Mistä tiedän onko minut kirottu? Tai onko perheeni/sukuni/asuntoni tms. kirottu? Ja kuinka kirouksen voi purkaa?

Tällaisen löysin vanhasta ketjusta vuodelta 2006, mitä ajatuksia se teissä herättää?


Diana Cooperin kirjasta Ihanat enkelit (s.161 ->):

"Eräs tapa vapauttaa itsensä on lausua ääneen julistus. Voimalause toistetaan useaan kertaan, jotta alitajuntasi vakuuttuisi siitä. Julistus on voimalausettakin vahvempi. Se on käsky maailmankaikkeudelle ja edustaa mestaruutta elämän edessä. Se tehdään vain kerran. Se on niin väkevä, että maailmankaikkeuden voimien on vastattava siihen.
Kun lausut julistuksesi, istu tai seiso ryhdikkäästi, pää pystyssä. Julistus täytyy lausua ääneen itsevarmasti. Seuraavanlainen alkulause auttaa sinua puhdistamaan energiat ympärilläsi:

Alkulause
Annan anteeksi kaikille tutuille tai tuntemattomille, jotka ovat koskaan loukanneet minua tai kironneet minut, ja samalla pyydän kaikkia niitä antamaan minulle anteeksi, joita olen loukannut tai jotka olen tuominnut, olivatpa he tuttuja tai tuntemattomia.
Rukoilen Armollista anteeksiannon lakia puhdistamaan kaikki tapahtumat, tilanteet ja olosuhteet nin tässä kuin kaikissa aiemmissakin elämissäni.
Rukous
Pyydän nyt Kumekaa, 8. säteen chohania, Vywamusta, Djwahl Kuhlia ja mahtavaa arkkienkeli Mikaelia vapauttamaan minut vannomistani valoista.
Julistus
Jumalan, kaikkiallisen valon nimessä, julistan nyt Armon lain alaisena, että kaikki valat, kiroukset, sopimukset, liitot, sitoumukset ja implantit, jotka olen tehnyt tai asettanut tai minulle on tehty tai asetettu, kumotaa ja muutetaan, koskien tätä elämääni, kaikkia rinnakkaisia elämiäni kaikissa rinnakkaisissa todellisuuksissa sekä kaikkia kehojani, niin fyysisiä kuin energiakehojanikin. Käsken kaikkia vannomiani valoja hallitsevia enkeleitä luopumaan tehtävistään tästä eteenpäin. Minä olen täysin vapaa.

(Toista julistus kolme kertaa)
Olkoon niin.

Milla Magia 

Tunnen orjia kohtaan jonkinlaista sympatiaa, sieluun koskee ajatella mitä joutuvat kärsimään ja millasta elämää viettämään, heidän omistajia kohtaan on taas sisäistä vihaa.

Vuoroin vieraissa. Ehkä ne orjat ovat olleet edellisessä elmässään isäntiä ja nyt he haluavat oppimiskokemuksen
toisesta perspektiivistä. Kenties nykyiset orjat, slummien asukkaat, pohjoiskorealaiset tms ovat olleet aiemmin
valtaa väärinkäyttäneitä tyranneja ja nyt siis tasapainottavat tilannetta asettumalla vastapuolen asemaa.

Vihan tilalle neutraalia ymmärrystä?

2.Isäni kodissa on monta asuinsijaa.

Mulle tämä lause tarkoittaa, että on monta totuutta ja kaikki ovat yhtä hyviä ja tasavertaisia.

Itse valitsen uskoa (kaikki uskonasiat ovat valintoja!) karmaan, koska muuten elämä näyttäisi niin synkän epäreilulta, että voisin yhtä hyvin vetää itseni kiikkuun saman tien.

Juuri näin! En kestäisi tätä elämä, ellei minulla olisi uskoa karman lakiin.

Omalla kohdallani toimii pikakarma, ei voi kuin ihmetellä, kuinka fiksu maailmakaikkeus on. Häpeäkseni myönnän, että vihastuksissani olen toiminut pari kertaa epäreilusti exääni kohtaan ja heti on nakki napsahtanut. Ja molemmilla kerroilla haitta on ollut mulle samaa luokkaa kuin aiheuttamani haitta exälle. Ja vaikka olen osannut odottaa pikakarmaa, en ole silti aina onnistunut hillitsemään itseäni 

Onko teillä kokemusta symbolien käytöstä? Mitä rituaaleja siihen liittyy, miten symbolit toimivat?

Olen kokeillut Ingmar-symbolijärjestelmää. Kirjoitan paperille omat tietoni, asian, jota käsittelen ja
loppuun "paras tapahtukoon", "kaikkien parhaaksi" tms. Sitten suljen tekstin ympyrän sisään. Muistelen
kuulleeni, että paperia pitäisi säilyttää 21 vuorokautta. Onko sillä väliä, kuinka paperin hävittää?

Symbolin voi piirtää muuallekin kuin paperille. Esim. ruoka-, juoma-, lääkepakkauksiin puhdistamaan,
autoon antamaan suojelusta... Mihin te käytätte symboleja? Löytyykö linkkejä symbolisivustoille?

Mitä merkitystä anteeksipyytämisellä ja katumisella on henkisestä/sosiaalisesta/karmallisesta näkökulmasta?
Jos olen loukannut jonkun toisen vapaata tahtoa, niin "auttaako" anteeksipyyntö tai katuminen? Vähentääkö se
tapahtuneen painoarvoa tai seurausta = karman maksua. Sosiaalisesti lienee kyse egon lepyttämisestä, mutta
onko se henkisestä näkökulmasta täysin mitätöntä?

Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta kysellä heilurilla, eikä millään muullakaan välineellä muiden ihmisten asioita.
Eihän ne sinulle kuulu. Itse kyllä suuttuisin, jos joku kyselisi asioitani kysymättä minulta lupaa. Joten hyvä siis,
ettei heiluri liiku kyselyihisi.

SATTUMALLA lienee suuri osuus millaiseen parisuhteeseen päädytään

Sattuma on vain laiskojen ihmisten tapa ajatella. Jos olisimme sattuman varassa, aika heikoilla ja merkityksetöntä
olisi elämämme. Korostaisin kuitenkin vapaata tahtoa; vaikka meidän on tarkoitettu kohdata joku ihminen tässä
elämässä, on meillä kuitenkin mahdollisuus kävellä suhteen ohi niin halutessamme. En siis usko sattumaan enkä
täydelliseen ennaltamääräytymiseen.

En ole vähään aikaan itkenyt, mutta eilen itkin pätkittäin koko päivän ja kaikki maailman murheet samaan syssyyn! 
Illalla sit tajusin, että on täyskuu...

Tajusin juuri, että asuntoni sijaitsee porttikongin yläpuolella ja se tuskin on feng shuin kannalta
hyvä asia? Kuinka se vaikuttaa asuntoon ja asukkaaseen? Miten sitä voisi kompensoida sisällä asunnossa?

Jadex

Kiitos, Eklektikko tämän jakamisesta.

Täysin samaa mieltä siitä, mikä ruokavaliossamme on pielessä! Ihmetyttää vaan, etteivät ihmiset tiedä/välitä ruokailustaan ja omasta hyvinvoinnistaan. Ja ettei lainsäädännöllä haluta puuttua virheelliseen markkinointiin ja suorastaan manipulointiin. Lisäisin tähän vielä teollisen suolan käytön, keinolannoitteiden käytön viljelyksissä ja geenimanipuloinnin, jota Suomikin oli hyväksymässä maissin viljelyn osalta

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/eu-hyv%C3%A4ksyy-gm-maissi-1507-n-viljelyyn-1.56397

Pelkkä makea maku suussa, vaikka olisi täysin kaloriton, aiheuttaa insuliinineritystä ja se puolestaan sitten lisää nälkää ja estää omaa rasvanpolttoa.

Ei hitsi, sittenhän porkkanakin lihottaa...

Steviaa siis tilalle.

(Ainoa mitä en viestissäsi ymmärtänyt oli tuo syyllisyys. Mistä tunnet syyllisyyttä kun ymmärrät jättäjää?)

Kuten Sideman sanoi, syyllisyydentunne on usein irrationaalista. Syyllisyys, häpeä... Tuo tunne
oli kohdallani täysin ulkoaohjautuva (ymmärsin sen lukiessani Eklektikon viestin); sain ystäviltäni
huutoa ymmärtämisestäni, tuollainen tyyppi ei kuulemma ansaitse ymmärtämistä. Ajattelin siis
tuntevani "väärin", kun useampi ystäväni suuttui minulle ymmärtämisestäni. Mielestäni taas heidän
suhtautumisensa oli outoa - niin sitä ollaan erilaisia.

Ymmärrän siis jättäjää (hänellä oli syynsä suhteen aloittamiseen ja lopettamiseen) ja mielestäni hän
teki oikein vihdoinkin lopettaessaan suhteemme. Toki hän olisi voinut tehdä sen hieman fiksummalla
ja pehmeämmällä tavalla....