Moi taas kaikki!
En osaa vieläkään tuota lainailemista,joten tyydyn muuten kirjoittelemaan.
-----
SALOMIn kirjoituksessa on tiivistettynä paljon tästä aiheesta.
- Minäkin olin "katkeruuden hapattama".
- Lapsesta saakka itseni erilaiseksi ja alemmuudentuntoiseksi tuntenut
(kuulovammainen 3vuotiaasta)
- Elin vielä kasvatuksenikin mukaisesti vain toisia varten
- Pikkutarkka ja kaikessa vaadin itseltäni enemmän mihin kykenin
- Toisista riippuvainen kun olin, minut sai tekemään liikaa työtäkin
NEITSYT ja vielä NOUSEVA VAAKA
Eipä enää tarvitse ihmetellä näillä merkeillä ja niillä olosuhteilla.
- Lapsesta asti selkä helposti kipeytyvä, sittemmin leikattu v.01
- 3 lasta joitten synnyttämisen aikoihin vielä suhteellisen terve
- 35 vuotiaana todettiin ärtynyt paksusuoli
- Heti sen jälkeen alkoivat niska-hartiakivut
- Rymihäiriöitä ja kaikkea mahdollista oireilua- varmaan fibromyalgiaa
jo silloin.Tälle sairaudelle ei vaan silloin ollut nimeä.
- Kun valitti lääkärille sanottiin, että kyllä sitä vaivoja alkaa olla
kun ikää tulee.
- Keplottelin työtä vaihtaen 53-vuotiaaksi jolloin sairastuin rajusti
- Fysiatri totesi sairauteni fibromyalgiaksi
- Olen hoidattanut itseäni omalla kustannuksella, koska mikään ei korvaa
luontaishoitoja joista saisi parhaan avun.Katson kuitenkin elämänlaatuni
paljon paremmaksi kun olen voinut jättää lääkkeet minimiin.
- Toki on tarvittu muuutakin muutosta elämään esim.avioero
- Viime talvi oli vaikea liikkumisen kannalta-oli tulehdus
lannenivelten välissä.Sain niihin kahdet pistokset se meni pois ja nyt
oireilee lievemmin.
- Hartiat jumittuu aina uudelleen (kumppani hieroo välillä)
- Oikean olkapään ympäri on "panta"- magneettiaplikaattori auttanut
- Sormet turpoaa ja jäykistyy-sormien koukistelu ja haritus usein hyväksi
- Polvet, varsinkin oikea usein turvonnut ja kipeä (lievä kuluma)-
magneetti ja lämpö tekee hyvää
- Nilkat jäykät- niihin ei välillä tunnu auttavan mikään
- Vatsa on "murissut" taas monta päivää
Olen kuullut eräältä luontaishoitajalta, että hän on hoitanut
jopa alle 20v. fibropotilasta.Ja itsekin tunnen myös pari miestä
joilla on tämä sairaus.
KIVUNHALLINTAA on ollut opittava ja näkemään sekä iloitsemaan
elämän pienistä hyvistä asioista.
SIITÄ ETTÄ SAA ELÄÄ!