
Taitaa olla perin naisellinen tapa hahmottaa tulevaisuutta.
Nähdessään " sopivan " miehen, niin jo suunnittelee
pitkälläkin tähtäimellä aikaa, a- liitto, lapset,
niin ja anoppikin. Eikä vielä kunnolla
tiedä kyseisen uhrin nimeäkään!!
Näin minäkin olen ymmärtänyt, mikä on tietenkin luonnollista sillä suuri osa naisista (ja miehistäkin) haaveilee siitä omasta perheestä, asuntolainasta ja farmariautosta.
Sitte kun meitä naisia, jotka ovat sellaisessa elämäntilanteessa ja sellaisia persoonia, että tuo kyseinen elämäntapa ei hirveästi kiinnosta, ovat miehet ymmällään.

Omalla kohdallani ei ole kyse siitä että haluaisin aivan raivona olla "sinkku" kaikessa siinä mittakaavassa mitä se nykyään on. Kyse on nimenomaan siitä etten tällä hetkellä koe yhteisen elämän rakentamista "minun jutukseni"; haluan elää nyt tasan itselleni, toteuttaa itseäni ja tulla sinuiksi itseni kanssa - niin sanotusti selvittää välit itseni kanssa. Jos elämääni jostain pölähtää tärkeäksi muodostuva ihminen, en toki vastaankaan pistä, mutta en etsimällä etsi ja hae kumppania. Ja koska minulla on "asiat kesken" itseni kanssa, voin aiheuttaa tahtomattani pahaa mieltä toiselle jota tietenkään en halua.
Tällä hetkellä minun elämässäni on näin. Voihan olla että tulevana viikonloppuna tapaan ihmisen joka nyrjäyttää minun maailmani ja alan suunnitella Jämerä -kivitalopaketin huonejärjestystä..
