Verninia, kunpa mullekin kävisi noin. Vihaan myöntää edes itselleni, mutta kaipaan ihan hirveästi erästä ihmistä, jonka kanssa yhteyden pito loppui pari kolme vuotta sitten. Pitkä ystävyyssuhde kuivui kasaan väärinkäsitysten, masennuksen ja itsensäetsimisen seurauksena. Onneksi mä tiedän, että tällä ihmisellä menee nykysin tosi hyvin. Välillä sitä vaan miettii, että mikä mussa on pielessä kun muistelen sitä ihmistä vieläkin.
Heräsin aamulla poikaystävän vierestä (melko tuore tapaus ) ja illalla naurettiin siskoni kanssa paidalle, josta tuli vähän erilainen kuin suunnitelmissa oli...
Ihania puita on niin paljon, että yhtä on kyllä tosi vaikea valita! Pihlaja näyttää olevan aika suosittu vastaus, ja munkin on kai pakko kallistua siihen. Lapsuudenkotini pihassa oli nimittäin pihlaja ja siihen tuli kiipeiltyä monet kerrat Toisaalta aivan ihania ovat myös koivu ja haapa.
Oon ollu täältä foorumilta pois varmasti puol vuotta, enkä yhtään tiedä missä täälä ollaan menossa! Nyt on vaan ollu kaikkea stressiä kauheesti ja liikaa tekemistä suhteutettuna aikaan. Tuntuu että pää hajoaa
Eniten vtuttaa yleinen ahdistus ja masentuneisuus. Mä tiedän, että mulle on taas joku masennusjakso puhjennu, mut tuntuu että siitä ei pysty enää puhumaan missään. Mun ihmissuhteet on kuolleet myös. Tuntuu että ei vaan ole voimia, vaikka kyllä niitä oikeesti on! Kyllä mä jaksan lenkkeillä ja urheillakin, mutta toisen ihmisen seura saa heti ahdistumaan ja kiukkuiseksi. Mikä mua vaivaa?
Näytä kirjoitukset
) ja illalla naurettiin siskoni kanssa paidalle, josta tuli vähän erilainen kuin suunnitelmissa oli... 
Toisaalta aivan ihania ovat myös koivu ja haapa. 
