Sain tänään kahden kuukauden työttömyysjakson jälkeen 12kk:n työpestin!Jihuu.Lähettäkää mulle enkeleitä!

No mulla ei nyt ole mitään enekeleitä lähettää, ( jos ois niin maailma ei ois tämän näköinen)
mutta
Paljon vastuuntuntoa ja järjenkäyttöä,
toisista välittämistä lähetän.
Muista itseäsi heikompia, puolusta,
älä anna itseäsi vahvempien nujertaa.
Ole luja ja vahva.
Usko itseesi.
Olet Sinä
ja Sinä Olet Hyvä!

Tiedän monia ihmisiä, joille mustasukkaisuus on yhtä vierasta kuin sulle on mustasukkattomuus. Hyvä esim. ystäväni Sasha, täälläkin joskus vaikuttanut neitonen. Se on erittäin hyvä ystävä entisten exiensä kanssa ja niiden tyttöystävien, vaikka vaihtelevienkin kanssa. Ei petä exiään ja ystäviään luottamuksessa, joten useampi akka voi olla samalla exällä yhtäaikaa, jopa naimisissakin ollessa kierroksessa, ja Sasha ei sano mitään, vaan on yhtä ystävällinen ja hauska kaikille. Exät on myös väleissä keskenään. Tänään puolen tunnin päästä on illanistujaiset, jossa on kolme sen exää ja joukko pettyneitä ja nykyisiä yrittäjiä. Siinä on todellinen diplomaatti, että tuon pitää hanskassa. Suurin osa akoista ei pysty pitämään edes kahta miestä ilman, että nokkapokkaa syntyy. Kai se salaisuus on se, että se tuo hyvänäköisiä naisia samaan tilanteeseen, mutta ai nii, eihän silloin voi olla mustasukkainen.  

Sekin on ihan jännä juttu, miten toiset ihmiset elää toisten ihmisten kautta.
Jotkut miehet naistensa, naiset miesten...äidit lapsiensa.

Jotkut foorumilla kirjoittajat entisten foorumilaisten, joita kukaan ei tunne.
Ehkä se heille on tärkeää, mainita.
Jos ei ole itse mitään...tai...?
 

ei olekaan mitään ongelmaa, mä tunnen mustasukkaisuutta ja sehän on ihan tervettä - MUN MIELESTÄ. Sitten on näitä kuppikuntia, että älä tarvitse toista ja mustasukkaisuus on epävarmuutta, jotka on mun mielestä ihan puhdasta ajatussontaa.

Mustasukkaisuuden rajat voivat olla terveet, silloin,
kun kyse on aidosta toisen ja yhteisen hyvän välittämisestä.
Jos näin on yhdessä on sovittu.

Mutta kyllä se on nähty nykypäivän lehtiuutista miten toisen ihmisen omistuksen raja on ihan eri kuin toisen.
Nainen haluaa erota, mies ei. Vainoaa naista ja lopulta tekee naisen elämästä kestämättömän,
saattaa tappaa.

Minusta,
toista ei päästä välittämään eikä omaan elämäänsä ketään,
jota et halua,
et jollain tavoin tarvitse.
Varsinkin hänen huonot puolensa ja heikkoutensa.
Sinä otat ne.
Sinä joko kestät, kärsit tai ...ties mitä.

Sinä teet valinnan ihmissuhteissasi.
Myös niissä ns. huonoissa.

Jotkut vaan tarvitsee niitä ääripään kokemuksiakin.
Oppiakseen itse.
Ei se ole opettajan vika.
Ettei osaa opettaa.
Eikä oppilas opi.
 

 

Tässäpä harvinaisen ankea (ja epäkäytännöllinen) kylpyhuone..

http://static.iltalehti.fi/viihde/ashton_7juttu0402in_vi.jpg

Pitäisi olla oma siivooja tai yksinkertaisesti vain omistaa toinen vähän mukavampi kylppäri, jossa sitten oikeasti käydä suihkussa jne. Tätä voisi sitten esitellä kaikille vieraille

No jaa... kyllä mie tuolla mielummin kävisin ku tuolla...
junan vessassa..

http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/12917/889579.jpg&imgrefurl=http://shanghai.vuodatus.net/blog/archive%3F%26y%3D2007%26m%3D09&usg=__mKAIlhqat8v64A1Rn2GrAXJvGZs=&h=360&w=480&sz=31&hl=fi&start=0&zoom=1&tbnid=NVsJiLhh3K1ZHM:&tbnh=131&tbnw=174&ei=nk9MTfvOD42XOt2HjdYP&prev=/images%3Fq%3Djunan%2Bwc%26um%3D1%26hl%3Dfi%26sa%3DG%26biw%3D1024%26bih%3D603%26tbs%3Disch:1&um=1&itbs=1&iact=rc&dur=556&oei=nk9MTfvOD42XOt2HjdYP&esq=1&page=1&ndsp=15&ved=1t:429,r:1,s:0&tx=68&ty=92

Meikäläistä se riipii ihan pirusti - ihan tiedostan tämän, että mulla nyt on vaan oikeus katsella kauniita miehiä, katselen kyllä naisiakin ja ilmoitan hänelle, jos jotakuta voi katsoa ihaillen 

No mikä on ongelma?
Sinulla on oikeus katsoa komeita miehiä ja miehellä oikeus katsoa kauniita naisia?
ja ilmoitella se molemminpuolin?

Välillä me ollaan niin kuin oltaisiin oltu sata vuotta yhdessä, niin kuin mummo ja pappa.

 Kumminkin semmoinen toveruus ja kumppanuus on jotain ihan ihmeellistä, ihmeellisempää kuin intohimo ja ihastukset. Mä olen kauhean hyvä ihastumaan ja olen tänäkin vuonna jo ihastunut suhteen ulkopuolella, mutta se on jotain sellaista mikä on mussa, eikä yhtään pahaa.

Niin..ymmärrän hyvin,  ,    ,    ...

Mutta jos ajatteleekin niin, että
miten mies ajattelee?
Entä jos mies sanoo samoin sulle kuin sinä hälle?
Kestätkö?
-Sen kun videokaupan naisen rinnat (olkootkin silikonit) ovat upeat?

Ihminen se on mieskin.
Ja joskus ollut pikkupoika.
Ei sitä vastaan tarvitse taistella eikä alistaa.

Jos hyväksyy itsensä sellaisena vajavaisena ja haluaa sitä muilta,
silloin täytyisi
hyväksyä se myös toiselta ihmiseltä,
mieheltä.

Ihmisiä ne on miehetkin.
 

Mitä saat astrosta?

Siis astrologiasta saan välähdyksiä itseni oppimiseen.
Millainen saatan olla, yhden opin mukaan.
Kyseenalaistan kuitenkin aina kaiken.

Täältä Astro.fiistä saan sellaista mukavaa hetken huvia...
ei järkijuttuja...
mutta mukavia ihmisä, joiden kohtaloa seuraamalla
tai tilanteessa eläviä kokemuksia lukemalla,
ymmärtää
olevansa
vain yksi, mitätön,
ja tärkeä,
osa kaikkea.
Jossa me kaikki olemme.
 

Ketä suomalaista arvostat mielipiteidensä takia?
Miksi?

Pitipä katsoa vielä (hytkyt aivot tänään  - absorvoivat)

Mun Valentine,   miehen IC:llä,
miehen Karma   mun IC:llä. Ehkä meillä on vielä astrologisesti toivoa  

Absorvoi vaan...joskus tunne korvaa älyn.
 
Elämää ja ihmissuhteita ei, mielestäni, pidä katsoa astrologian kautta, ensisijaisesti.
Vaan kysyä itseltään,
viihdynkö tuon henkilön kanssa,
mitä opin hänen kauttaan,
rakastanko häntä?
Pystynkö elämään arkea hänen kanssaan?

Mitä haluan jakaa tällä hetkellä hänen kanssaan?

Aivan sama miltä astrologiset kartat näyttää...
Sinä tarvitset Häntä juuri silloin elämääsi,
Hänellä on tarkoituksensa.

Elä ja Koe!
 

Tänään oli just tutkimus lehdessä:

työpaikat, joissa oikeasti kommunikoidaan, ovat tyytyväisyystilastoissa kärjessä!

Voi meidän merkuriusta! Entä jos todellakin jossakin firmassa puhuttaisiin näin (lue: ongelma etääntyy, sitä on helpompi käsitellä.)

Kommunikointiakin on niin monenlaista...puhetta, puhetta...juoruilua, puhetta omaksi eduksi, puhetta, jolla uskaltaa olla eri mieltä, puhetta, jolla ymmärretään myös toista...
siis kuunnellaan ja paneudutaan siihen, mitä toinen sanoo.
Miksi hän ajattelee noin?
Mitä hän yrittää sanoa?
Mitä hän tuntee?

Miten selvittää ristiriidat? Nostetaanko ne esille ja millä tapaa. Onko joku, joka johtaa joukkoa ja kaikki mielistelee?
Kuka uskaltaa olla täysin erimieltä?
Ketkä tukevat?

Mulla kun on tämä    niin täräyttelen välillä, olen kauhean innostunut ja liiankin suorapuheinen ja kaikkihan ei tätä ihan kestä.

Ja mulla on tämä      ja haluaisin vaan, ettei kukaan loukkaannu mun sanoistani - että kaikki saa sanoa osansa.

Siis oliko sulla    vai  ?

Olen kokenut viimeisen puolen vuoden sisään enemmän puhdasta vihaa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan kuin koskaan aiemmin. Mutta se mitä olen nyt ruvennut kaipaamaan, on että tuntisin, että tästä työstä olisi AIKUISTEN OIKEASTI yhteisölle enemmänkin hyötyä - enemmän kuin vain se taloudellinen ja numeraalisilla suureilla mitattava.

Yhteisölle hyötyä... ihana.
Jokainen yksilö on kuitenkin pitkässä mittakaavassa tuottamassa jotain, jotta tämä meidän maapallomme, yhtenä pallona avaruudessa, menee eteenpäin.
Hyvin tai huonosti... :

Jos olen itse joskus ajatellut, että lähden kehitysapumaatöihin...enkä ole lähtenyt...
niin
nyt olen huomannut,
että
minähän olen tosi suuri tekijä yhden samanmoisen kohdalla omassa maassani.
Yhden yksilön kohdalla kerrallaan.

ja ihan jollain sielujen sympatialla kaikki Afrikan,Somalian, Burman ym. lapset hakeutuvat heti minun luo
ja hakevat turvaa ...ja meikältä sitä löytyy.
Hanki ensin suomalaisten luottamus, ole se, josta he tykkäävät, kunnioittavat ja arvostavat..johon luottavat,
sitten arvosta jotain erilaisuutta edustavaa..
huomaat että,
he menevät samaan mukaan.
Ihan siksi, kun he haluavat sinun arvostuksen.

Mutta kunnioita vain asioita ja ihmisiä, jotka eivät pelaa toisen ihmisarvolla.
Kunnioita myös itseäsi.

Nyt just se, että mä pidän yhteyttä ystäviin, mutta ne eivät muhun (kärjistys) mutta pitää ainakin tänään paikkansa yhden ystävän kohdalla.

Kun päriset, oletko mieluummin yksinään vai seurassa, jossa purat? Pärinä = vatutus!

 :)Sama täällä indiima ...kohtalotoveri. Ihan pitää miettiä, olenko enää lojaali ystävääni kohtaan.

Mutta vastaus:
Isot asiat hoidan itse. Omassa päässäni ne järjestän. Niin, että selviän.
Pikkumurheet ja onkelmat jauhan ja jauhan ystävien kesken.
Töissä en koskaan jauha kotiasioita, mutta kotona jauhan työasioita.

Jos mikään ei rajoittaisi mielivaltaasi tässä maailmassa, mitä radikaalia tekisit valtakoneistoon?

sitä, että osaisi itse pitää puolensa -kyseenalaistaa, rajata ja suuttua.

Ihan tulee mieleen entinen pomoni,
   ,
joka kuunteli kaikkien mielipiteet,
ymmärsi jokaista hiukan,
ei osannut vetää rajoja toiminnalle,
ei omalle eikä toisten.

Siinä sitten työntekijät pikkuhiljaa alkoivat tekemään omia säännöksiään,
Leijona ensisijassa,
ja kaikki män perseelleen.

ja  eivät varmaan ainakaan vähennä tarinankertojan "vikkaa"..

Itellä  johtaa stelliumia  :ssa,
  ,
mielikuvitusta riittää,
ja silmää luonnonkauneudelle,
tarve nähdä ja kokea sitä,
valokuvata,
halu kirjoittaa.
Tai tahto,  stellium.
Se Leijonan maisema Neptunuksen silmin.

Kyllä vain, Merkuriukseni    kyllä näkee asioita paljolti asenteellisesti..ja laajasti,
mielipiteitä riittää ja ne muuttuvat uuden tiedon esiin tullessa (    ),
  taas  7 h. tekkee sen , että lähes tulkoon jokainen ihminen, joka on minusta mielipiteensä muodostanut tavattuaan, on sitä mieltä,
että olen joka paikan ilopilleri,
kaikesta kiinnostunut, aina hyväntuulinen. Mutta se on vain sitä roolia...ehkäpä...ulospäin.
Elämä on kodin ulkopuolella helpompaa kun elän Kuuni kautta.
Joustan, sopudun ja voin itsekkin hyvin.

Silti se ei ole teeskentelyä..olen hyvin leikkisä ja hauska ihminen...kysykää vaikka työkavereilta  :)tai vaikka lapsilta...ne sanovat suoraan...

Sisin on jotain muuta ja se näkyy vain kotona ja siinä ihmispiirissä, jonka pomo minä olen.

Mutta jos tuota Neptunuksen kuviota ei olisi, en usko, että sisäinen maailmani olisi niin rikas pelkästään  -ja  merkeillä.
Olen hyvin taiteellinenkin, joka tietysti  sekin voi selittyä osittain      kuviolla, tosin mielestäni se vain saa jotain sitten aikaan, maamerkeissä kun sijaitsevat.

Joskus olen pohtinut tuota Neptunusta...
  : na
Kun näkee ihmisen, joka oikeasti uskoo kaikkeen hyvään, pettyy kerta toisensa jälkeen...
pitäisikö se suoraan laukoa elämän raadollisuus hänen eteensä
vai
antaa elää luulossaan?

Ja samaa voi aina pohtia omalla kohdallaan? Jos minä elänkin noin....?

Että kun teet Saturnus-velvollisuutesi ja kannat vastuusi,
olet sitä mieltä, että olet ITSE työlläsi leipäsi ansainnut.
Ootko koskaan aatellut ,että se leivänsaanti voiskin olla sinua suuremmissa käsissä,
loppujen lopuksi ja aikojen alusta?
Noudatatko niissä Saturnus-säännöissä myös eettisiä ja moraalisia periaatteita,
niitäkin, joita ei ole lakikirjaan kirjoitettu?

Itse         jäin tuota miettimään, omalta kohdaltani...
Ja kyllähän se niin on minulla, että juuri Itse hankin "leipäni", itse kannan vastuuni, itse hoidan velvollisuuteni.
Minun elämäni, pärjäämiseni ja tulevaisuus on minun vastuullani.
Ja jos jotain olen ottanut vastuulleni, kannettavakseni, huolehdin myös, että sen hoidan, parhaan taitoni mukaan.

Samalla omantunnon äänellä kannan myös eettiset ja moraaliset säännöt, nekin joita ei lakikirjasta löydy, ja vaikka löytyisikin, saatan olla erimieltä.

Oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo, myös heille, joilla ei mene niin hyvin kuin näissä Euroopan maissa..teen paljolti  sitä leipätyötäkin vähempiosaisten kanssa. Ja olen siinä tosi hyvä.
Enkä edes vähättele itseäni tässä asiassa.

Mutta se, että lopullinen leivän saanti tuskin on minusta kiinni...
elämä on suurempi asia,
minä olen vain hiukkanen tässä maailmankaikkeuden suuressa kuviossa ja
minä en ole mitään kuin yksi kuoleva sielu,
joka tomumajaksi joskus muuttuu...
Mutta minulla on mahdollisuus näyttää, tämän elämän verran, ainakin,
mihin minä kykenen.

Ja siitä olen onnellinen.

Niin ja   11h. ( Yhtymä Ceres) tekee    .
ja       ( Yhtymä Karma), joka    .

Neptunuksesta sen verran, että olen ihan armottoman hyvä sadun-tarinankertoja...Äidinkieli ja ainekirjoitus aina kymppi. Osaan keksiä vaikka minkä tarinan annetusta sanasta...ja mielikuvitusta riittää...
Unimaailma on myös hyvin eriskummallinen, unen ja valvetilan raja on häilyvä. On kuin olisi ajattomassa tilassa, toisinaan.
Toisinaan taas kaikki on vain yhtä raakaa todellisuutta.

 

Parasta on se kun minut tuntevat ihmiset kokevat minut näin...naisena...

http://www.youtube.com/watch?v=4ysHGk1uKEw&feature=related

 On niin minua...