Kun itse yötyötä teet ja ihmiä saattelet, oletko aamulla väsynyt?

Niin kuin töissä kävis … varmaan vaikuttaa myös se ketä kohtaa ja paljonko tehdään ja mitä tehdään, mutta vastavuoroisesti se että saa tehdä työtä antaa myös paljon ...  olen erittäin kiitollinen että olen saanut tehdä ylipäätänsä jotakin.
Minä ainekin pyysin päästä kokemaan (myös) tätä …  tämä ei välttämättä tarkoita että heti seuraavana yönä tapahtuu jotakin, vaan sitten kuin aika on.
Nämä asiat on erittäin hienoja ja luonnollisia, ne tv:n työntämät kummitusjutut kannattaa jättää omaan arvoon ei niistä ole kuin haittaa ... pahin este meille kun on omat pelot.

On tosiaan paljon mahdollista että se lapsuuden kokemus tarkoittaa juuri sitä miten olet sen tulkinnut ... ja  ehkä myös enemmänkin 

Jos vaan olisi halukkaita auttajia, hommia olisi vaikka kuinka tarjolla, ja monenlaista työtä, ei ainoastaan vainajien auttamista, on vaan pyydettävä, mutta taitaa meillä olla vaan niin kiire oman valaistumisen kanssa ettei tällaisille pikku asioille jää oikein aikaa.

Viime yönä, sanottiin hengen olevan tulossa, siinä vähän jännityksellä odottelin, ja kun tämä  sitten ilmaantui siihen muitten saattamana, niin olin heti ystävällisesti tervehtimässä häntä .. (kun oon aina luullut olevan jotain sukua Clint Eastwoodille …niin oma käytös oli aika yllätys... siihen meni sitten sekin)  :
Tämä vainaja ei puhunut juuri mitään, oli hyvin järkyttynyt mutta samalla jotenkin huojentunut koska häntä autettiin niin paljon.
Kaularanka näytti olleen aika pahassa kunnossa (näin sen tulkitsin) ja lievästi sanottunakin, näytti aika hurjalta, eli siis tapaturmaisesti kuollut ihminen ... vai oliko kuollut ollenkaan, koska yllättäin häntä lähettiin kuitenkin viemään takaisin sitä samaa tietä mitä oli tuotu ? kerkesin vielä koskettamaan häntä ja se tuntui aika erikoiselta.

Aamulla sitten heräsin ja lähdin citymarkettiin kahville … ihmeellistä tämä ihmisen elämä

Otsakkeen kysymykseen napakasti vastatakseni, mielestäni suomalaisilla on  alitajunnassaan
negatiivista kamaa keskimäärin selvästi enemmän kuin monilla muilla kansallisuuksilla.

Kunnioitusta herättävä näkemys sinänsä ... mutta olisiko asia sittenkään noin.

Olen ymmärtänyt että suomalaisessa sielussa alempi kynnyksenvartija on vaan enempi esillä,
ja se aiheuttaa juuri tuota negatiivisuutta, haluttomuutta jne...kaikilta se kuitenkin löytyy.
Se on vain kohdattava,  siten että pystyy katsomaan omaa vartijaa kuin se olisi tuossa rinnalla,
ja muuttamaan sitä, vastaan ei kannata taistella.. ei varmasti johda minnekään.

Samoista aineksista meidät kaikki on kuitenkin leivottu

Aika mielenkiintoisa huomioita syömisestä sinänsä ... vaikken mistään mitään tiedä, niin silti tästä iltasyömisestä, se kun ei taida antaa meille mitään positiivista ainakaan unimaailman suhteen. Ihminen kun tarvitsee unta, unennäkemistä ja sitä syvänunen vaellusta hyvinkin paljon, väärään aikaan syöminen voi olla este tälle , ehkä fyysisellä keholla on hauskaa, mutta tasapainoa näitten kahden maailman välillä ei ole, jos jatkuvasti ollaan mahasta "sidottu sänkyyn" ... ei hyvä.
Mutta jokainen on mestari tässäkin asiassa, ja se oikea sykli kyllä löytyy. 

En tarkoittanut Jamesia, vaan kävi mielessä yksi toinen henkilö ... mutta ei sillä nyt niin väliä. 

Atavistinen kyky on tavallaan "jäänne" menneiltä ajoilta, eli niiltä ajoita jolloin meillä kaikilla oli näitä kykyjä ... ainekin selvänäköisyyttä jos ei muuta, heistä yleensä sanotaan, "hän on ihminen jolla on erikoinen auttamisen lahja"  Tällaisen ihmisen kyky on kuin jokin ulkoinen voima ja jota siis hänen kauttansa ohjataan.
Mutta silti persoona on läsnä, esim. hän voi laveasti kertoa erikoisista kokemuksista mitä juuri hän on elämässä kokenut jne.
 
Mutta jos ihminen kulkee henkistä tietä, niin se vanha koettu elämä, persoonallinen hapatus katoaa, sitä ei edes muista, eli mielikuva omasta itsestä katoaa joko lopullisesti tai siirtyy kauaksi syrjään  ja tilalle tulee ihmeellinen myötätunto kaikkea olevaista kohtaa, tässä tilassa esim. valotyökin on mahdollista, niin kuin moni muukin asia.
Valotyössä on vaan se että se kohdistuu jonnekin, mutta tuo myötätunto (parempaa sanaa en nyt keksinyt) ei varsinaisesti kohdistu, vaan se on kuin auringon paiste, ei sekään paista valikoivasti, vaan kaikille.

Ehkä valotyöntekijän kuuluu ollakin ”persoonallinen” jotta sitä energiaa voidaan kohdistaa.

Se on olemassa oleva tosiasia, ja luulen ettei pelkkä uskomus. Ehkä olen kuitenkin väärä ihminen tästä puhumaan, mutta kyse on siitä että ihminen on linjassa näitten energioiden kanssa ... tarkoittaen siis ettei jakautuma ei sitä voi tehdä, siksi sana "linjassa" . Välimatkalla ei sinänsä ole mitään merkitystä. Kuitenkin hämmentävää on nähdä ”persoonallisten” ihmisten tekevän tätä ? ... voisiko siis olla niin, että myös tässä asiassa meillä voi olla atavistisia kykyjä.

Aamulehti .. vihje kymmenen tuntia ennen Artun löytymistä .. lue   

Unet ei välttämättä tarkoita mitään tai siten hyvinkin paljon, ihminen itse näkee unet, siksi ihminen itse on niitten parhain tulkitsija.
Unia on monenlaisia, mutta aina ei kannata miettiä niitten sisältöä, vaan itse unen näkemistä, ja tästä ihminen voi huomata tapahtuvan kehitystä.
Aluksi huomataan unien tulevat elävimmiksi, ja taas tästä eteenpäin kehittyessä aamulla voidaan muistaa ettei nukkuessa ollutkaan täysin "tiedoton" vaan kuin olisi ollut jossakin, ja lopulta huomataan että ...nukkuessa ollaankin tietoisia.

Jos unessa koetaan pelkoa, ja se voi olla niin kovaa että huudetaan suoraa huutoa, (ei ehkä ääneen) niin tässäkin ei ole tärkeää mitä silloin nähdään, vaan kuka tai mikä pelkää ... mikä on se osa ihmistä mikä pelkää, ihminen voi kehittyessä ihmetellä tätä myös nukkuessa, eli jossakin vaiheessa voidaan kokea että se meluava osanen ei kokonaan hallitse meitä, vaan se on vain yksi osa meitä, ja mietit ... "eikö toi nyt voisi olla joskus hiljaa"

Nämä "henkiset  unet" ei enää edes tunnu unilta, vaan ihan kuin tekisi jotakin työtä kaiket yöt, esmes. Toissa yönä olin jotakin todella kovaa ja iänikuista kivipaasia murentamassa, ei mitenkään mieltä ylentävää hommaa, mutta toisaalta ei se myöskään pelottanut. Tämä kivipaasi on jossain ihmiskunnan alimmassa osassa, ja ihmiset teloo siihen itseään,se on todella kova ja iänikuinen... mutta pientä murua siitä on jo lohjennut, ja kun aamulla sitten heräsin, tuntui kun työvuoro oli päättynyt. 

Viimeyönä olin taas jossain ihmiskunnan alimmissa osissa, se oli jokin valtava paikka, Jupiterin tai Saturnuksen kokoinen,  mittasuhteet on valtavat, ja maisemat oli karuja ja jylhää mutta kuollutta ... jotenkin pelottava, siellä ei ole ihmiselle mitään kasvualustaa,eikä henkistä ravintoa. Sinne kun ihminen menee saa olla jatkuvasti varuillaan, koska jossakin väijyy ja metelöi jokin ihmisen ja eläimen sekoitus joka sitten hyökkää terävillä hampailla. Siellä sitten    ja  ja   ehkä etupäässä    ei tämäkään niin mieltä ylentävää, mutta ei tarvi silti pelätä

Tähän reissuun varustauduin mustalla nahkasulka, jossa selässä oli valkoista kuviointia, taisi olla moottoripyöräiliän asu, ja tästä kaikki remmit vedettin tiukalle, väljää kun ei saanut jäädä ... näes tyyli ennen kaikkea   

Se automaattikirjoitus ei mulle kyllä auennut yhtään. Tyyppi vaan vetelee jotain koukeroita vihkoon. No ei siinä mitään pahaakaan mahda olla mutta mikä se pointti siinä on? Miksei ne henget vain kirjoita asiaansa ja laita pisteen loppuun.

Se kaveri vasta harjoitteli, käsi ei vielä totellut ... eikä siksi saanut mitään järkevää ulos

Haluaisin kuulla ajatuksia siitä, että miksi niin monen uskovaisen ("raamattu-uskovaisen") mielestä horoskoopit, tarot, henkioppaat, menneet elämät ym. ym. ym. ovat kaikki syntiä, saatanasta ja pahaa, ja että vain ja ainoastaan Jeesus on totta jne. Mihin tämä tarkalleen ottaen perustuu/miksi näin on?

Kertokaas ajatuksianne aiheesta 

Älä ole mureissasi, ehkä tälläkin asialla on jokin merkitys ... tietäis vaan mikä :

Ehkä kysymys on siitä että nämä uskovaiset, vähän nuorempina sieluina ovat ottaneet tehtäväkseen vartioida tätä ”uuden liiton” tietä mikä silloin 2000 vuotta sitten tuli mahdolliseksi ihmisen kulkea, ehkä he kokevat tekevänsä jotain hyvin tärkeätä tehtävää, ja kaikki mikä vähänkin viittaa vanhaan tiehen voi olla pahasta … joten kielletään varmuudeksi kaikki.
Ehkä uskovaiset ovat portinvartioita, he vartoivat jotakin mitä he eivät välttämättä edes ymmärrä.

Vanhan ja uuden tien ero on valtava .... ero on kuin vanhassa ja uudessa testamentissa.

Vanhaan tietä ei voinut edes yksin kulkea, täytyi olla opettaja, vihkimysten kautta siten haettiin kokemusta toisesta maailmasta, eli piti päästä ulkopuolelle ruumistaan, ja opas piti huolen että kokemus pysyi muistissa kun palattiin takaisin, muuten siitä ei ollut mitään hyötyä.
Eli erinäisillä ulkopuolisilla ”tempuilla” saavutettiin tietoa henkimaailmasta. Tämä tie on vieläkin olemassa, monet sitä kulkee (ainekin osittain), koska he haluavat saada yliluonnollisia kokemuksia, olla suuria meedioita jne.

Uusi tie on tyystin erilainen, yksinkertaisuus hakee vertaistaan, ihminen on siinä yhteydessä ylempään minäänsä ja tämä ohjaa perille... tässä kaikki.
Uuden tien kulkijalle henget ei rymistele nurkissa, eikä tarvitse pelätä, ihmisen vapaata tahtoa kunnioitetaan.
Uusi tie tulee mahdolliseksi silloin kun ihminen todella kysyy ”kuka olen”, kun tämä kysymys tulee todeksi, ihmisessä silloin herää jotain suurempaa … ja kun ylempi tulee esille, silloin alempi paljastuu.

Tällaista siis tuli mieleen, en kyllä tiedä mitenkä liittyy kysymykseen ... mutta ehkä uskovaisten käytös on osa jotain suurempaa kokonaisuutta.

Ehkä tämä henkinen uni pitää laittaa lainausmerkkien sisään

Eli "henkinen" uni jonka näin.
Unessa mietin että Jiddu Krishnamurti  on tällä hetkellä jossain universumin tuolla puolella, täysin tavoittamattomissa ... mutta mitä vielä, hänhän piti kortteeria tuossa 2 km päässä. Kävin sitten juttelemassa hänelle, tosin kesken juttutuokion hän otti ja meni ulos tupakalle... ja sitä mä vähän ihmettelin  ... mutta ei siinä sitten mitään, katsoin ikkunasta milloin Jiddu oli saanut nortin vedettyä, ja taas sitten jatkettiin tarinaa... 

Kaikella on tarkoituksensa ... sattumia ei ole kun hernekeitossa.

Minullakin on tällaisia "yhteensattuma" tapauksia erään henkilön kanssa, me ollaan jotenkin kummitelleet toisille jo monen vuoden ajan, kunnes tuli pitkä tauko,  tänään hän elää omaa elämää,  osti esmes. hiljattain talon ... mutta ei varmaan käynyt mielessäkään kuka asuu  naapurissa  

Mehän vietetään jälleensyntymien välissä paljon pitempiä aikoja siellä kuin täällä, maanpiirissä, varmaan satoja vuosia, ihan siksi, koska meidän täytyy sulattaa edellisen elämän jäännökset pois. Tästä on monenlaista mielipidettä esmes. Antroposofit puhuu jostain tuhannesta vuodesta, vaikka nopeitakin jälleensyntymiä on olemassa.

Kun ihminen kuolee niin ei hän välttämättä edes ymmärrä olevansa kuollut, vaan sitä taistelee niitten samojen asioitten kanssa mitkä on hallinneet, olleet tärkeitä meille...eikä tahdota päästä niistä eroon.

Tässä muutama vuosi sitten televisiosta tuli sarja nimeltä Lost, se kertoi ihmisistä jotka lento-onnettomuudessa joutuivat autiolle saarelle, siellä sitten he kokivat erikoisia asiota ... pyörätuolissa oleva kykeni taas kävelemään jne. vaikka oikeasti he kuolivat siinä turmassa. Sarjassa näytettiin niin että onnettomuutta edeltävä elämä tuotti paljon tuskaa, sitä haluttin paeta vaikka sitä ei kuitenkaan voida paeta ... lopulta sitten (monen jakson jälkeen) he saivat vapauden, yleisesti haukuttu loppukohtaus on erittäin hieno vaikka hollywoodia onkin ... linkki tässä ... kuvaa sitä kuinka astraalimaailmasta siirrytään mentaalimaailmaan. 

Joskus sieltä sitten palaamme takasin tänne maanpiiriin.

Se kuinka kauan sitten seikkailemme missäkin , jää nähtäväksi  

En tiedä mistä johtuu, mutta otsa chakrat ovat jostain syystä villiintyneet ... aluksi luulin että tämä yksi ja sama chakra huitelee paikasta toiseen, mutta nähtävästi näitä on muitakin kun se kulmakarvojen välissä oleva, keskellä otsaa on yksi jossa tuntuu painetta aika laajalla alueella ja hiusrajassa  tapahtuu jotakin, tuntuu kun siellä olisi "patti" tai kaksi ja tämä/nämä tuntuu hyvin selvästi, jopa kipua, samalla ihoa polttaa kuumottaa ja pistelee, pahimmillaan koko naaman alueella ... ja tämä ei tunnu ollenkaan hyvältä, hyvin tuskanen olo. Silloin kun oireet oli kovimmillaan niin ei silloin minnekkään ihmisten ilmoille voinut mennä .. tällä hetkellä on jo helpottanut, mutta voihan prosessi tulla uudestaan.
Nämä chakra jutut on minulla jäänyt vähän toispuolen asemaan ... mutta tämän jälkeen varmasti saa huomiota

Googlella saanut selville että se "kolmas silmä" onkin keskellä otsaa eikä sen alapuolella oleva, mutta toi hiusrajassa oleva on mysteeri ... jokin "taivaansilmä" kuulema