Onpahan ollut viikko. Töissä puhelinlinjat takkuilivat. Kun vikaa yritettiin korjata, katosi kaikkien koneista verkkoyhteydet. Kyllä sitä vaan on niin kädetön nykyään ilman verkkoa, että kun kuvitteli voivansa tehdä jonkin homman pois kuljeksimasta, kaatui aikomus siihen, että olisikin pitänyt laittaa sähköpostia tai tarkastaa joku tieto netistä.
Kaksi päivää tehtiin töitä ilman verkkoa, eikä se puhelinlinja edes korjaantunut. (Se on joku ihme IP-puhelin)
Illalla kotona intosin, että jee, nyt pääsen lukemaan vihdoinkin sähköpostini uudesta läppäristäni (joka tietty oli tosi fiksua ostaa retroilevan merkkarin aikaan, mutta kun oli halpa) -ja kas kummaa - verkko oli nurin koko illan.
Operaattori oli sama kuin työpaikalla...
Mitään en osaa sanoa enkä kirjoittaa, sanat katoavat ja lievä lukihäiriöni, jota ei normaalisti edes huomaa, on varsin voimissaan. Muistiinpanoni ovat koko viikon olleet silkkaa sotkua.
Käymäni ammatillisen koulutuksen kaikki näytöt ja päättötilaisuus osuivat retroilevalle merkkarille, joten ei kai mikään ihmekään, että minä ja kaikki kurssitoverini jäimme nyt odottamaan opetushallituksen kantaa, että valmistuimmeko vai emme...
Työsopimus olisi tarkoitus allekirjoittaa vielä maanantaina. Pomo ei varmaan ymmärrä, jos ehdotan sen siirtämistä torstaille.