Ville Riekkisen kielteinen kannanotto paljastuneiden pedofiilitapausten julkaisemiseen, on vahvistanut tahtoani erota kirkosta. En saata millään uskoa, että mikään instanssi (eteenkään kirkko) tahtoo puollustaa lasten ahdistelijoita ja hyväksikäyttäjiä. Järkyttävää ja oksettavaa!!!

En tunnista kirkon toimintatapaa omakseni,  joten en ole ev.lut seurakunnan jäsen kovinkaan montaa hetkeä enää.

Kerrohan minullekin mitä aurani kertoo Kiitos kaunis jo etukäteen.

Kurkistaisitko minullekin miltä työ ja rakkauskuviot näyttävät.

Kiitos kaunis jo etukäteen 

Hei AthaMaarit,

Tuntuu vähän hassulta kysyä sinua nostamaan minulle korttia, sillä olen itsekin useampien korttisarjojen omistaja ja tulkitsija. Tarvitsen vahvistusta, sillä elämässäni on pitkän pysähtyneisyyden jälkeen tapahtumassa hirveästi asioita yhtäaikaa. En pääse lomalle omasta itsestäni ja tilanteestani, eikä ole mahdollisuutta muutenkaan ottaa etäisyyttä kaikkeen tähän mitä menneillään on.

Tilanteeni on seuraava: olen kolmen lapsen yh, edessä muutto, näyttötutkinnot, ihana ja raskas työ ja mies, josta tulee isä (toiselle), ja kaikki tähän samaan iloiseen sekamelskaan... juhannukseen mennessä.

Olen kiitollinen vastauksestasi 

terveisin heguli

Just, sain juuri kuulla, että miesystävästäni on tulossa isä, enkä minä ole lapsen äiti...    Hemmetti tätä tosielämän saippuaa!

Olen nähnyt kaikki kuolleet läheiseni ja ystäväni unissani, kahta poikkeusta lukuunottamatta.

Ensimmäiset uneni näin murkkuikäisenä, samoihin aikoihin kuin ensimmäiset enneunenikin.

Noita unia leimasi aina se, että kuolleet ystäväni eivät koskaan puhuneet mitään, vaan aina koskivat minuun: ottivat vaatteista kiinni, sipaisu selkään, käden puristus.... ja arvatkaa vain kuinka ajattelin kosketusten tarkoittavan ainoastaan sitä, että he olivat tulleet hakemaan minua...

Isäni kuoltua syöpään en heti nähnyt unia hänestä. Sitten kun näin, hän oli selin ja etäinen (aivan kuin äitini isästäni näkemissään ensimmäisissä unissa), myöhemmin uniini tuli hymyilevä isä ja nyt viimeisimmässä keskustelimme äidistä ja hänen ennenaikaisesta tulemisestaan kotiin. 

Keskustelun aihe tietysti pelästytti ja ajatus äidinkin menettämisestä tuntui   Kuitenkin kun tiedän kuinka he todella RAKASTIVAT TOISIAAN JA HEIDÄT OLI LUOTU TOISILLEEN (vielä vanhuksinakin hyvin voimakkaat tunteet... isä oli päivää vaille 85v. kun hän kuoli) pystyn hyvin hyväksymään rakkaan äitinikin lähdön, sitten aikanaan