Hmm, itselläni korostuvat lähinnä maa ja vesielementit, ilmaa ei juuri omalla kartallani ole. Nämä tekevät varmaan pieniä laatueroja, ilmaelementissä haihatellaan ja maaelementissä halutaan konkreettista tulosta? Kiitti, vähän arvelinkin ettei kartoilla taida olla yksioikoista kirjailijan elementtiä  :

Useimmat kirjoittajat/kirjailijat haluavat kai tuotantoaan/artikkeleitaan myös julkaista? Jos ei siihen ole uskallusta tai tarmoa, niin jäänee pöytälaatikko- tai somekirjoittajan tasolle?  Joten olettaisin, että maaelementtejä pitääkin olla kartalla ja rutkasti 

Pitääpä kommentoida pitkästä aikaa.. Huomasin, että menossa on rankat    nousumerkille ja      . Pääsin aiempaa vaativampiin työkuvioihin, todellisiin haasteisiin käsiksi. Aluksi olo oli hiukkasen epävarma, nyt tuntuu jo tasapainoiselta ja hyvältä, asiat rullaa. Voin sanoa, että oli isompi mullistus kuin kuvittelin. Kylmiltään olisi ollut liian radikaali hyppy, mutta onneksi kokemusta ja pohjaa oli jo siunaantunut... Melkoista rytäkkää on kuitenkin ollut... Vielä kun samaan aikaan    ilmeisesti koetteli fyysistä kanttia, mutta helpottaa jo sekin. 

[pikkari]

Voi pikkari, tsempit minulta myös!  Kyllä on myönnettävä, että pelko on ymmärrettävä tuossa kohtaa. Ei ole kysymys minusta vaan sinusta, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu, kun keittiön kaapin ovet paukkuu. Been there. Henkimaailma haluaa joskus huomiota osakseen. Jos ei muuten, niin paukuttelemalla. Siinä asunnossa ei onneksi kauan tarvinnut olla. Paukuttelija oli siellä jumissa. Ei sitä tarvinnut pelätä, mutta häiritsihän se normaalia elämistä moinen napsauttelu.

Enpäs ihmettelisi, jos miehesi siellä kopistelisi. Onhan poismenostaan niin vähän aikaa. Pyydä vastaus uneen, niin ei ole hätkähtämisen vaaraa. Kannattaisi varmaan mielessä siunata koti. Itse teen kodille niin aika ajoin, samoin kesämökille. Samalla visualisoin ne mielessäni valoon. Ikoneja on seinillä aina 

Suomityttö, ihana viesti    Sama homma täällä! 

No niin, heti tuli keskustelua kun ymmärsin vetää avautumiseni pois. Hyvä.

Onneksi keskustelu ei näytä täysin jumittuneen millekään tylsälle yleiselle tasolle. Yleistä tasoa saa ihan tuutin täydeltä netistä, jos tahtoo. Kyllä itse luen mieluiten toisten henkilökohtaisia kokemuksia. Astrologiankin puolella viittaus johonkin henkilökohtaiseen avaa usein silmiä tajuamaan jotakin kiintoisaa. Koska kaikki ovat täällä nimettöminä, enkä ainakaan minä tunne täältä ketään, ei henkilökohtaisten kokemusten avaaminen minusta ole mitenkään vaarallista. Kunhan ei paljasteta mitään mistä voisi tunnistaa. Ei pidä vainoharhaisesti kuvitella,että heti on joku kiusimassa, jos jotakin paljastaa - jos ei nyt ihan oikea ihminen, niin sitten vähintään matalaa energiaa hohkaava paha mörököllipeikko.

Semmoisiin saa toki uskoa jos haluaa, se varmaankin kutsuu niitä luo. Niin kuin pelkokin. Kas, jos maalaat pirun seinälle, mitä odotat siellä näkeväsi? Tyhjän seinän vai? 

Mutta yhtä hyvin semmoiset saa torjua, ja niin ainakin minä olen tehnyt. Konstit on monet. Rukouksesta selkeään kieltoon. Vapaasta tahdosta täällä puhuttiinkin. Hiukan epäilyksellä suhtaudun tarinoihin siitä, että matalat energiat pystyisivät kenenkään elämää sotkemaan, mikäli niitä nyt sitten jostain kehittyisi. Mutta olen kyllä nähnyt ihmisiä, jotka ovat sotkeneet asiansa ihan itse.

Valoisuus, positiivisuus, huumori. Ne ovat parhaita suojia. Pelollekin voi nauraa. Yllättäen voi käydä niin, että huomaakin sen olevan poissa.

Valoisaa viikonloppua kaikille! 

 

On kyllä.

Mutta aihe on aika intiimi. Netissä kulkee kaikenlaisia hörhöjä. En ole valmis jakamaan kokemuksiani täällä. En halua, että joku tulee mitätöimään kokemuksiani, tai julistaa ainoaa oikeaa tapaa tai ainoita oikeita oppaita. Yleisellä tasolla voin sanoa, että yhteys on ja kommunikointi toimii pätkittäin.

No, tuo on kyllä totta. Ajattelin, että tämä palsta olisi hyvä tällaisestakin asiasta keskustelemiseen. Olisi ollut mukava näitä kokemuksia puida, mutta en tiedä, missä sen voisi tehdä. Ei kai oikein missään...Mitään fanatismia en kuitenkaan minäkään kaipaa, enkä myöskään sitä "julistamista". Sellaiseenhan sitä ensimmäisenä törmää.

Innostuin kokemuksestani liikaa, semmoinen olen. Hörhö 

Poistin kuitenkin viestini, en sitten halunnut jättää sitä tänne pelkästään luettavaksi. Vaikka se olikin riisuttu versio ilman tarkkoja detaljeja... Ehkä niin on paras. Kiitos kun vastasit

Oh... Tulee mieleen, että kannattaa olla tarkkana miten sanansa meileissä asettaa. Siis todella tarkkana. Piilokopio voi lähteä kenelle hyvänsä. Jos vähänkin arveluttaa, kannattaa pitää viileä asialinja. Kuulostaisi siltä, että tuon tyypin kanssa kannattaa pitää jäätävää asialinjaa. 

Niin, kyllähän törkeää käytöstä tulee vastaan itse kullekin. Suhtaudun yleensä neutraalisti, en anna provosoida itseäni kovin vähällä. Mutta rajansa kaikella. Henkilökohtaisuuksiin menemisessä menee se oma rajani. Tai läheisten arvostelussa. Silloin leikkaan pelin hyvin tylysti poikki heti alkuunsa ilmoittamalla, että tästä asiasta en keskustele. Toimii yllättävän hyvin. Vaikutan päällisin puolin kiltiltä ihmiseltä (ja sellainen olenkin), joten moni yllättyy tällaisesta reaktiosta. 

Mullakin on kotona kaksi neitsyttytärtä. Toinen on lahjakas muusikko joka myös säveltää, nipottaa ainoastaan musiikissa, vain paras kelpaa. Muuten huone on pommin jäljiltä, kouluhommat hoidetaan toisella kädellä jne. Täysin boheemi käytännön asioissa. Nousumerkki vaaka. Toinen on älykäs ja lahjakas aika monessa asiassa, mutta nipottaa ja saivartelee joka asiassa. Kaapit ja laatikot pitää olla kiinni ja tavarat ojennuksessa. Luovuutta löytyy kun saa tehdä omassa rauhassa yksin, mutta muiden seurassa on ihan kontrollifriikki kaksosnousuinen on hän.

Kyllä kuulostaa tutulta  Järkyttävää nipotusta täälläkin koskien tavaroita... Saan usein haukkuja siitä, että meillä on liian sotkuista - mikä on kyllä ihan tottakin. 

Mulla on ollut fyysisiä tuntemuksia mutta ne ovat olleet mukavia. Kun kävin ensi kerran Roomassa kävelin ekana iltana yksin kaupungilla. Aurinko laski ja oli kaunis hetki. Tunsin ikään kuin menneen kehoni omani "ympärillä" tai vaikea selittää.. kuitenkin nuoren miehen vahvan, työstä uupuneen..onnellisen voimastaan. Tuntemus kesti jonkin aikaa ja olo oli hyvä:)

Tämäntapaista meinasinkin! Tuossa on aika selvä fyysinen juttu kyseessä. Kuulostaa jännältä! Paikka varmaankin aktivoi jotenkin ja muisto pulpahti alitajunnasta, tai jostain... Jännä, että noin fyysisesti tuntui. Tuommoista en ole koskaan tuntenut, mutta saanut kummia väläyksiä, jotka liittyvät tiettyihin tilanteisiin.   Nousin hiljattain erään vanhan rakennuksen kapeita kierreportaita ja jouduin vähän nostelemaan kesämekon helmoja samalla, kun yhtäkkiä ne helmat muuttuivat pidemmiksi ja sinisiksi  : Ihan hetken verran olin toisessa maailmassa ja toisella vuosisadalla, kaukana täältä 

Kyllä oli omituinen tunne. Ajattelin, että mielikuvitus se temppuilee, mutta se tunne, se oli niin voimakas, ja "kuva" selkeä.  

[kivut ja/tai fyysiset tuntemukset.]

Jo monta kymmentä vuotta sitten ennen Harmonista Konvergenssia Michael-kanavoinneissa kerrottiin että 1900-luvulla erityisen suuri määrä ns soturisieluja ryhtyi inkarnoitumaan naisiksi, jotta naisten asema paranisi. Nämä sielut kun eivät kovin helposti anna ylitsensä kävellä. 

Niinpä nyt tosiaan on sitten poikkeuksellisen paljon sotureita naiskehoissa.

Minä kuulun myös noihin soturisieluihin, muistissakin on monia soturielämiä ja tässäkin inkarnaatiossa on tullut harrastettua sotaleikkejä (larpit ja budotreenaus) vaikka rauhan aikaan olenkin onneksi syntynyt.

Kiintoisa teoria! Tulee heti työpaikalta mieleen joukko tämmöisiä naisia  . Itse ahmin lapsena/nuorena veljeni sotakirjoja ja -sarjakuvia, ja pidin sitä ihan normaalina... Kunnes tajusin, että eivät muut kaverit, joilla oli veljiä, niitä ahmineet. En usko, että olen mikään ns. soturisielu (rauhaan, vapauteen, tasapainoon tähtääminen on kaikessa tärkeintä - vaikka mieheni kutsuukin taistelijaksi minua), mutta viimeisimmässä edellisessä elämässä päädyin kyllä rintamalle. Kuvio oli mutkikas, en ymmärrä, miten päädyin toisen maan kansalaisena toisen maan rintamalle. Jokin pako saattoi olla kyseessä, sillä pako ja vankeus-teemat ovat toistuneet muutamissa elämissäni, jotka muistan. Muistot tulevat unien ja välähdysten kautta.

Kiinnostavaa olikin lukea tästä ketjusta orjuus-vapaudentarve -teemasta. Varmastikin vankeus johtaa isoon vapaudentarpeeseen myöhemmin. Niin ainakin minulla (yhdessä kaukaisessa elämässä jouduin vankeuteen). Myös määräilyä ja kontrollointia on vaikea sietää. Mutta jollakin tavalla olen hyvin sopeutuvainen, sulaudun massaan tarpeen vaatiessa. Sillä keinoin olen aiemminkin oppinut selviytymään (esim. natseista). 

Aiemmin täällä puhuttiin arvista. Niistä tulivat mieleen kivut ja/tai fyysiset tuntemukset. Onkohan tätä aihetta käsitelty täällä missään? Koin kesälomareissulla hämmentävän ilmiön, jota en osaa oikein analysoida. Ainoa selitykseni ilmiölle on, että saatan olla herkkä tuntemaan paikkoihin liittyviä tuntemuksia. Vierailin eräässä paikassa, jossa ihmisiä on pidetty vankeina ja teloitettu. En yllättynyt siitä, että tyrmissä ahdistuin ja olin tositosi helpottunut, kun pääsin ulos. Mutta paikassa vierailun jälkeen tapahtui yllättävä, outo, hiukan pelottavakin reaktio. Molemmin puolin kaulaani tuntui tylppä, melko voimakas kipu. Ikään kuin kaulaani olisi painettu jollakin pitkänomaisella esineellä molemmilta puolilta. Säikähdin, kun kipu ei ihan heti poistunut. Nopsaan aloin hieroa harteitani ja painella akupisteitä, ja sain tuntemuksen katoamaan. En tiedä, liittyykö tämä mitenkään tähän ketjuun. Toivoisin kuitenkin, että joku mahd. samoja kokenut kertoisi omista tuntemuksistaan? Kaikkea tässä on nähty ja koettu, mutta fyysiset tuntemukset ovat kyllä uutta. 

Neitsyestä ja luovuudesta... Meidän "kotineitsyt" soittaa viulua ja haaveilee kitarasta, tekee omia sävellyksiä ja opiskelee näyttämöpuolta. On nuori vielä, kiinnostunut ohjaamisesta ja näyttelemisestä. Vaikea sanoa mitään muuta, kuin että kiinnostusta ainakin näihin aloihin on. Mutta vaikuttaa siltä, että on myös aika rationaalinen, joten nähtäväksi jää, tuleeko luovista aloista kuitenkaan ihan elämänuraa vai jäävätkö lopulta harrastuksiksi...

Nousuleijona on tämä kotineitsyt... : Ja kyllä vaan, luonteessa on myös klassista siisteysnipottajaa  

Kirouksista voi lukea esim Luonnonvoimat yhdistyksen kysymyspalstalta ::

http://www.eskojalkanen.net/tagit/kiroukset

Ja Karmasta Tiina Lindholmin artikkelin :::

http://www.eskojalkanen.net/media/artikkelit/karman-arvokas-teht%C3%A4v%C3%A4-paljastuu-arkiel%C3%A4m%C3%A4n-kiemuroissa

En usko. Humpuukia.

Ja tätä tällaista kirjoittelua olen jo pitkään ihmetellyt -> viittaan kirjoitukseen "kirouksista". Jos ´palvelu´on maksutonta, ei kai se sitä tarkoita, että se on luotettavaa?   Jokin tässä nyt tökkii...

Muoks. Tutkin tarkemmin. Vaikka joistakin palveluista ei ilmeisesti maksua peritäkään, tietenkin kurssit ovat maksullisia. "Luonnon salaisten voimien asiantuntijan" kahden päivän luento-osallistuminen maksaa 119 euroa. Tässä ei tietenkään ole mitään paheksuttavaa. Pitäähän kurssitoiminnasta maksu toki periäkin. Ehkäpä sanan "salainen" käyttökin  herättää kiinnostusta potentiaalisissa osallistujissa. 
Vanha alkeellinen markkinointitemppuhan sekin toki on, että ensin tarjotaan "ilmaiseksi", sitten kun kiinnostus herää, ohjataan maksullisten palveluiden pariin...

Hui 

Jännä lukea täältä olemattomista soitoista. Minullakin jäänyt mieleen, kun vuosia sitten heräsin lankapuhelimen kovaan pirinään. Päivätorkkujen ajaksi olin vetänyt puhelimen pois seinästä...

Joskus toisinaan - harvoin kylläkin - olen herännyt siihen, että joku herättää esim. nimeni sanomalla. Tai sanomalla, "hei" tai jtn.

Siis astraalitason lähestymisiä. On jäänyt epäselväksi, mitä asiaa on ollut. Ja kenellä. 

Kylmät väreet, läsnäolon tunne, voimakas tunne siitä, että joku katselee sinua. Tiedät yleensä senkin, mistä suunnasta.

Epämiellyttävä tunne joskus vanhoissa rakennuksissa -> kerran jouduin hinaamaan sängyn toiseen huoneeseen, kun tunne ikävyyksistä oli niin vahva. Mutta tämä saattoi olla myös jäännösenergian vaikutusta.

Mukava uni  Toiveuni? Tai sitten enne, huu nous   

No, kun kerran kokemuksia pyysit, niin näin kyllä kymmenen vuotta ennen lapseni syntymää (teininä) unen pienestä tytöstä, joka tuli syliini istumaan. Unessa tiesin, että se oli lapseni. Tyttären sitten sainkin. Samassa huoneessa oli muitakin naisia, ja pienet lapset kiertelivät siellä katselemassa niitä naisia. Sitten he "valitsivat" äitinsä.Se oli ihana uni, en unohda koskaan...

Lämmin kiitos!!! 

Nyt kyllä oli aivan selviä tuntemuksia. Niskassa tuntui pitkään lämmintä kihelmöintiä, hetkisen kävi sama kihelmöinti ihan päälaella ja hengitysteissä keuhkojen paikkeilla (ne juuri vaivaavatkin). Hoidon jälkeen lämmin olo koko kropassa. Ja muutenkin paljon parempi kuin ennen sitä.

Hyvää yötä!