Opin todella iloitsemaan
toisten menestyksestä.
Se tuo minunkin elämääni
lisää runsautta.


No niin, löytyhän se mullekin elämän viisaus päivääni Kiitos kengururotta! On sulla vain veikeä nimi

Ehkä silloin yöllä olis paras Yö on ihmisen parasta aikaa joten ei silloin kannata nukkua vaan antaa luovuuden kukkien kukkia

Viime yönä kävin lenkillä ja näin pienen sammakon

Siinä olet kyllä oikeessa, et jos ajatelleen yön pimeää mystiikkaa ja tähtitaivasta ja erilaisia valoja ja varjoja, niin silloin voi sanoa, et yö on parasta aikaa. Itse vaan haluan nukkua yöllä

Miksi en saa auki tuota linkkiä? Lukee; ei voi näyttää sivua.

Ilmeisesti en tartte päiviksi mitään elämän viisauksia

Miten olette löytäneet oman alanne ja oliko se helppoa? Miten tiesit että tämä on sinun juttusi?
Oinaana olen kärsimätön luonne joten kovin tarkkuutta vaativa ja rutiininomainen työ ei oikein tunnu omalta. Kuulisin mielelläni kokemuksianne 

Ei ole ollut helppoa löytää omaa alaa, elin on tullut kokeiltua paria muuta alaa enenkuin löytyi UNELMA-ALA.
Olen ollut aina taiteellisesti lahjakas; piirtelin kaikenlaista ja osallistuin piirustuskilpailuihin. Joistakin tuli jopa menestystä... Olen juuri sellainen kärsimätön luonne, että työssäni pitää saada käyttää luovuutta ja spontaaniutta. Omassa työssäni olen pilkunviilaaja; hion ja viilaan, välillä taitaa mennä liiankin pitkälle. Rutiineista en pidä; ne tuntuvat kuollettavilta.

Minä olen Oinas

Oisko poraamisen ja jyräämisen paras ajankohta sit yöllä? Ootko yöduunari

Yöllä vaan on jo niin pimeää, et voi osua pora mihin sattuu

Musta tuntuu, että olen ollut entisessä elämässä intiaani. Nyt se vain on astunut elämääni. Elän sitä nyt vaikka oiskin valkonaama, ainakin osittain. Mitä tähän muuta osaisi visertää

Iha vaan niin arkista, että kohta on tällä tuulispäällä ruoka-tauko. Se onkin ehkä se ainut päivän hiljaisin hetki Ja arvatkaapa mitä jälkkäriksi; kuppi kuumaa kahvia ja Kismetsuklaata

Intiaanit, etenkin Pohjois-Amerikan intiaaniväestö, ihan kulttuutista aina alan kirjallisuuteen saakka on mulle kuin henki ja elämä. Elämäni on miltei intiaaniuden siivittämää... Itselläni on pieni "Intiaaniyhteisö" jossa me intiaaniharrastajat pidämmen toisiimme yhteyttä päivittäin. Jaamme kaiken mahdollisen intiaaniudesta. Omistan myös intiaaninaisen asun Koskaan en ole kokenut näin valtavaa rakkauden tunnetta sydämmessäni mitä nyt tunnen heitä kohtaan. Kerran olen jopa puhunut Perun intiaanin kanssa suomeksi; hän asuu suomessa, niin siksi...

Olen intiaanikuvataiteilija kuten jo tuolla Helou- topicissani kirjoitinkin!

Tosivihreänä kateudesta kuuntelin serkkupoikaani, joka lähtee Kilpisjärven seutuville poikansa kanssa kanottiretkelle. Kertoi, että ne vedet kutsuvat niin, että koko talvenkin kuuluu korvissa sen veden solina.
Oi joi... :

Siis ei! Minä haluaisin kanssa Lappiin, Kilpisjärvelle. Siellä voi kanootin kanssa kokea ikään kuin olevansa intiaaniseudulla 

Tervetuloa Tuuli-Hiuksissa 

Toivottelee intiaanisieluinen Ippuska 

Kiitoksia Ippuska!

Ootko muuten käynyt siellä Tampereella Punanaamio liikkeessä, sieltä kun saa intiaaniasuja? Itse tilasin sieltä Cheyenne naisen asun. Kyllä tuntui kuin olisi "kotonaan" siinä asussa

Olen syksyihminen ihan väritykseltäänkin. Luonto on todella kaunis syksyisin; se väriloisto on jotain niin upeaa.  Uskon, että kun syksy saapuu kunnolla niin lähden kameran kanssa kuvailemaan Syksyssä on myös romatikkaa; ajatelkaapa syksyisiä metsäopolkuja, tai vaikka nuotioretkeä oman kullan kanssa
Sydämmet roihuaa ja liekki lepattaa... Syksy tuo myös tullessaan valoja varjoineen, ja illat ovat ihanan hämyisiä jolloinka tekee mieli sytyttää tuikut palamaan. Oikeestaan syksy on ehkä kaikista kaunein vuodenaika; loppukesän loistoa parhaimmillaan.

Jos talvi olisi sellainen kuin se oli vielä reilu 4 vuotta sitten; todella luminen, isoine hankineen ja pakkasineen, niin sellaisesta talvesta pidän. Nykyään en enää sillai odota talvea, koska talvi on muuttunut ilmastonmuutoksen takia leudoksi, loskasen likaiseksi eikä pakkanenkaan enää pauku kunnolla.

Olen uimataidoton mutta en koe sitä ongelmaksi. Vedessä siis voin lillutella jalkojani tai vaikka juosta rantaviivaa pitkin; ilakoida siis ihan kunnolla. Pidän veden liplatuksesta, veden loiskeesta ja veden vaahtoavista pisaroista. Veden äärellä oleminen on mulle rauhoittava hetki; tykkään istuskella luodolla veden ääressä ja räpsiä kuvia samalla. Veden tummuus oudoksuttaa mua; se että sinne veden pohjaan ei nää jos vesi ei ole kirkasta. Se herättää mielikuvituksellisia ajatuksia; tiedän, että siellä vedessä on jos minkälaisia öttiäistä...

Missäs nyt mättää? Haluan piilottaa mailiosoitteeni mutta ei onnistu. Pitääkö se ruksi olla siinä ruudussa vai ei?

Minä kans! Täällä onkin monta intiaaneista kertovaa topikkia, joihin voit osallistua. 

IHANA, siis taivaallisen IHANA tietää. Nyt kysynkin, että MISSÄ, MISSÄ on INTIAANIAIHEISET topicit??