Tietysti uskon uudelleen syntymiseen.

Muitutan erehdyttävästi Nasua.

Säikyt ja huolestut vähästä, mutta rouheutta riittää, jos on pakka.
Olet täydellisesti ystävä, paras mahdollinen. Harmi, että kovin harvatietää sen.
Seurassasi viihtyy moni, sillä olet hauska, vaikka et sitä itse tiedäkään. 

Kaksonen kun ole, niin pesen pyykkiäkuin kaksonen. Nyt vasta ymmärrän omaa pyykin käsittelyäni.

Ihastuessani/rakastuessani mieheeni, hänellä oli niin paljon samanlaisia ajatuksia ja tapoja kuin minulla. Tulimme siis hyvin toimeen keskenämme. Nyt olen ollut naimisissa yli 20 vuotta. Siinä on menty ylä ja ala mäkeä. Aina olemme selvinneet niistä, jollain tavoin. Olen miettinyt monta kertaa suutuspäissäni, "miksi mä hullu olen ton kanssa naimisissa, kun en jaksa enää tätä jatkuvaa kinaa ja riitaa." Lasten ihanat heleät äänet ovat usein herättäneet uusia ajatuksia. Niiden voimalla olen jaksanut eteen päin.

Avioeroa olen hakenut kerran, kun en kestänyt mieheni kolmen kuukauden mykkäkoulua ja eikä hän ottanut osaa ruoka ostoksiin ja eikä laskujen maksaniseen ja eikä enään lastenhoitoon. Olin silloin todella kyllästynyt avioelämään. Kyllä, herra heräsi kun sai avioerohaasteen postista. Kävimme 4 kk psykologin juttusilla yhdessä ja erikseen. Se auttoi miestäni ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Peruin avioerohakemuksen.

Kyllä, isot vastoinkäymiset kasvattavat meitä molenpia jollain tavoin. Vieläkin olen sitä mieltä, rakastanko ollenkaan miestäni. Täytyyhän se olla jonkinlaista rakkautta kun olemme olleet näin pitkään yhdessä.  

Kiitos, Ariene!
On hyvä, että löytyy kaltaisiani etten ole ainoa. 

Olen unohtanut ilmoittautua uusien käyttäjien palstalle!      Olen rekisteröitynyt Astroon 22.10.2005 18:13:37. Silloin oli uudet sivut tulleet käyttöön. Joista on nyt paljon hyötyä monelle ihmisille. 

Muutamaan otteeseen olen ottanut osaa Astron Foorumiin. Ongelmani on etten osaa aina ottaa osaa, joihinkin keskusteluihin. Ne osaa ilmaista omia ajatuksiani ja tuntemuksia, vaikka haluaisinkin. Vai olenko täälläkin perus ujo, niinkuin  tapaisin uusia ihmisiä?    Nolottaa.   

Kuva lumoaa katsojansa täydellisesti.   Meri aiheet ovat lähellä sydäntäni.  

Keskiviikkona ole syntynyt.

Entisessä elämässäni olen syntynyt 1880 luvun puolivalissä ja olen kuollut 1926. Koska ihailen sen aikaista muotia, en tiedä miksi.

Olen kuollut unessani ensimmäisen kerran ollessani n.11-v. Putosin viidennestä kerroksesta rappu käytävän lattialle. Näin kun kaikki talon asukkaat tulivat katsomaan mistä meteli kuului. Huomasin leijuvani ylös ja näin itseni makaamassa käytävän lattialla ja päästäni tuli verta. Sitten heräsin olin kauhun ja paniikin vallassa.   
Toinen uneni oli kun sain myrkkyruiskeen ja en voinut liikkua sekä hengittää. 
Olen tietysti myös nähnyt miten läheiseni kuolevat, se on kamala tunne unessa. Sitten kun herää, niin huomaa kaiken olevan kunnossa. 

BB-ohjelma on tylsä. Ihmiset teljetään taloon. Eivätkä tiedä ulkomaailmasta mitään.