Minulla on ongelma, joka kuormittaa henkisiä voimavarojani liikaa, jotta voisin jättää sen enää huomiotta. Tapanani on tunkea nenäni toisten asioihin -ei uteliaisuudesta, vaan silkan oikeudentajun ohjaamana. Jos näen tai koen vääryyttä, en kerta kaikkiaan voi olla puuttumatta asiaan. Olipa kyse sitten koirankakkojen jättämisestä kulkureiteille, uskovaisten parjaamisesta tai minulle tuntemattomaan ihmiseen kohdistuvasta pettämisestä, puutun asiaan aina ja vieläpä melkoisen kärkkäästi. Tämän takia joudun usein väittelyihin ja saan helposti vihamiehiä, mutta se ei minua huoleta. Sen sijaan harmittaa, että tuhlaan niin paljon henkistä energiaa tuulimyllyjä vastaan taisteluun!

Moraalinen koodistoni ja ohjelmointini on sen verran sitkeää luokkaa, etten varmasti jatkossakaan pysty sulkemaan silmiäni moiselta. Vaan mitäpä tehdä, kun ei vastaan taistelukaan auta mitään? Miten puuttua ongelmakohtiin rakentavasti ja loukkaamatta toisia turhaan? Vai onko se tosiaan niin, kuin jotkut henkisiksi itseään tituleeraavat väittävät, että pitäisi keskittyä vain positiiviseen ja kääntää katse toisaalle? Minä kun itse uskon, että (aito, ei opittu) omatunto ja oikeudentaju on annettu meille syystä.

Kaikki vinkit ja kokemukset ovat tervetulleita!


Nimim. Liikaa Skorpparia astrokartalla

Minun piti oikein käydä lukemassa aloitusviestisi uudestaan, jotta ymmärtäisin, mikä tämän keskustelun juoni on. Myöhemmin sanoit, että yritit kiteyttää asian lyhyesti. Kuitenkin tuo ongelmankuvaus on aika laaja. Olet myöhemmin todennut, etti koirankakat yms ole se ongelma.

Ongelmasi on siis se, että sanot hyökkäävästi? Vai se, että pistät nokkasi toisten asioihin? Kerroit pitäneesi luennon tupakkaa polttaville pojille. Mihin kategoriaan se kuuluu? Sanoitko rumasti, vai puutuitko asiaan, joka ei sinulle kuulu?
Nyt olet laajentanut "ongelmasi" teemoihin, joihin jokainen puuttuu toisinaan.

Jäljelle jää siis halu oppia sanomaan nätimmin? Vai oppia olemaan puuttumatta?
Miten henkisyys tähän liittyy?
Kyselen ihan vilpittömästi.

Toisaalta - olet korostanut kovasti oikeudentuntoasi ja sitä, ettet siedä epäreiluutta.
Jossain vaiheessa vastasit minulle jo hyvin ikävään sävyyn, ja annoit ymmärtää, ettei mielipiteeni kiinnosta. Myöhemmin kuittasit sen väärinkäsityksenä puolin ja toisin, vaikka olin lukenut kirjaimellisesti viestisi. Kirjaimellinen lukeminen ei voi olla väärinkäsitys. Minä koen epäreiluna käytöksenä sen, että minua pöllytetään turhaan ja kuitataan olankohautuksella. Eikö oikeudentuntosi soimannut sinua?

Ehkä sinun kannattaisi ensin tehdä linjaus, mitkä ovat sinulle sellaisia asioita, joihin haluat puuttua. Niin sanottuja omantunnon kysymyksiä. Sitten opettelisit suvaitsevaisuutta asioissa, jotka eivät sinulle kuulu. Kun tämä rajanveto on selvä, voisit alkaa miettiä ilmaisuasi. Joskus on hyvä laskea kymmeneen. Tärkeämpää olisi kuvitella itsensä sen toisen asemaan ja miettiä, miltä itsestä tuntuisi. Ainakin tässä ketjussa puolustaudut aika kärkkäästi. Siitä voisi päätellä, ettet halua sinun asioihin puututtavan. Miltä tuntuisi, jos sinua ja tekemisiäsi tulkittaisiin väärin? Palauta sitten mieleesi tilanne, jossa pistit nokkasi sinulle kuulumattomaan asiaan ja sanoit kärkkäästi. Mieti, mitä itse tykkäisit, jos joutuisit kohteeksi? Pikkuhiljaa voisit opetella ymmärtämystä toisia kohtaan peilaamalla niitä itseesi.
Taidat olla aika nuori? Ikäkin tasoittaa pahempia särmiä. 

Lihansyönti kasvattaa hurjasti myös vesijalanjälkeä.

Oman vesijalanjälkensä voi testa täällä
www.vesijalanjalki.fi

Mä olen tehnyt läheisilleni(kin) selväksi, että maistissa ei rattiin mennä. Muuten soitan 112, ennenkuin perävalot katoaa näkyvistä.
Se on kuitenkin ihan eri levelillä. Samoin kaikki, joista joutuu juridiseen vastuuseen, jos ei puutu.

Tässä keskustelussa on yhdessä isossa nipussa koirankakat ja alkoholismi. Aloitusviesti (jota on myöhemmin muokattu) yleisti ihan kaiken. Kun siihen vastaa, asioita aletaan availla ja korjailla. Tottakai se haittaa keskustelua ja sen tasoa.

Ei ole yhtä ainoaa totuutta tai toimintatapaa tässäkään asiassa. Mutta edelleen, tapa sanoa ja asenne ratkaisee.

Tämä aihe herättää ajatuksia Astron ulkopuolella ollessakin. Hyvä juttu.

Se tuli vielä mieleeni, että mikäli puutun toisen elämään ja huomaan hänen pahastuvan, pyydän heti anteeksi. Ja peräännyn.
Onhan sekin epäireilua, jos joku puuttuu asiaan asianomaisen yli, eikä kunnioita kieltoa.

Ehkä minua hälytti aloitusviestissä juuri se asenne, että saa vihamiehiä, mutta ei välitä siitä.
"Uhrihan" saattaa silloin tulla kohdelluksi erittäin epäreilusti. Eli siinä vahingossa tekee toiselle samaa, mitä ei halua nähdä toisten tekevän.

Päivitys aikaisempaan ajatukseeni: Joskus on sallittua ja jopa suotavaa sekaantua muiden ihmisten asioihin ja tekemisiin,  esim rikoksen estäminen, auttamishalusta syntynyt läheistuki; joskus taas ei, esim besserwisserit. Onkohan olemassa yleispätevää sääntöä ko jaottelun tekemiseksi, milloin kyllä, millloin ei?

Äkkiseltään ajateltuna indikaattorina voisi olla ihmisten reaktiot. Onko autettu iloinen/kiitollinen vai tuleeko hänestä vihamies?
Rannalla perustelikin hyvin, miksei väkisin kannata auttaa. Vihamielinen reaktio kertoo ihmisen rajoja loukatun.

Suomityttö on törmännyt aikamoisiin tapauksiin. Sikailua ei pidä sietää.

Tuo tiedon panttaaminen ja työnhidastaminen on työpaikkakiusaamista. Eikä ole yrityksenkään etu.
Tieto ensin esimiehille, sitten työsuojeluvaltuutetulle. Jos ei käytös muutu, niin aina vaan korkeammille tahoille.
Olen itse tuon tien kulkenut. Lopputulos ei ollut toivomani, koska työpaikkakiusaaja osasi itkeä krokotiilin kyyneleitä. Mutta kyllä hän nöyremmäksi tuli 

Ginger86, toinen keino voisi olla kertoa omasta lähtökohdasta käsin. "Itse en haluaisi pettää" tai "kokisin peteytksi tulemisen ihan kamalana asiana" jne. Tai todeta: "se joka sotkee, myös siivoaa. Koskee myös koirankakkoja"

Ihmisillä on heikkoja hetkiä, varsinkin humalassa. Ystävälleni sellainen sattui, kun hän halusi hetken mielijohteesta testata omaa viehätysvoimaansa. Tiesin hänen suhteensa taustat varsin hyvin, joten millainen ystävä olisin ollut, jos olisin antanut tuon tapahtua? En tunne ystäväni miestä juuri ollenkaan, mutta sen verran tiedän, että he ovat nyt onnellisia ja menossa naimisiin. Mitä, jos en olisikaan puuttunut tilanteeseen vaan ajatellut vain, ettei asia minulle kuulu? En halua edes ajatella seurauksia.

Aina tilanteet eivät niin yksioikoisia ole, tiedän sen kyllä. Nämä asiat, mihin olen puuttunut, eivät ole olleet mitään rajatapauksia vaan hyvin selkeästi sellaisia tilanteita, missä olen nähnyt tilanteen etenevän hyvin vahingolliseen suuntaan. Silloin en voi olla puuttumatta asiaan ja ainakin tähän asti se on ollut hyvä asia. Ongelmana vain tosiaan on ollut, kuten useaan otteeseen jo kerroinkin, se tyyli, miten asioista sanon. Haluaisin olla rakentavampi ja antaa kuvan, etten tuomitse vaan yritän edistää asioita parempaan suuntaan.

Minä en näe tuossa puuttumisessasi mitään ongelmaa.

"Ongelmana vain tosiaan on ollut, kuten useaan otteeseen jo kerroinkin, se tyyli, miten asioista sanon."
Ymmärrän täysin  

Ehkä sinun kannattaisi muistaa, että jokainen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija, ja sovittaa sanasi sen mukaan?
Voisit käyttää avoimia kysymyksiä, jolloin ihminen joutuu vastaamaan sinulle, ja saisi ehkä samalla tunteen, että hän on itse keksinyt asian.

Esimerkiksi näin; oletko ajatellut, miten tämä pettämisesi vaikuttaa parisuhteeseesi?
Tai: oletko huomannut, miten ikävän näköisiä tienvieret ovat keväällä, kun ne on täynnä koirankakkaa?

[puutun asiaan aina]

Olipa kyse sitten koirankakkojen jättämisestä kulkureiteille, uskovaisten parjaamisesta tai minulle tuntemattomaan ihmiseen kohdistuvasta pettämisestä, puutun asiaan aina ja vieläpä melkoisen kärkkäästi.

Minun ongelmani ei ole mikään koirankakkoihin puuttuminen: Itse veit tuon tulkintasi siitä asiasta aivan väärille urille etkä edes kysynyt, miten asia oikeasti on.

Kirjoitit puuttuvasi kärkkäästi koirankakkojen jättämiseen kulkureitille. Miten olisin voinnut tuosta ymmärtää, ettet tarkoita sitä? Miten minun olisi pitänyt ymmärtää kysyä miten asia oikeasti on? Luotin kirjoittamaasi tekstiin. Sorry siitä.

Muoks. korostin tekstistä puutun asiaan aina

Kuule, Ginger, mielestäni tämä on hyvin virkistävä keskustelu. Täällä on myös yleistä, että keskustelu rönsyää. Jos kysyy neuvoa kukkien kasteluun ja saa neuvoa pensasaidan leikkaamiseen, ollaan vielä samassa genressä. 

Tuossa mietin esimerkkiäsi oikeudentajustasi ja asioihin puuttumisesta:

Yhden asian te ohititte vastauksissanne täysin ja se on se, että minulla on äärimmäisen vahva oikeudentaju. Niin vahva, että se kehottaa pettävää ihmistä harkitsemaan toimintaansa kahdesti, sillä seuraukset voivat olla kamalia.

Ja haluan jakaa oman kokemukseni.
Elin yli 20 vuotta avioliitossa. Mitään isoa draamaa ei ollut, mutta ajan kanssa suhde alkoi kuolla. Pikkuhiljaa alkoi tulla vihaa ja katkeruutta. En halunnut itse käynnistää eroa, koska pelkäsin mieheni reaktiota. Olin täysin kypsä eroon mutta odottelin myös mieheni kypsyvän. Sitten aloin saada merkkejä, että hänellä on toinen nainen. Annoin asian olla. Odotin. Lopulta mieheni lähti. Voi, miten helposti kaikki meni! Olen kiitollinen tälle toiselle naiselle ja toivon heille onnea.
Olisi todella ikävää, turhaa ja loukkaavaa, jos joku ventovieras ulkopuolinen taho olisi tehnyt omat päätelmänsä liittomme tilasta. Tai vaikka puuttuja olisi ollut tuttu tai sukulainen, sekin olisi ollut ikävää. Kamalaa, jos joku olisi puuttunut siihen kehottamalla miestäni luopumaan salasuhteestaan. Ja mikä surullisinta, tämä ulkopuolinen olisi ihan turhaan käyttänyt aikaansa ja energiaansa kuvitellun ongelman ja tuhon estämiseksi. Sitä tarkoitin sanomalla, ettei pidä puuttua toisten sielunsuunnitelmaan ja luulla tietävänsä, mikä on ihmisille hyväksi.
Toki joillekin pettäminen voi tuoda tuhoa. Mutta auttaako ulkopuolisen näkemys liiton säilymiseen, jos kumppaninkaan toivetta ei kunnioiteta? Miksi joku olisi uskollinen ulkopuolisen ihmisen vuoksi, jos rakastuu toiseen tai liitto on muuten kuralla?

.. sillä näyt tekevän minusta oletuksia yrittämättä oikeasti ymmärtää pointtiani.

Miksi kysyin pointtiasi, jos en halua oikeasti ymmärtää pointtiasi? 

Tigerwoman, esimerkiksi Ritsa tuossa yllä ymmärsi hyvin, mitä ajan takaa ja vastasi juuri siihen, mitä kysyinkin

Tuohon muuhun en edes viitsi vastata mitään, sillä näyt tekevän minusta oletuksia yrittämättä oikeasti ymmärtää pointtiani. Sellainen menee vain riitelyksi ja sitä en ole täältä hakemassa. Kannattaa miettiä myös tykönään, miksi tämä keskustelu ärsyttää sinua. Pieni itsereflektoinnin paikka itse kullekin

Enhän minä tee oletuksia, nimenomaan yritin kysellä pointtiasi. 
Ymmärrän toki, ettei vastaukseni miellyttänyt sinua.  Mutta eihän keskustelu niin mene, että kysytään mielipidettä, sitten torpataan se ja lopuksi todetaan, ettei viitsitä vastata mitään.

Ei tämä keskustelu tai aihe ärsytä minua. Mistä niin päättelet? Minulle tämä aihe on ihan neutraali.
Vastasin aloitusviestissäsi olevaan asiaan. Jos kirjoitat, että sinulla on ongelma ja kerrot puuttuvasi koiraankakkoihin, niin vastaan siihen.
Mielenkiintoista, miten eri tavalla asiat voidaan nähdä.

Jos tälläisella palstalla kyselee neuvoja, kannattaa varautua siihen, ettei kaikki ole samoilla linjoilla. Siksihän juuri moni kyselee - saadakseen erilaisia näkemyksiä.

Auttajan olisi mielestäni hyvä uskoa, että se toinen on aivan kykeneväinen itsekin asian hoitamaan tai saamaan tasapainoon.

Tuossapa hyvä pointti.
Sehän ON ihmisten aliarvioimista, jos puuttuu pyytämättä ongelmiin. Tai asioihin, jotka itse tulkitsee ongelmaksi.

Minullakin on vahva oikeudentunto ja halu auttaa. Ehkä tähän ikään tullessa olen oppinut myös toisten kunnioittamista.

Ja todellakin, se on tärkeää, miten asiat sanoo. Joskus on hyvä provosoida, mutta siinä pitää ymmärtää toisen tilanne. Ei riitä, että luulee tietävänsä.

Nyt kyllä katosi punainen lanka, mikä tässä on ongelmasi?

Toisaalta kirjoitat ongelmasta ja toisaalta tunnut olevan oikein tyytyväinen tilanteeseen. Vastauksesi tähänkin ketjuun on kieltämättä aika hyökkäävän oloinen. Ensin kysyt, ja kun mielipiteet (vilpittömästä auttamishalusta annetut) eivät olekaan mieleesi, käyt hyökkäykseen.

Keskustelkaa, mutta niin kuin minulle sopii?

Aika yksimielisesti täällä on tuomittu toisten asioihin puuttuminen.  

Mielelläni kuulen minäkin vinkkejä oikeanlaiseen toimimiseen.

Jäin vielä miettimään, Suomityttö, luitko lainkaan aloitusviestiä?

Siitä käy ilmi:
1. aloittaja kokee asian ongelmana
2. hän puuttuu asioihin mielestään liian kärkkäästi
3. hän saa käytöksensä johdosta vihamiehiä.

On luonnollista, että vastausten sävy peilautuu tähän. Ei olisi lainkaan viisasta hymistellä aloittajalle auttamisen autuutta.
Miksi pitäisi ruokkia ongelmakäyttäytymistä?

Suomityttö, on ihan eri asia jättää auttamatta siskoa hädässä kuin nillittää koirankakasta.

Joskus voi joutua tilanteeseen, että toisen ahdinko ja avuntarve on niin totaalista ja pitkäkestoista, että se vie omat voimat. Silloin on syytä laittaa rajat. Ei ole kenenkään etu, että auttaja joutuu samaan liemeen.

Kiusaamiseen voi puuttua myös neutraalisti, näyttämällä esimerkkiä ja puolustamalla kiusattua julkisesti. Sitä ei tarvitse/kannata tehdä sormi syyttävästi ojossa. Voi vaan todeta, että tuo oli epäasiallista tmv.

Aloittaja kirjoitti puuttuvansa myös itselleen tuntemattoman ihmisen pettämiseen kärkkäästi. Hän kertoi sen tuovan vihamiehiä. Mitä hyötyä tästä kenellekkään on? Pettäminen tuskin loppuu, eikä tuntematon tule autetuksi. Syntyy vaan negatiivista energiaa. Se ei todellakaan edistä oikeudenmukaisuutta ja parempaa maailmaa.

Minua kiinnostaisi myös tietää, mikä koirankakan siivoamattmuudessa on se pointti? Onko kyse siitä, että koirankakat rumentavat pientareita, vai se, ettei joku tottele määräyksiä?
Mitäs, jos jollakin on vakava masennus tai paniikkikohtauksia ja hän suuren voimanponnistuksen tuloksena pääsee koiran kanssa lenkille. Pussit unohtuvat kotiin. Kaikki aika ja huomio menee siihen, että jaksaa tehdä lenkin. Sitten joku tulee suureen ääneen tilittämään koiran jätöksistä. Voi olla, ettei tämä henkilö enää uskaltaudu ulos, ainakaan vähään aikaan.
Jos jätökset haittaavat, nehän voi itse nappasta pussiin? Olla näkymätön auttaja. Tai sitten hyväksyä se tosiasia, ettei ole sinun tehtäväsi kouluttaa koko ihmiskuntaa tavoille.
Ennekuin arvostelee toista, kannattaisi kulkea hetki hänen saappaissaan.

Jospa koittaisit ajatella, että jokaisella on oma läksy opittavana, eikä sinun tarvitse raivata toisilta oppiläksyjä pois?
Esimerkiksi joku poljettu on saattanut valita sellaisen sielunsuunnitelman, että hän oppii puolustamaan itseään. Jos puutut asiaa, voit viedä häneltä loistavan tilaisuuden oppia. Tai jos joku jättää koirankakan siivoamatta, hänen päässään saattaa myllertää huoli ja epätoivo. Silloin ei välttämättä jaksa keräillä jokaista paskaa. Puuttumisesi saattaa kuormittaa ko henkilöä kohtuuttomasti, koska hän saattaa olla erittäin tunnollinen henkilö. jolla ei nyt vaan kapasiteetti riitä.

Kyllä tuo puuttumisesi kuullostaa hieman siltä, että sinä olet muita parempi, ja opetat heitä tavoille. Oletko oikeasti itse aina moitteeton? Etkö tuomitse tai arvostele ketään selän takana? Etkö koskaan jätä jälkiäsi siivoamatta jne?

Eri juttu on, jos joku pyytää sinulta apua, tai kyseessä on puolustuskyvytön uhri. Mutta aika paljon voisit antaa mennä ohi ilman puuttumistasi. Armollisuus itseä ja muita kohtaan voisi olla hyvä juttu.

Dalai Lama neuvoi viisaasti: jos haluat tuoda rauhaa maailmaan, aloita itsestäsi.