Luin ketjun läpi ja ihan mahtavaa pohdiskelua!

Itse olen tyyppiä, "joka ei koskaan ihastu", pariin otteeseen niin on käynyt ja voin kertoa että sen kyllä tunnistaa! Olen koittanut nyt käydä ulkona tapaamieni miehien kanssa, jotka ovat mukavia ja fiksuja, imaan mieleen hyvännäköisiäkin, mutta aina lopputulos on sama: ahdistus ja syiden keksiminen miten karata tilanteesta
Sielunkumppanin löysin ja se oli alsta alkaen mahtavaa..mutta sitten aauduttiin erilleen erinäisistä syistä

Olemme kuitenkin parhaimpia ystäviä ja kun joku sanoi nähneensä tämän tietyn henkilön auran, niin niin myös minä aistin tämän ex miehen auran..jopa hänen mielialansa. Yhteys on vain niin vahva että teen edelleen töitä irtipäästämisen kanssa, joka tuntuu mahdottomalta vaikka aikaa erosta jo 1,5 vuotta. Tämä on nyt hieman törkyinen vertaus, mutta hän vetää puoleensa kuin nikotiini. Et periaatteessa tahdo tupakoida, mutta tarvitset nikotiinia..ja jos luulet olevasi valmis luopumaan nikotiinista niin alat ajatella, että entäs sitten ne tilanteet kun juhlitaan porukalla ja alkoholin alaisena tekee kuitenkin mieli? Miten pystyn pysymään erossa vaikka olen kokoajan tupakan/rakkauden kohteen kanssa samassa porukassa ja tekemisissä? En onnistunut lopettamaan tupakointiakaan kuin puoleksi vuodeksi..samanlaisia helpompia kausia on tässä irtipäästämisessä..mutta kun alkaa ahdistamaan ja tuntuu tyhjältä..kaipaa taas hullusti nikotiiniä

Nikotiini laastareita löytyy mutta rakkaus laastareita en osaa käyttää..olen niin moraalinen ettei lyhyet läheisyydet kiinnosta. Mistä siis löytyisi keino tähän? sisältä itsestä? Niin se taatusti menee, mutta alitajunta ei vain ota tätä viestiä tosissaan vastaan.

?
Minä kuitenkin uskon rakkauteen ja että sellainen minulle vielä löytyy

itse asiassa olen enkeleiden kanssa tästä jo viestitellyt..sanoivat huomanneensa toiveeni ja että ensin täytyy selvittää tämä aiempi kuvio. Sanoivat myös tietävänsä minua paremmin milloin on oikea aika, vaikka en itse sitä aina käsittäisi kun kaipaan läheisyyttä
Tänään olen saanut olla rauhassa kotona ja pohtia asioita kynttilän valossa..koittanut kovasti selventää myös itselle missä mennään (siksi kai tännekin kirjoitan että selkiäisi :

) Juuri hetki sitten kävi ihmeellinen asia

Lepäilin sängylläni ja pohdin asioita..yht äkkiä huomasin juurichakrani reagoivan ja sain värähtelyitä alakroppaan..sitten näin miehen..näin sen siis silmät auki kuin kuvana huoneessani keskellä lattiaa..kasvot näkyivät selvästi ja mies oli about ikäiseni ja komeakin

tuli lämmin ja läheinen tunne tästä..Voisiko tämä olla se tuleva mies? :

vai olikohan jotain ihan muuta
